numerolukko

Suomi

Substantiivi

numerolukko

1. lukko joka aukeaa oikealla numerosarjalla yleensä kiertämällä pyöreät levyt oikeisiin asentoihin

Ääntäminen

• IPA: /ˈnumeroˌlukːo/
• tavutus: nu‧me‧ro‧luk‧ko

Etymologia

• yhdyssana sanoista numero ja lukko

Liittyvät sanat

• koodilukko

Aiheesta muualla

• numerolukko Kielitoimiston sanakirjassa