multa

Suomi

Pronomini

multa

1. (taivutusmuoto) ablatiivi puhekielisestä muodosta mä, vrt. minä

   Multa tuli

Substantiivi

multa (10)

1. lehtometsien runsaasta lehtikarikkeesta syntyvä eloperäinen maalaji, johon on sekoittunut myös kivennäismaalajeja

Ääntäminen

• IPA: /ˈmult̪ɑ/
• tavutus: mul‧ta

Käännökset

1. lehtometsien runsaasta lehtikarikkeesta syntyvä eloperäinen maalaji, johon on sekoittunut myös soraa

englanti: earth, soil, mould, compost espanja: suelo, mantillo italia: suolo portugali: solo ranska: (maaperä) sol, terre, (kasvimulta) terreau

ruotsi: jord saksa: Erde f. venäjä: земля, почва, перегной viro: muld

Liittyvät sanat

• mustamulta

Johdokset

• verbit: mullittaa, multaantua, multautua

Yhdyssanat

hiekkamulta, keltamulta, kompostimulta, kukkamulta, lantamulta, lehtimulta, multakerros, multakokkare, multamaa, multapaakku, multapenkki, multaseos, multasieni, mustamulta, punamulta, puutarhamulta, ruokamulta

Aiheesta muualla

• multa Kielitoimiston sanakirjassa
• multa Tieteen termipankissa
• Artikkeli 1112 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja

Substantiivi

multa f. (monikko multas)

1. sakko

   poner una multa – antaa sakot

Aiheesta muualla

• multa Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Verbi

multa

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä multar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä multar

Esperanto

Pronomini

multa (yks. akk. multan, mon. multaj, mon. akk. multajn)

1. (indefiniittinen) moni, usea

   Lasse havas multajn katojn.

   Lassella on monta kissaa.

Ido

Adverbi

multa

1. paljon

Italia

Substantiivi

multa f. (monikko multe[luo])

1. sakko

Portugali

Substantiivi

multa f. (monikko multas)

1. sakko

Verbi

multa

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä multar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä multar