marr

Albania

Verbi

marr

1. ottaa
2. saada
3. mahtua

Islanti

Substantiivi

marr n.

1. kitisevä ääni, narskunta

Substantiivi

marr (taipumaton)

1. (slangia) (varsinkin tuntematonta) puhuteltaessa käytettävä puhuttelunimi: kaveri, frendi

Keskikymri

Substantiivi

marr

1. nasaalinen mutaatio sanasta barr

Muinaisnorja

Substantiivi

marr m.

1. (runollinen) hevonen

Etymologia

• germaanisen kantakielen sanasta *marhaz (’hevonen’)

Substantiivi

marr m.

1. meri

Etymologia

• samanmerkityksisestä germaanisen kantakielen sanasta *mari