Substantiivi

muokkaa

maasto (1)[1]

  1. luonnonvarainen, usein pinnanmuodoiltaan vaihteleva, luonnollinen ympäristö retkeilytarkoituksessa, metsästyksessä tai sotatoimien yhteydessä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑːst̪o/
  • tavutus: maas‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maasto maastot
genetiivi maaston maastojen
partitiivi maastoa maastoja
akkusatiivi maasto;
maaston
maastot
sisäpaikallissijat
inessiivi maastossa maastoissa
elatiivi maastosta maastoista
illatiivi maastoon maastoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi maastolla maastoilla
ablatiivi maastolta maastoilta
allatiivi maastolle maastoille
muut sijamuodot
essiivi maastona maastoina
translatiivi maastoksi maastoiksi
abessiivi maastotta maastoitta
instruktiivi maastoin
komitatiivi maastoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo maasto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

sanan maa vartalosta maa- ja suffiksista -sto

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

etumaasto, hiihtomaasto, kalliomaasto, lenkkeilymaasto, lähimaasto, maastoajo, maastoajoneuvo, maastoauto, maastoeste, maastoharjoitus, maastohiihto, maastojuoksu, maastokohta, maastokuviointi, maastolaatikko, maastoliikenne, maastomarssi, maastonkohta, maastopalo, maastopolkupyörä, maastopuku, maastopyörä, maastoratsastus, maastoskootteri, maastovaihde, metsämaasto, mäkimaasto, takamaasto, ulkoilumaasto, välimaasto

Aiheesta muualla

muokkaa
  • maasto Kielitoimiston sanakirjassa
  • maasto Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1