maaperä

Suomi

Substantiivi

maaperä (10)

1. (geomorfologia) kallioperää peittävä maata, vettä ja ilmaa sisältävä irtomaakerros
2. (kuvaannollisesti) tiedetty maa-alue

   Suomen maaperällä on ollut todennäköisesti asukkaita jo noin 9000 vuotta sitten.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːˌperæ/
• tavutus: maa‧pe‧rä

Etymologia

yhdyssana sanoista maa ja perä

Käännökset

1. peittävä irtomaakerros

englanti: soil ruotsi: jordmån saksa: Erdboden m.

turkki: toprak viro: pinnas, mullastik

Liittyvät sanat

• humus
• kallioperä, maannos
• maaperäinen

Yhdyssanat

maaperäkartta, maaperänsuojelu

Aiheesta muualla

• maaperä Kielitoimiston sanakirjassa
• maaperä Tieteen termipankissa