liuos
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaliuos (39)
- (kemia) seos jossa kaksi tai useampi aine ovat sekoittuneet muodostaen yhtenäisen faasin
- Yskänlääkeliuos on veden, sorbitolin ja vaikuttavien aineosien liuos.
- Liuoksen ainehiukkaset eivät ole havaittavissa edes mikroskoopilla eivätkä saostu liuoksen seistessä suljetussa astiassa.
- Metalliseokset ovat kiinteän tilan liuoksia.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈliu̯os/
- tavutus: liu‧os
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | liuos | liuokset |
| genetiivi | liuoksen | liuosten liuoksien |
| partitiivi | liuosta | liuoksia |
| akkusatiivi | liuos; liuoksen |
liuokset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | liuoksessa | liuoksissa |
| elatiivi | liuoksesta | liuoksista |
| illatiivi | liuokseen | liuoksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | liuoksella | liuoksilla |
| ablatiivi | liuokselta | liuoksilta |
| allatiivi | liuokselle | liuoksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | liuoksena | liuoksina |
| translatiivi | liuokseksi | liuoksiksi |
| abessiivi | liuoksetta | liuoksitta |
| instruktiivi | – | liuoksin |
| komitatiivi | – | liuoksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | liuokse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
liuos- | |
Etymologia
muokkaaSanaa (muodossa liuvos) käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja.[1]
Käännökset
muokkaa1. nestemäinen seos
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaalkoholiliuos, alunaliuos, haudeliuos, jäteliuos, keittosuolaliuos, kolloidiliuos, liuoslasku, pesuliuos, puskuriliuos, ravinneliuos, ravintoliuos, ruiskeliuos, saippualiuos, soodaliuos, suolaliuos, vesiliuos, viskoosiliuos, väriliuos
Aiheesta muualla
muokkaaÄlvdalska
muokkaaSubstantiivi
muokkaaliuos n.
Etymologia
muokkaa- samanmerkityksisestä muinaisnorjan sanasta ljós < germaanisen kantakielen sanasta *leuhsą
Viitteet
muokkaa- ↑ Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Lähteessä vuosiluvuksi sanotaan 1862.)