Wikipedia
Katso artikkeli Liekki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Liekki

Substantiivi

muokkaa

liekki (5-A) (monikko liekit)

  1. tulen näkyvä muoto, kaasun yhtyessä ilman happeen tapahtuvaan palamiseen liittyvä valoilmiö
    Kynttilän liekki on kuumin kärjestään näkyvän tulen yläpuolelta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlie̯kːi/
  • tavutus: liek‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liekki liekit
genetiivi liekin liekkien
(liekkein)
partitiivi liekkiä liekkejä
akkusatiivi liekki;
liekin
liekit
sisäpaikallissijat
inessiivi liekissä liekeissä
elatiivi liekistä liekeistä
illatiivi liekkiin liekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liekillä liekeillä
ablatiivi liekiltä liekeiltä
allatiivi liekille liekeille
muut sijamuodot
essiivi liekkinä liekkeinä
translatiivi liekiksi liekeiksi
abessiivi liekittä liekeittä
instruktiivi liekein
komitatiivi liekkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lieki-
vahva vartalo liekki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

asetyleeniliekki, hitsausliekki, ilmiliekki, kaasuliekki, kynttilänliekki, liekinheitin, liekkihotelli, liekkikerttuli, liekkikoe, liekkimeri, liekkiminivetti, liekkiniskatikka, liekkipatsas, liekkipäätangara, liekkireaktio, liekkisarvinokka, liekkisulatus, liekkivihertikka, liekkiviina, pistoliekki, suuliekki, säästöliekki, tulenliekki, virvaliekki

Idiomit

muokkaa
  • liekit nielivät
  • liekit nuolivat
  • valaa öljyä liekkeihin ‒ kiihdyttää, pahentaa jotakin entisestään, eskaloida tilannetta
  • heittää bensaa liekkeihin

Aiheesta muualla

muokkaa
  • liekki Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 128, 3514 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa