kuula

Katso myös: Kuula

Suomi

Substantiivi

kuula (10)

1. pienehkö kova pallo

   Fortunapeliin tarvitaan kuulia.

   Kuula on kuulalaakerin tärkeä osa.

2. (urheilu) kuulantyönnössä käytettävä urheiluväline
3. vanhojen tykkien pyöreä metalliammus; myös luoti

   saada kuula kalloonsa

4. (matematiikka) pallopinnan sisään jäävä avaruuden osa

   Olkoon origossa a-säteinen avoin kuula.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːlɑ/
• tavutus: kuu‧la

Etymologia

ruotsin kula

Käännökset

1. pienehkä kova pallo

ruotsi: kula

turkki: bilye, bilya, misket

Liittyvät sanat

• fortunapeli

Johdokset

• adjektiivit: kuulakas

Yhdyssanat

geishakuula, hahvakuula, kuulakilpailu, kuulakynä, kuulakärkikynä, kuulalaakeri, kuulalaakeroida, kuulamörssäri, kuulantyöntäjä, kuulantyöntö, kuulantyöntökilpailu, marmorikuula, nahkakuula, nuohouskuula, tykinkuula

Aiheesta muualla

• kuula Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Verbi

kuula

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuulama
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuulama
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuulama

Aiheesta muualla

• kuula Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)