kuhmu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- ruhjevamman johdosta esiintyvä, paikallisen verenvuodon ja turvotuksen aiheuttama kohouma, erityisesti päässä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuhmu/
- tavutus: kuh‧mu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuhmu | kuhmut |
genetiivi | kuhmun | kuhmujen |
partitiivi | kuhmua | kuhmuja |
akkusatiivi | kuhmu; kuhmun |
kuhmut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuhmussa | kuhmuissa |
elatiivi | kuhmusta | kuhmuista |
illatiivi | kuhmuun | kuhmuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuhmulla | kuhmuilla |
ablatiivi | kuhmulta | kuhmuilta |
allatiivi | kuhmulle | kuhmuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuhmuna | kuhmuina |
translatiivi | kuhmuksi | kuhmuiksi |
abessiivi | kuhmutta | kuhmuitta |
instruktiivi | – | kuhmuin |
komitatiivi | – | kuhmuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuhmu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kuhmuinen
- verbit: kuhmuuntua
Aiheesta muualla
muokkaa- kuhmu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1