keli
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakeli (5)
- tien, ladun tai muun kulkuväylän säästä riippuva kulkukelpoisuus
- (arkikieltä) sää
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkeli/, [ˈk̟e̞li]
- tavutus: ke‧li
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keli | kelit |
| genetiivi | kelin | kelien (kelein) |
| partitiivi | keliä | kelejä |
| akkusatiivi | keli; kelin |
kelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelissä | keleissä |
| elatiivi | kelistä | keleistä |
| illatiivi | keliin | keleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelillä | keleillä |
| ablatiivi | keliltä | keleiltä |
| allatiivi | kelille | keleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelinä | keleinä |
| translatiivi | keliksi | keleiksi |
| abessiivi | kelittä | keleittä |
| instruktiivi | – | kelein |
| komitatiivi | – | keleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. tien, ladun tai muun kulkuväylän säästä riippuva kulkukelpoisuus
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaajokeli, auroorakeli, hankikeli, hiihtokeli, jääkeli, keliolosuhteet, keliolot, kelirikko, kelivaroitus, kesäkeli, kurakeli, lehtikeli, lentokeli, loskakeli, lumikeli, nollakeli, nuoskakeli, pakkaskeli, pääkallokeli, radiokeli, rapakeli, rekikeli, sohjokeli, suksikeli, suojakeli, talvikeli, vesikeli
Aiheesta muualla
muokkaa- keli Kielitoimiston sanakirjassa
Molima
muokkaaAdjektiivi
muokkaakeli