karva

Katso myös: Karva

Suomi

Substantiivi

karva (9)

1. (anatomia) ihoa peittävä sarveisainemuodostuma.

   Hänellä nousi karvat pystyyn.

2. (vanhentunut) nykyään vähän käytetty merkitys: väri

   Tämä taimenperhon karva pyytänee nyt hyvin.

   Kullankarvainen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrʋɑ/

• tavutus: kar‧va

Etymologia

• (väri) Väriä tarkoittava merkitys ollut vanha suomalainen nimitys, kunnes ruotsin kielen sana färg on vääntynyt tähän merkitykseen.

Käännökset

1. karva (anatomia)

englanti: hair latina: pilus ranska: poil

ruotsi: hår viro: karv

Liittyvät sanat

• haiven
• hius, jouhi, harjas
• karvoitus
• vaatteen nukka

Johdokset

• adjektiivit: karvainen, karvallinen
• substantiivit: karvasto
• verbit: karvoa, karvoittua

Yhdyssanat

aistinkarva, hiuskarva, ihokarva, juurikarva, kamelinkarva, karvahattu, karvakato, karvakaulus, karvakehrääjä, karvakenkä, karvakuonosaukko, karvakäsi, karvalakki, karvalanka, karvalaukku, karvalehti, karvamerkki, karvanaama, karvanjuuri, karvankasvu, karvanluonti, karvanlähtö, karvanpoisto, karvanysty, karvapallo, karvapeite, karvareuhka, karvarousku, karvasipuli, karvasivellin, karvatukko, karvatuppi, karvaturri, koirankarva, kulmakarva, myötäkarva, niskakarva, partakarva, peitinkarva, poltinkarva, solukarva, sukakarva, terminaalikarva, tuntokarva, turpakarva, vastakarva, viiksikarva, värekarva

Aiheesta muualla

• karva Kielitoimiston sanakirjassa
• karva Tieteen termipankissa
• Artikkeli 3342 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa