happi

Suomi

Alkuaineet
typpi ← happi → fluori
N ← O → F

Substantiivi

happi (7-B)

1. epämetalleihin kuuluva alkuaine

   Happi on normaalisti kaasumainen aine, jota on paljon ilmassa.

   Hapen kemiallinen merkki on O.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑpːi/
• tavutus: hap‧pi

Etymologia

Sanaa nykyisessä merkityksessään käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja. Samuel Roos oli käyttänyt sanaa jo vuonna 1845 merkityksessä ’happo’. Sana on johdettu hapan-sanasta samaan tapaan kuin ruotsin syre (vrt. syra), saksan Sauerstoff (vrt. sauer), venäjän кислород (vrt. кислый) sekä monen kielen kreikan ὀξῠ́ς (oxús) -sanan johdannaiset.

Käännökset

1. alkuaine

azeri: oksigen bulgaria: кислород englanti: oxygen espanja: oxígeno esperanto: oksigeno hollanti: zuurstof italia: ossigeno kreikka: οξυγόνο kroaatti: kisik m. latina: oxygenium latvia: skābeklis liettua: deguonis malta: ossiġenu norja: oksygen, surstoff pohjoissaame: suvrra portugali: oxigénio, (Brasilia) oxigênio puola: tlen

ranska: oxygène romania: oxigen ruotsi: syre saksa: Sauerstoff m. serbia: kiseonik, кисеоник m. slovakki: kyslík sloveeni: kisik tanska: ilt tšekki: kyslík turkki: oksijen ukraina: кисень m. unkari: oxigén uzbekki: kislorod valkovenäjä: кісларод m. venäjä: кислород m. viro: hapnik

Liittyvät sanat

• oksidi
• otsoni
• happipakoinen
• happipitoinen
• runsashappinen
• vähähappinen

Johdokset

• adjektiivit: hapekas, hapeton
• adverbit: hapetta
• verbit: hapettaa, hapettua

Yhdyssanat

hapenkulutus, hapenotto, hapenottokyky, hapenpuute, hapentuhlaaja, happihoito, happihyppely, happihyppy, happikato, happiköyhä, happilaite, happimyrkytys, happinaamari, happipitoisuus, happipullo, happiradikaali, happirikas, happiteltta, happivajaus, happivelka, happivesi

Idiomit

1. (arkikieltä) olla huonossa hapessa heikko olotila, huono kunto

Aiheesta muualla

• happi Kielitoimiston sanakirjassa
• happi Tieteen termipankissa
• Artikkelit 264, 3366 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa