haltuun

Suomi

Adverbi

haltuun

1. (+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistukseen tai käyttöön

   Lukija sai kirjan haltuunsa.

2. (+ genetiivi) jonkun tai jonkin huolehdittavaksi

   Annoin testamentin asianajajan haltuun.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑlt̪uːn/
• tavutus: hal‧tuun

Taivutus

• Sana on alun perin yksikön illatiivimuoto hallintaa merkitsevästä sanasta *haltu, joka ei ole substantiivi vaan vaillinaisesti taipuva adverbi, joka esiintyy myös yksikön inessiivissä hallussa ja yksikön elatiivissa hallusta.

Etymologia

vanha germaaninen laina

Liittyvät sanat

• hallintaan

Yhdyssanat

• haltuunotto

Aiheesta muualla

• haltuun Kielitoimiston sanakirjassa