haara

Katso myös: Haara

Suomi

Substantiivi

haara (9)

1. (puista) päärungosta haarautuva puun osa; (laajemmin) mikä tahansa vastaavanlainen

   puun haarat

   joen haara

   valtimon haara

2. puun hanka; (yleisesti) kohta, jossa jokin haarautuu toisistaan erilleen ulottuviin osiin
3. (monikossa) jalat

   Pallo meni haarojen välistä maaliin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑːrɑ/
• tavutus: haa‧ra

Käännökset

1. haara

englanti: limb, branch, bough ido: brancho, brakio

ruotsi: gren venäjä: сук m.

2. haarautumiskohta

englanti: fork, bifurcation

ruotsi: förgrening yl.

Liittyvät sanat

• hanka
• haaraväli

Johdokset

• adjektiivit: haarainen, haarakas, haarauma
• substantiivit: haarakas, haarake, haarautuma, haaroitus
• verbit: haaraantua, haarautua, haaroa, haaroittaa, haaroittua

Yhdyssanat

ankkurinhaara, asianhaara, haara-asento, haarahaukka, haaraheitto, haarahyppy, haarakappale, haarakaukoputki, haarakiila, haarakonttori, haarakäynti, haaranasta, haaraniitti, haaranousu, haarapääsky, haararaide, haaraseisonta, hallinnonhaara, joenhaara, juurenhaara, latvahaara, oksanhaara, puolustushaara, puunhaara, päähaara, sivuhaara, sukuhaara, suuhaara, teollisuudenhaara, tienhaara, tieteenhaara, tuotannonhaara, tuotantohaara

Aiheesta muualla

• haara Kielitoimiston sanakirjassa
• haara Tieteen termipankissa