Katso myös: airó, airõ, aíro
Wikipedia
Katso artikkeli Airo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kulunut airo ja metallinen hankain jostakin maailmalta

Substantiivi

muokkaa

airo (1)

  1. pitkä, yleensä puinen hankaimeen sijoitettava väline, jolla soudetaan venettä
    Airoja käytetään yleensä pareittain.
    Gondolia soudetaan yhdellä peräosaan sijoitetulla airolla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑi̯ro/, [ˈɑ̝iro̞]
  • tavutus: ai‧ro

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi airo airot
genetiivi airon airojen
partitiivi airoa airoja
akkusatiivi airo;
airon
airot
sisäpaikallissijat
inessiivi airossa airoissa
elatiivi airosta airoista
illatiivi airoon airoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi airolla airoilla
ablatiivi airolta airoilta
allatiivi airolle airoille
muut sijamuodot
essiivi airona airoina
translatiivi airoksi airoiksi
abessiivi airotta airoitta
instruktiivi airoin
komitatiivi airoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo airo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

airokas, airollinen, airomainen, airue, hankain, mela, sauvoin

Yhdyssanat
muokkaa

airokerta, airomies, aironhanka, aironlapa, aironpyyry, airontyvi, aironvarsi, aironveto, airopari, pariairokaksikko, peräairo

Aiheesta muualla

muokkaa
  • airo Kielitoimiston sanakirjassa
  • airo Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.