Ville Komsi
Viljo ”Ville” Lauri Johannes Komsi (s. 4. toukokuuta 1946 Helsinki) on suomalainen entinen poliitikko. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1981–1988 ja vihreä kansanedustaja 1983–1987.[2]
Ville Komsi | |
---|---|
Ville Komsi vihreiden puoluekokouksessa 2007. |
|
Helsingin kaupunginvaltuutettu | |
1981–1988
|
|
Kansanedustaja | |
26.3.1983–20.3.1987
|
|
Ryhmä/puolue | Vihreä eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. toukokuuta 1946 Helsinki |
Lapset | 4 poikaa[1] |
Tiedot | |
Puolue | Vihreä liitto |
Muut puolueet |
Helsinki-liike (myös. Vaihtoehtoinen helsinki) Liberaalinen Kansanpuolue |
Koulutus | arkkitehtuurin opintoja[1] |
Komsin puoluepoliittinen toiminta alkoi Liberaalisessa kansanpuolueessa, johon hän liittyi vuonna 1968 yhdessä Osmo Soininvaaran kanssa. Hän lähti kunnallispolitiikkaan ”esivihreän”, puolueista irrallisen Helsinki-liikkeen ehdokkaana 1976 ja pääsi valtuustoon vuoden 1980 kunnallisvaaleissa.[3] Helsinki-liikkeen ensimmäisen listan ehdokkaita yhdisti lähinnä kasvupolitiikan vastustaminen, ja Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö oli tärkeä taustaryhmä.[4]
Ympäristöaktivismista tuli näkyvää keväällä 1979, kun joukko luonnonsuojelijoita esti Forssan Koijärven kuivaamisen. Koijärvi-liike kokosi monet pienissä piireissä toimineet ihmiset yhdeksi kansanliikkeeksi.[5] Koijärven mielenosoitus oli lopullinen sinetti vihreiden poliittiselle yhteistyölle, jonka ensimmäinen tulos oli Komsin valtuustopaikka vuoden 1980 vaaleissa. Komsi ja Soininvaara olivat tuohon aikaan myös liikkeen valtakunnallisesti näkyvimmät henkilöt.[4]
Nuoret vihreät järjestäytyivät 1980-luvun alussa. Suomi-lehteä julkaisseen Perusta ry:n (Heidi Hautala, Pekka Haavisto, Pekka Sauri, J.O. Mallander, Teppo Turkki ja Olli Wehkala) kanssa alkoi toimia feministejä, seksuaalivähemmistöjen edustajia sekä vammaisaktivisteja.[4]
Komsi valittiin kansanedustajaksi vuonna 1983 Uudeltamaalta yhtä aikaa Helsingin vaalipiiristä valitun Kalle Könkkölän kanssa. Yhdessä he olivat vihreän eduskuntaryhmän ensimmäiset kansanedustajat.[6] Komsi edusti vihreitä ympäristövaliokuntaa edeltäneessä laki- ja talousvaliokunnassa.[4]
Vihreästä liikkeestä kehittyi asteittain muun muassa Vihreä liitto, joka rekisteröitiin puolueeksi vuonna 1988.[7]
Ympäristöasioiden ohella Komsi on ollut aktiivinen kurdien asioissa. Hän hankki julkisuutta Turkin ja naapurimaiden kurdivähemmistöille 1970- ja 1990-luvuilla. 1990-luvun puolivälissä Komsin huomio kääntyi kurdinaisten asemaan. Hän perehtyi kurdikulttuuriin, vieraili Turkin kurdialueella ja julkaisi vuonna 2001 lehtimuotoisen raportin Kylässä Turkin kurdimaassa.[8]
Komsi oli ehdokkaana myös vuoden 2003 eduskuntavaaleissa ja sai 644 ääntä.[9] Vuoden 2008 kuntavaaleissa hän sai 186 ääntä.[10]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b 73 Komsi Viljo (Ville) Vaalikone. 2003. Viitattu 14.4.2017.
- ↑ Ville Komsi Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Esittely Soininvaara.fi. Viitattu 8.9.2015.
- ↑ a b c d Mentula, Katja: Kohtauksia eräästä liitosta, s. 13-26, 56. (Demokraattisten menettelytapojen kehitys Vihreässä liitossa 1987–1995, valtiotieteen pro gradu) Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tdk, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.4.2017).
- ↑ Heino, Jari: Koijärvi synnytti uusia verkottuneita kansalaisliikkeitä. Turun Sanomat. 14.5.2006. Arkistoitu 14.4.2017. Viitattu 14.4.2017.
- ↑ Historiaa Helsingin Vihreät. Arkistoitu 8.8.2015. Viitattu 8.9.2015.
- ↑ Vihreä liitto täyttää 20 vuotta Yle. 2007. Viitattu 14.4.2017.
- ↑ Saska Snellman: Kurdit lähellä sydäntä Helsingin Sanomat. 9.2.2003. Viitattu 14.4.2017.
- ↑ Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 (xls) Tilastokeskus. 31.5.2004. Viitattu 14.4.2017.
- ↑ Kunnasllisvaalit 2008 tulos Helsinki Vaalit.fi. Viitattu 14.4.2017.
Aiheesta muualla
muokkaa- Ville Komsin kotisivut
- Vihreän liikkeen pioneerit junamatkalla parempaan Suomeen YLE elävä arkisto
- Markus Aaltonen (toim.): Miten meistä tuli kansanedustajia?, Veterator, 2007 (ISBN: 9789529982004)
- Sari Aalto: Vaihtoehtopuolue: vihreän liikkeen tie puolueeksi, Into, 2018 (ISBN 978-952-264-885-3)