Venustiano Carranza
Venustiano Carranza Garza (29. joulukuuta 1859 Cuatro Ciénegas, Coahuila – 21. toukokuuta 1920 Tlaxcalantongo, Puebla)[1] oli yksi Meksikon vallankumouksen johtajista, joka toimi Meksikon tosiasiallisena johtajana vuodesta 1914 ja virallisena presidenttinä vuosina 1917–1920. Hän säädätti uuden edistyksellisen perustuslain, mutta ei ryhtynyt toteuttamaan siinä luvattuja sosiaalisia uudistuksia. Hänet syrjäytettiin ja murhattiin valtataistelun seurauksena.
| Venustiano Carranza | |
|---|---|
 Venustiano Carranza vuonna 1917. |
|
| Meksikon presidentti | |
| Edeltäjä | Francisco S. Carvajal |
| Seuraaja | Adolfo de la Huerta |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. joulukuuta 1859 Cuatro Ciénegas, Coahuila, Meksiko |
| Kuollut | 21. toukokuuta 1920 (60 vuotta) Tlaxcalantongo, Puebla, Meksiko |
| Puoliso |
Virginia Salinas Ernestina Hernández |
| Tiedot | |
| Puolue | Partido Liberal Constitucionalista |
Carranza tunnettiin älykkäänä ja itsepäisenä, mutta häneltä puuttui muiden vallankumousjohtajien karisma. Virheistään huolimatta hän onnistui jossain määrin vakauttamaan Meksikon oloja valtakautensa aikana.[2]
Elämä
muokkaaTie valtaan
muokkaaCarranza syntyi varakkaan maanomistajan perheeseen. Hän kävi yksityiskouluja Saltillossa ja Méxicossa ja suoritti lakiopintoja, mutta palasi valmistuttuaan hoitamaan sukutilaansa. Carranza aloitti poliittisen uransa toimimalla vuodesta 1887 kotikaupunkinsa Cuatro Ciénegasin pormestarina. Hän nousi kansalliseen maineeseen johdettuaan vuonna 1893 veljiensä kanssa kapinaa, jolla presidentti Porfirio Díazin miehenä tunnettu Coahuilan kuvernööri José María Garza painostettiin eroamaan. Carranza ystävystyi tässä yhteydessä vaikutusvaltaisen Bernardo Reyesin kanssa, ja eteni urallaan kansanedustajaksi sekä vuonna 1904 senaattoriksi. Vuonna 1908 Carranzaa pidettiin vahvana ehdokkaana Coahuilan kuvernööriksi, mutta presidentti Díaz esti hänen valintansa. Tämän jälkeen Carranza ryhtyi tukemaan Francisco Maderoa, joka johti Díazin syrjäyttämiseen tähdännyttä liikettä.[2][3][4]
Vaikka Carranza liittyi Díazin vastaiseen vallankumoukseen vasta viime hetkellä, Madero nimitti hänet kapinahallituksensa sotaministeriksi. Kapinapäälliköt Pancho Villa ja Pascual Orozco eivät hyväksyneet tätä. Voittoisan Ciudad Juárezin taistelun jälkeen Carranza pääsi osallistumaan neuvotteluihin, joissa Díaz suostui luopumaan vallasta. Maan johtoon tullut Madero nimitti Carranzan tämän tavoittelemalle paikalle Coahuilan kuvernööriksi vuonna 1911. Carranza suhtautui kuitenkin pidättyväisesti Maderon suunnittelemiin uudistuksiin ja piti tätä liian heikkona johtajana.[2][3][4]
Kun kenraali Victoriano Huerta syrjäytti ja teloitutti Maderon helmikuussa 1913, Carranza ryhtyi johtamaan Huertan vastaista kapinaa. Carranza joutui aluksi pakenemaan maan luoteisosaan. Hän laati ja julkisti 26. maaliskuuta 1913 niin sanotun Guadalupen suunnitelman (Plan de Guadalupe), jossa vaadittiin perustuslaillisen hallinnon palauttamista Meksikoon. Hän onnistui vähitellen luomaan itselleen kunnon armeijan (niin sanottu perustuslaillinen armeija), ja liittoutui Emiliano Zapatan sekä Álvaro Obregónin kanssa, jotka johtivat itsenäisesti syntyneitä kapinaliikkeitä maan muissa osissa. Carranzan johtama kapinahallitus sääti lakeja ja painoi rahaa hallitsemallaan alueella. Obregónin, Pablo González Garzan ja Pancho Villan hyökätessä pääkaupunkiin eri suunnista Huerta kukistui elokuussa 1914. Liittouma kuitenkin hajosi saman tien Carranzan otettua vallan Obregónin tuella. Villan ja Zapatan yhtyneet armeijat jatkoivat nyt sotaa heitä vastaan. Seuraavina vuosina Carranza joutui useaan kertaan pakenemaan Méxicosta Veracruziin, mutta hän hallitsi maan tärkeimpiä satamia saaden siten enemmän tuloja kuin kilpailijansa ja pääsi Obregónin ansiosta vähitellen niskan päälle sisällissodassa. Villa ja Zapata joutuivat perääntymään, ja lokakuussa 1915 Yhdysvallat tunnusti Carranzan hallituksen.[2][3][5][4]
Meksikon presidenttinä
muokkaaCarranzan hallinnolla oli jännittyneet välit Yhdysvaltoihin. Hän vastusti Yhdysvaltain joukkojen vuonna 1914 suorittamaa Veracruzin miehitystä. Villan joukkojen hyökättyä Yhdysvaltojen puolelle Carranza joutui vuonna 1916 päästämään kenraali John J. Pershingin johtaman yhdysvaltalaisen armeijan Meksikon alueelle jahtaamaan Villaa, mikä ei kuitenkaan johtanut tulokseen. Maiden välejä kiristi myös niin sanottu Zimmermann-sähke, jolla Saksa yritti yllyttää Meksikon sotaan Yhdysvaltoja vastaan. Carranza kuitenkin piti Meksikon puolueettomana ensimmäisessä maailmansodassa. Vuonna 1918 hän ärsytti Yhdysvaltoja pyrkiessään siirtämään Meksikon öljyvarat kotimaiseen omistukseen.[6][5]
Carranza kannatti poliittisia uudistuksia mutta ei sosiaalisia mullistuksia niin kuin Villa ja Zapata. Hän kutsui koolle kansalliskokouksen säätämään uutta perustuslakia. Carranza toivoi lähinnä uudistettua versiota vuoden 1857 perustuslaista, mutta vuonna 1917 hyväksytystä uudesta perustuslaista tuli kuitenkin selvästi radikaalimpi. Se sisälsi mainintoja uudesta työlainsäädännöstä, maareformista ja luonnonrikkauksien säilyttämisestä kansallisessa omistuksessa. Carranza hyväksyi nämä linjaukset vain vastentahtoisesti. Perustuslain astuttua voimaan hänet valittiin 1. toukokuuta 1917 virallisesti presidentiksi, mutta hän ei aktiivisesti pyrkinyt toteuttamaan siinä edellytettyjä reformeja, mikä johti monien pettymiseen ja aiheutti levottomuuksia. Villan ja Zapatan johtamat kapinallisetkin aiheuttivat yhä harmeja.[3][6] Carranzan luovuttua yhä selvemmin lupaamastaan uudistuspolitiikasta Zapatan kannatus näytti jälleen lisääntyvän, mutta huhtikuussa 1919 Carranza sai tämän murhautettua salajuonen avulla.[5]
Carranzan presidenttikauden oli määrä päättyä joulukuussa 1920, ja hän päätti järjestää seuraajakseen Ignacio Bonillasin, jota uskoi voivansa ohjailla. Kun Carranzan aiempi liittolainen kenraali Obregón päätti myös asettua ehdolle presidentiksi, Carranza pyrki kaikin tavoin murskaamaan Obregónin ja tämän kannattajat. Huhtikuussa 1920 Obregón nousi kapinaan, sai armeijan tuekseen ja marssi Méxicoon, jolloin Carranza joutui jälleen kerran pakenemaan hallituksineen pääkaupungista. Matkalla Veracruziin hänen junaansakin hyökättiin ja hän pakeni muutaman tukijansa kanssa ratsain vuorille. Kenraali Rodolfo Herrera otti Carranzan vastaan Tlaxcalantongossa, mutta pettikin hänet: Herreran sotilaat ampuivat Carranzan ja tämän lähimmät miehet sänkyihinsä näiden nukkuessa toukokuun 20. ja 21. päivän välisenä yönä.[2][6][5] Presidentiksi tultuaan Obregón asetti Herreran syytteeseen, mutta tämä vapautettiin, sillä Carranzan kuolemaan oltiin lähinnä tyytyväisiä.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Venustiano Carranza (espanjaksi) Los Presidentes de México. Viitattu 9.11.2013.
- ↑ a b c d e f Christopher Minster: Biography of Venustiano Carranza (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Latin American History, About.com. Viitattu 9.11.2013.
- ↑ a b c d Venustiano Carranza (englanniksi) PBS. Viitattu 9.11.2013.
- ↑ a b c Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 36–37 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.11.2013.
- ↑ a b c d Venustiano Carranza (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Latin American Revolutions. Viitattu 9.11.2013.
- ↑ a b c Venustiano Carranza (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.11.2013.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venustiano Carranza Wikimedia Commonsissa
