Vasili III

Vasili III
Moskovan suuriruhtinas (Venäjän hallitsija)
Valtakausi	6. marraskuuta 1505 – 3. joulukuuta 1533
Edeltäjä	Iivana III Suuri
Seuraaja	Iivana IV Julma
Syntynyt	25. maaliskuuta 1479; Moskova, Moskovan Venäjä
Kuollut	3. joulukuuta 1533 (54 vuotta); Moskova, Moskovan Venäjä
Puoliso	Solomonia Saburova ; Jelena Vasiljevna Glinskaja (1510–1538)
Lapset	Iivana IV ; Juri
Suku	Rurik
Isä	Iivana III Suuri
Äiti	Sofia Palaiologos
Uskonto	ortodoksi

Vasili III Ivanovitš (ven. Василий III Иванович); (25. maaliskuuta 1479 Moskova – 3. joulukuuta 1533 Moskova, Moskovan ruhtinaskunta) oli Moskovan suuriruhtinas vuosina 1505–1533. Hän oli Iivana III:n (Iivana Suuren) ja Sofia Palaiologosin poika. Hänen isänsä Iivana III oli ensimmäinen koko Venäjän hallitsija (1462–1505).

Hallitsijana

Vasili III valloitti Smolenskin, Rjazanin ja Pihkovan. Hänen aikanaan Venäjän siteet Länsi-Eurooppaan voimistuivat. Erityisen intensiivisiksi kosketukset kehittyivät paavin ja saksalais-roomalaisen keisarin suuntaan. Venäjälle muutti saksalaisia. Heitä asettui Moskovassa omaan kaupunginosaansa ja heillä oli hyvä maine tykistön kehittäjinä. Vasilin henkivartiostokin koostui saksalaisista. Hän ajatti pois saksalaisten sotilaidensa parrat, ja valkoisen asun vuoksi heitä kutsuttiin enkelijoukoksi. Syynä yhteistyöhön saksalaisten kanssa oli yritys kehittää puolustusta Turkkia vastaan. Vasili oli sivistyksen ystävä, hän opetteli kreikkaa ja seurusteli papiston kanssa. Vasilin ideologiksi tuli joksikin aikaa munkki nimeltään Maksim Grek. Hän oli muuttanut Athos-vuoren luostarista Kreikasta Venäjälle vuonna 1518 ja saarnasi ortodoksisen kirkon ja Venäjän valtion lujaa liittoa.^[1]

Itävaltalainen diplomaatti, Habsburgien keisarihuoneen lähettiläs Sigismund von Herberstein kävi Venäjällä kaksi kertaa vuosina 1518 ja 1526–1527. Hänen pääteoksensa Rerum Moscoviticarum Commentarii, joka ilmestyi vuonna 1549, oli aikakauden luetuin teos Venäjästä. Matkojen syy oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan, siis Itävallan, pyrkimys välittää rauha Venäjän ja Puolan välille sekä solmia liitto Moskovan kanssa Osmanien valtakuntaa vastaan.^[1]

Perhe

Ensimmäinen puoliso oli vuodesta 1505 Solomonia Saburova; avioliitto kumottiin vuonna 1525 lapsettomuuden vuoksi.
Toinen puoliso vuosina 1526–1533 oli ruhtinatar Jelena Vasiljevna Glinskaja (1510–1538), tästä avioliitosta syntyivät:

Iivana IV (s. 1530)
Juri (s. 1532)

Avioero

Vasilin avioeroa on verrattu Englannin kuninkaan Henrik VIII:n tapaukseen. Erona on että Henrik oli katolinen ja päätyi lopulta välirikkoon kirkon kanssa. Venäjän ortodoksikirkko oli kysymyksessä myös ankara, mutta Konstantinopolin patriarkka oli liberaalimpi ja jo suostunut vastaaviin vaatimuksiin esimerkiksi Iivana II:n kohdalla. Venäjällä vaikutusvaltaiset munkit Maksim Grek ja liettualaistaustainen pajari Vassian Patrikejev vastustivat avioliiton mitätöimistä Solomonian kanssa. Loppujen lopuksi suuriruhtinas Vasili vaihtoi Venäjän kirkon johdon suosiollisempaan. Solomonia siirrettiin elämään luostariin.

Vasili valitsi uudeksi vaimokseen vuonna 1526 liettualaisen ylimyssuvun 15-vuotiaan tyttären Jelena Vasiljevna Glinskajan (1510–1538).^[2] Jelenan vanhemmat olivat ruhtinas Vasili Lvovitš Glinski (k. 1515), lipka-tataariklaanin jäsen, joka suvun mukaan polveutuu mongolipäällikkö Mamaista ja Serbian ruhtinatar Ana Jakšić, Jakšićin-aatelissuvusta. Suvun maine on Jelenan sedän ruhtinas Mihail Lvovitš Glinskin ansiota.

Kuolema

Vasili III kuoli tapaturmaisesti vuonna 1533. Hän sai metsästysretkellä vamman, jonka jälkiseurauksiin, ilmeisesti tulehdukseen hänen arvellaan menehtyneen. Tällöin hänen poikansa Iivana ja Juri olivat vielä aivan pikkulapsia. Vasili aavisti kuolemansa ja hän oli testamentissaan määrännyt mahdollisimman luotettavan holhoojaneuvoston, johon kuului pajarineuvoston jäseniä, mutta nyt myös muun muassa vaimonsa Jelena Glinskajan setä Mihail Glinski. Hänen kanssaan Vasili ei ollut hyvissä väleissä, mutta arveli luultavasti hänen suojelevan lapsiaan, koska hänellä ei ollut vaatimuksia valtaistuimeen.^[3]

Lähteet

↑ ^a ^b Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478–1721, s. 46-47. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6
↑ Isabel de Madariaga: Iivana Julma, s. 46–54. Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-95120-8111-0
↑ Isabel de Madariaga: Iivana Julma, s. 64. Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-95120-8111-0

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[:0-1] Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478–1721, s. 46-47. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6

[2] Isabel de Madariaga: Iivana Julma, s. 46–54. Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-95120-8111-0

[3] Isabel de Madariaga: Iivana Julma, s. 64. Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-95120-8111-0

[1]

[2]

[3]