Wikipedia

Vähittäiskauppa

tuotteiden myyminen kuluttajalle

Vähittäiskauppa on tuotteiden myymistä niiden loppukäyttäjänä toimiville kuluttajille eli yksityishenkilöille.[1] Vähittäiskauppias ostaa tuotteita jälleenmyyntiä varten joko suoraan valmistajilta tai tukkukaupan kautta.[2]

Erilaisia konsepteja

muokkaa

Vähittäiskauppaa voidaan käydä fyysisestä toimitilasta (pienestä kioskista tai torikojusta isoon tavarataloon tai suurmyymäläketjuun), verkkokaupasta, postimyyntinä esimerkiksi painetun tuoteluettelon avulla, puhelinmyyntinä, kotimyyntinä (ns. ”ovelta ovelle -kauppias”) tai verkostomarkkinointina (esim. Tupperwaren tavoin kotikutsujen avulla).[3] Vähittäiskaupan myyntikanavia voivat olla myös myyntiautomaatti, myymäläauto tai -vene sekä käytetyn tavaran ostopaikat kuten kirpputorit, huutokauppakamarit ja antikvariaatit.[4][5] Sen sijaan yksityishenkilöiden välistä uuden tai käytetyn tavaran vertaiskauppaa esimerkiksi pikkuilmoitusten tai verkossa toimivien sivustojen kuten eBay, Huuto.net ja Tori.fi kautta ei perinteisesti ole laskettu vähittäiskaupaksi, mutta raja on häilyvä koska vertaiskauppasivustoilla moni yksityishenkilö myy jälleenmyyntitarkoituksessa hankkimiaan tavaraeriä vähittäiskauppiaan tavoin.[6][7]

Vähittäiskaupaksi ei myöskään lueta yrityksille myytäviä tuotteita muuten kuin siltä osin, kun niitä myydään pienissä erissä vähittäismyymälästä: Tilastokeskuksen mukaan ”vähittäiskauppaan kuuluu myös ammattikäyttöön tarkoitettujen tietokoneiden, paperikauppatavaroiden, maalien ja puutavaran myynti, jos myynti tapahtuu vähittäiskaupan myymälöissä”.[5] Tuotteista, joita yritys ostaa valmistaakseen niistä tai niiden avulla omia myyntituotteita käytetään nimitystä tuotantohyödyke ja niiden kaupasta käytetään muun muassa nimiä yritysmarkkinointi, B2B (engl. business to business) tai ammattiasiakaskauppa[8][9][10].

Trendit

muokkaa

Vähittäiskaupan trendejä ovat verkkokaupan kasvu, älypuhelinten ja mobiilisovellusten käyttö myymälässä[11] sekä myymälöiden itsepalvelukassat ja pitkälle viety myymälöiden automaatio. Uusia automatisoituja myymäläkonsepteja ovat muiden muassa Amazon Go, Alibaban Hema ja Bingo Box.[12] Joissain tapauksissa myymälä korvautuu suurikokoisella automaatilla[13][14] tai noutopisteellä josta voi noutaa pakatun elintarvikekassin[15]. Tällaiset suurikokoiset automaatit ja noutopisteet ovat auki vuorokauden ympäri.lähde?

Vuonna 2017 vähittäiskaupan ala koki Yhdysvalloissa myymälöiden sulkemisia ja työntekijöiden vähentämisiä. Työttömiksi jääneillä vähittäiskaupan työntekijöillä ei ole taitoja jotka olisi siirrettävissä muille aloille ja verkkokaupan varastot sijaitsevat sen verran kaukana että työmatka ei ole kuljettavissa.[16] Vuonna 2017 suomalainen Kaupan liitto arvioi että vähittäiskauppa ei tule enää koskaan työllistämään yhtä paljon ihmisiä.[17]

Vähittäiskauppaa koskevat säädökset

muokkaa

Suomessa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä vähittäiskauppaa sääntelee kuluttajansuojalaki, ja EU-maiden välillä tapahtuvalla vähittäiskaupalla on omia kuluttajansuojasäännöksiään.[18] Vähittäiskauppaa voivat osaltaan säännellä myös kaavoitusmääräykset, ympäristönsuojelusäännökset, kilpailulainsäädäntö, työlainsäädäntö, aukiolosäännökset sekä hygieniamääräykset.[19] Eri tuoteryhmiä voivat koskea omat erityissäännöksensä, kuten Suomen alkoholi- ja tupakkalait. Jotkut vähittäiskaupan alat ovat luvanvaraisia ja vaativat ainakin osalta henkilöstöä tietyn pätevyyden, kuten apteekki- tai optikkotoiminta.[20] Vaarallisten kemikaalien säilytyksestä vähittäiskaupan yhteydessä säädetään kemikaaliturvallisuuslaissa[21] ja sen nojalla annetuissa asetuksissa[22].

Vähittäismyymälätyyppejä

muokkaa
 
Halpahintamyymälöiden Lidlin ja Tokmannin yhteinen myymälärakennus Nurmijärven kirkonkylässä elokuussa 2022.

Verkkokaupan kasvusta huolimatta vähittäiskaupan tärkeimmän myyntikanavan muodostavat yhä fyysiset ostopaikat eli myymälät. Vähittäismyymälöitä voidaan jakaa eri tyyppeihin

Yksittäinen vähittäismyymälä voi olla yhden kauppiaan tai pienyrityksen omistama ja johtama, ketjumaisesti toimiva (parista myymälästä maailmanlaajuiseen ketjuun), franchising-periaatteella toimiva, leasing-periaatteella toimiva (esim. tavaratalojen shop-in-shopit) tai osuuskuntamuotoisesti toimiva (esim. S-ryhmä).[19]

Vähittäismyymälöiden erilaiset liiketoimintastrategiat ja markkinoinnin kilpailukeinot voivat perustua esimerkiksi

  • sijaintiin (kyläkauppa, taajaman ulkopuolella oleva ”peltomarketti”, kaupunkikeskustojen erikoismyymälät ja kivijalkakaupat, tienvarsien liikennemyymälät jne.)
  • toimintatapaan, tuotevalikoimaan ja palvelutasoon (laatikkomyymälät, laatutavaratalot, tietyn tuotealan erikoisliikkeet, aina auki olevat myymälät, useiden myymälöiden ostoskeskukset jne.),
  • hintatasoon (halpahintamyymälät, jäännöseriä myyvät outlet-myymälät, tehtaanmyymälät, category killer -suurmyymälät[23] jne.), tai
  • asiointitapaan (valintamyymälät ja muut itsepalvelupainotteiset myymälät (esim. Ikea) tai asiantuntevaa palvelua korostavat myymälät (esim. ruokakaupan palvelutiskit, Vepsäläisen kaltaiset palvelevat sisustusliikkeet).[19]

Myymälän koon mukaan voidaan samankaltaista tuotevalikoimaa tarjoavat myymälätyypit jakaa esimerkiksi lähikaupoiksi (alle 400 m2), supermarketeiksi (400–2500 m2) ja hypermarketeiksi (yli 2 500 m2).[19][1]

Maailman suurimmat vähittäiskauppaketjut

muokkaa

Maailman 10 suurinta vähittäiskauppa-alan yritystä liikevaihdolla mitattuna vuonna 2011 olivat:[24]

  1. Walmart-alennustavarataloketju
  2. Carrefour-päivittäistavaraketju
  3. Tesco-päivittäistavaraketju
  4. Metro AG -päivittäistavaraketju
  5. Kroger-päivittäistavarayritys
  6. Costco-alennustavarataloketju
  7. Lidl-päivittäistavaraketju
  8. Aldi-päivittäistavaraketju
  9. Walgreens-apteekkitavaraketju
  10. Home Depot -rautakauppaketju

Suomen S-ryhmä oli maailman suuruustilastossa vuoden 2013 paikkeilla sijalla 78 ja Kesko sijalla 112.[25]

Vähittäiskauppa Suomessa

muokkaa
 
S-ryhmän Sale -vähittäiskauppa Askolassa.

Vähittäiskauppa työllistää noin 123 000 suomalaista.[26] Suomen vähittäiskauppa on Euroopan keskittyneintä erityisesti päivittäistavarakaupan osalta: valtaosa ruoasta ostetaan K-ryhmän tai S-ryhmän kaupoista. Kun muissa euromaissa kolmen suurimman vähittäiskauppaketjun yhteinen markkinaosuus on keskimäärin 44 prosenttia, Suomessa kaksi suurinta hallitsee markkinoista noin 80 prosenttia.[27] Helsingin yliopiston taloustieteen professori Vesa Kanniaisen mukaan tämä on omiaan vähentämään kilpailua ja mahdollistamaan muita maita korkeammat hinnat. Euroopan komission tutkimuksen mukaan vähittäiskaupan keskittyminen väheni 16 jäsenmaassa ja kasvoi 10 jäsenmaassa aikavälillä 2004–2012, ja sinä aikana Suomen vähittäiskauppa nousi kolmannelta sijalta vertailumaiden keskittyneimmäksi.[28]

Vuonna 2013 Suomen päivittäistavarakaupan ryhmittymien päivittäistavaroiden kokonaismyynti oli 16,55 miljardia euroa (sis. alv)[29].

Päivittäistavarakaupan markkinaosuudet 2017
Ryhmä Markkinaosuus % Pt-myynti (milj. €)
S-ryhmä 45,9 % 8 074
K-ryhmä 35,8 % 6 299
Lidl Suomi Ky** 9,3 % 1 636
Tokmanni-konserni* 1,6 % 275
Stockmann* 0,8 % 145
Minimani* 0,6 % 96
M-ketju** 0,5 % 91**
Muut yksityiset 5,5 % 976
Lähde: Nielsen Finland Oy, *-merkityt PTY, ** kokonaismyynti, sis. käyttötavarat, lähde PTY http://www.pty.fi/julkaisut/tilastot/ (Arkistoitu – Internet Archive)

Verkkokaupan koko vähittäiskaupan tuotteilla oli vuonna 2013 Suomessa 3,4 miljardia euroa.[30]

Vähittäiskaupan eniten myyty tuoteryhmä Suomessa vuonna 2012 olivat elintarvikkeet 35 prosentin osuudella koko vähittäiskaupan liikevaihdosta. Toiseksi suurin ryhmä Tilastokeskuksen luokituksen mukaan oli vaatteiden, farmaseuttisten ja lääkinnällisten tuotteiden, hygieniavalmisteiden, kukkien ja muiden kasvien, lemmikkieläinten ja lemmikkieläinten ruoan vähittäiskauppa, yhteisosuudeltaan runsaat 21 prosenttia.[31]

Suomen vähittäiskaupan historiaa

muokkaa

Suomen vähittäiskaupan varhaishistoriasta katso esimerkiksi artikkeli Maakauppa.

 
Suomen kauppaketjujen markkinaosuudet vuosina 1950–1975.

1930-luvulla vähittäiskauppayrityksiä oli verotilastoista pääteltynä Suomessa noin 22 500, joista valtaosa kaupungeissa ja noin 10 000 maaseudulla. Niistä etenkin osuuskaupoilla oli useita sivuliikkeitä, ja toimipisteiden määräksi tuolloin arvioidaan noin 30 000. Kaupungissa yleisin myymälätyyppi oli siirtomaatavarakauppa, jossa myytiin kuivia muttei tuoreita elintarvikkeita. Jälkimmäisiä varten oli omat pienet erikoisliikkeensä, kuten maito- ja lihakaupat ja leipomomyymälät. Myös muiden alojen erikoisliikkeet, kuten tekstiilituotteiden kaupat, kemikaliot ja lyhyttavaraliikkeet, sijaitsivat valtaosin kaupungeissa. Maaseudun tyypillisin ostopaikka oli sekatavarakauppa, jossa myytiin kaikenlaista kuivista elintarvikkeista käyttö- ja rautatavaroihin, jopa rakennustarvikkeisiin. Tuoreet elintarvikkeet saatiin omasta tai naapurin omavaraistaloudesta tai läheisiltä maatiloilta. Yleisimpiä maaseudun erikoisliikkeitä olivat apteekit ja kirjakaupat.[32]

1950-luvulla suomalaista vähittäiskauppaa koetteli suuri rakennemuutos sitä mukaa kuin säännöstelystä vapauduttiin ja kauppa alkoi taas käydä. Myynnin vilkastumisen myötä myös kilpailu koveni, ja kustannuksia alettiin karsia kasvattamalla myymälöiden kokoa ja luopumalla pienimmistä toimipisteistä. Päivittäistavarakauppa kokeili valintamyymälöitä jo 1950-luvulla, mutta niiden aika koitti varsinaisesti vasta 1960-luvulla, kun elintarviketeollisuus alkoi pakata tuotteitaan kuluttajakokoisiin vähittäispakkauksiin, ja väestöä muutti suurin joukoin maaseudulta kaupunkeihin ja niiden lähiöihin. Maaseudulla kyläkauppoja alettiin 1960-luvulla korvata myymäläautoilla.[32]

Tekstiilituotteiden kysyntä kasvoi 1950-luvulla yllättävän vähän verrattuna muuhun kulutuskysyntään, jolloin kangas- ja vaatekaupoilla meni huonosti ja lyhyttavarakaupat katosivat kokonaan. 1950-luvun lopulta alkaen etenkin SOK ja E-liike alkoivat panostaa tavarataloihin, joista tuli etenkin valmisvaatteiden ja jalkineiden suosituimpia ostopaikkoja. Vuonna 1964 tavarataloja oli 166 ja vuonna 1970 lähes 260.[32]

Vähittäiskaupan keskittyminen ja toimipaikkojen väheneminen alkoi nopeutua 1960-luvun lopulla. Vuonna 1968 Suomessa oli kaikkien aikojen suurin määrä vähittäiskauppoja, noin 40 500 myymälää. Vähenevän kysynnän toimialojen lisäksi toimipaikkojen määrä alkoi sen jälkeen vähetä nopeasti myös kasvavilla aloilla, kuten autokaupassa ja huoltamotoiminnassa. Super- ja hypermarketit ja muut autoistumisen myötä syntyneet suurmyymälät vähensivät pienten vähittäisliikkeiden määrää läpi 1970-luvun, kunnes 1980-luvulla pieniä erikoisliikkeitä alkoi taas tulla lisää etenkin kaupunkeihin. Kaupan keskittyminen, ketjuuntuminen ja itsepalvelukulttuuri ovat menneet Suomessa pidemmälle kuin juuri missään muussa maassa.[32]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Sanasto, Kesko Oyj. Viitattu 21.10.2014.
  2. ↑ Santasalo T. & Koskela K. 2008. Vähittäiskauppa Suomessa. Helsinki: Painopörssi Oy. Sivu 8.
  3. ↑ Ammattialat > Kaupan ala, Ammattinetti, TE-palvelut. Viitattu 20.10.2014.
  4. ↑ 44-45 Retail Trade, United States Census Bureau. Viitattu 21.10.2014.
  5. ↑ a b 47 Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa), Toimialaluokitus 2008, Tilastokeskus. Viitattu 21.10.2014.
  6. ↑ Retail and eBay - The common Mistake, eBay.com. Viitattu 21.10.2014.
  7. ↑ Peer-to-peer rental, The rise of the sharing economy. On the internet, everything is for hire. The Economist 9.3.2013. Viitattu 21.10.2014.
  8. ↑ Liiketoimintamallit, Kesko Oyj. Viitattu 21.10.2014.
  9. ↑ Digitaalisen markkinoinnin sanasto, Tulos Helsinki Oy. Viitattu 21.10.2014.
  10. ↑ Hakusana Business-to-business, Sanasto, Mainostajan hakemisto, Mainostajien liitto. Viitattu 21.10.2014.
  11. ↑ theatlantic.com
  12. ↑ nytimes.com
  13. ↑ foxnews.com
  14. ↑ popupcity.net
  15. ↑ businessinsider.com
  16. ↑ nordic.businessinsider.com
  17. ↑ Yle.fi
  18. ↑ Kuluttajansuoja, Suomi.fi. Viitattu 20.10.2014.
  19. ↑ a b c d e Uusitalo, Outi: Liiketyypit, segmentointi, asemointi, luentokuvasarja, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu. Viitattu 20.10.2014.
  20. ↑ Luvanvaraiset elinkeinot (Arkistoitu – Internet Archive), Yritystulkki.agileus.fi. Viitattu 20.10.2014.
  21. ↑ Ajantasainen lainsäädäntö: Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden… 390/2005 finlex.fi. Edita. Viitattu 10.12.2020.
  22. ↑ Ajantasainen lainsäädäntö: Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien… 685/2015 finlex.fi. Edita Publishing Oy. Viitattu 10.12.2020.
  23. ↑ Waters, Shari: What Is a Category Killer (Arkistoitu – Internet Archive), About.com. Viitattu 20.10.2014.
  24. ↑ Global Powers of Retailing, National Retail Federation 2014. Viitattu 20.10.2014.
  25. ↑ Maailman vähittäiskauppojen suurimmat: S-ryhmä sijalla 78 ja Kesko 112 (Arkistoitu – Internet Archive), Aamulehti 15.1.2014. Viitattu 21.10.2014.
  26. ↑ Kansanedustajat huolissaan kauppiaiden jaksamisesta, Yle Uutiset 20.2.2013. Viitattu 20.10.2014.
  27. ↑ Boxberg, Katja: Suomi on kaupan kummajainen. Vähittäiskauppamme rakenne poikkeaa rajusti eurooppalaisesta. Kukaan ei osaa tarkkaan kertoa, miksi. (HTML) Helsingin Sanomat. 31.08.2013. Arkistoitu 17.07.2014. Viitattu 20.10.2014.
  28. ↑ Virta, Mikko: Kartta paljastaa karun totuuden Suomen vähittäiskaupasta, Taloustieteen professorin mukaan keskittyminen on syynä ruoan korkeaan hintaan Suomessa. Iltalehti 3.10.2014. Viitattu 20.10.2014.
  29. ↑ http://www.pty.fi/julkaisut/tilastot/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. ↑ http://www.kaupanvuosi.fi/vuosi-lyhyesti/kaupan-avainlukuja-2013/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ Elintarvikkeet ja juomat vähittäiskaupan suurin tuoteryhmä 2012, Tilastokeskus 30.4.2014. Viitattu 21.10.2014.
  32. ↑ a b c d Hoffman, Kai: ”Kotimaankauppa”, teoksessa Sotakorvauksista vapaakauppaan. Kauppa- ja teollisuusministeriön satavuotisjuhlakirja, s. 169–171, 177–179, 186–200. Kauppa- ja teollisuusministeriö, 1988. ISBN 951-861-115-7

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vähittäiskauppa&oldid=22657317”