Tongzhi
Keisari Tongzhi (myös Tung-tsi tai Mu-tsung, [1] kiin. 同治帝), 27. huhtikuuta 1856 – 12. tammikuuta 1875), alkuperäiseltä nimeltään Zaichun, oli mantšulaisen Qing-dynastian kymmenes keisari ja kahdeksas tähän sukuun kuulunut Kiinan hallitsija. Hän oli keisarina vuosina 1861–1875, mutta koska hän oli valtaistuimelle noustessaan alaikäinen, ja kuoli jo 18-vuotiaana, valtaa hänen hallitsijakaudellaan käytti hänen äitinsä, leskikeisarinna Cixi. Vaikka Tongzhin vaikutus valtiollisiin asioihin oli vähäinen, historioitsijat ovat antaneet nimen Tongzhi-restauraatio hänen hallitsijakautensa aikana tehdyille epäonnistuneille yrityksille Kiinan nykyaikaistamiseksi ja poliittiseksi vakauttamiseksi.
| Tongzhi 同治帝 | |
|---|---|
 | |
| Kiinan keisari | |
| Valtakausi | 11. marraskuuta 1861 – 12. tammikuuta 1875 |
| Edeltäjä | Xianfeng |
| Seuraaja | Guangxu |
| Syntynyt |
27. huhtikuuta 1856 Kielletty kaupunki, Peking, Kiina |
| Kuollut |
12. tammikuuta 1875 (18 vuotta) Kielletty kaupunki, Peking, Kiina |
| Puoliso | keisarinna Alute |
| Suku | Aisin-Gioro |
| Isä | Xianfeng |
| Äiti | Cixi |
Elämäkerta
muokkaaTongzhi oli keisari Xianfengin ja hänen puolisonsa, myöhemmän leskikeisarinna Cixin ainoa eloon jäänyt poika. Hänen hallitsijanimensä oli aluksi Qixiang (祺祥; mantšuksi: Fengšengge Sabingga), mutta Cixin vaatimuksesta hän myöhemmin hylkäsi tämän nimen ja otti käyttöön uuden hallitsijanimen Tongzhi, joka merkitsee "järjestystä ja vaurautta." Nimi ilmaisi kungfutselaisen ihannekäsityksen siitä, mitä hyvän hallinnon piti tuottaa yhteiskunnalle.[2] Toisinaan on virheellisesti tulkittu, että nimi tarkoittaisi "yhteishallintoa" (kiin. tongzhi, 母子同治天下) ja viitannut kahden leskikeisarinnan, Cixin ja Ci'anin yhteishallintoon. Tämä on kuitenkin selvästi virheellinen tulkinta, sillä heidän hallintonsa oli väliaikainen järjestely, johon ei olisi pidetty sopivana viitata hallitsijan nimessä.[2] Nykyäänkin käytössä oleva kiinalainen sanonta "ottaa vastaan audienssi verhon takana" (kiin. 垂帘听政 tai 垂簾聽政, chuí lián tīng zhèng) on peräisin Tongzhin ajalta ja kuvaa Cixin vallankäyttöä poikansa kautta.
Tongzhi tuli keisariksi viisivuotiaana isänsä, keisari Xianfengin kuoltua. Hänen isänsä oli valinnut poikansa alaikäisyyden aikaiseksi sijaishallitsijaksi Sushunin, jonka kuitenkin syrjäyttivät leskikeisarinnat Cixi, Tongxhin äiti, ja Ci'an, Xianfengin aikainen keisarinna. Näistä kahdesta nimenomaan Cixi tuli selvästi Kiinan tosiasialliseksi hallitsijaksi. Ylimmäksi neuvonantajakseen he nimittivät nuoren keisarin sedän, prinssi Gongin.[3]
Todennäköisesti tällöin toivottiin, että Tongzhista tulisi aikanaan Qing-dynastian toisen keisarin, Kangxin vertainen hallitsija. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska Tongzhista tuli kasvaessaan uppiniskainen ja irstas nuori mies.[4]
Syksyllä 1872 teini-ikäinen keisari solmi avioliiton keisarinna Aluten kanssa[5] ja otti myös useita jalkavaimoja.[6] Tongzhi ilmeisesti halusi ottaa tällöin vallan käsiinsä välittömästi ja ryhtyi riitelemään asiasta hovissa vaatien sijaishallitsijan syrjäyttämistä ja siitä, milloin sen tuli tapahtua. Leskikeisarinna ilmoitti, että tämän oli määrä tapahtua 23. helmikuuta 1873 ja piti tästä päivämäärästä kiinni.[7]
Kun Tongzhi oli ottanut vallan käsiinsä, seuraavana päivänä ulkomaiden lähettiläät pyysivät teini-ikäiseltä keisarilta audienssia.[8] Pyyntö herätti kuitenkin hovin virkamiesten ja ulkomaisten lähettiläiden välillä suurta erimielisyyttä noudatettavasta protokollasta, sillä lähettiläät tekivät selväksi, etteivät he halunneet suorittaa kiinalaisen tavan edellyttämää rituaalista kumartelua keisarin edessä.[8] Qing-hallituksen ei myöskään ollut halukas pitämään audienssia Kielletyn kaupungin rajojen sisäpuolella, ja paikaksi valittiin "Purppuraisen valon paviljonki" eräässä Kielletyn kaupungin länsipuolella järven rannalla sijaitsevassa palatsissa, joka nykyään on osa Zhongnanhaita.[7] Audienssi pidettiin lopulta 29. kesäkuuta 1873. Audienssin jälkeen ulkomaiset suurlähettiläät ilmaisivat selvästi närkästyksensä siitä, että heidät oli otettu vastaan hallissa, jossa Qing-keisarit alun perin olivat vastaanottaneet veronalaisten alusmaidensa lähettiläitä.
Vuonna 1874 keisari Tongzhi aikoi rakentaa uudelleen Vanhan kesäpalatsin, joka oli raunioitunut toisessa oopiumisodassa. Koska valtion varat kuitenkin olivat vähissä, hän joutui riitaan ministeriensä kanssa, joihin kuului kaksi myös kaksi hänen setäänsä, prinssi Gong sekä Yixuan eli prinssi Chun, keisari Xianfengin velipuoli, joka oli myös naimisissa leskikeisarinna Cixin nuoremman sisaren kanssa. Paitsi kohtuuttoman kalliista hankkeesta, ministerit nuhtelivat keisaria myös moraalisesti löyhistä elintavoista.[9] Tästä raivostuneena keisari erotti molemmat prinssit viroistaan, mutta leskikeisarinna Cixi puuttui heidän pyynnöstään asiaan, ja keisari peruutti päätöksensä.[10]
Joulukuussa 1873 Tongzhi sairastui isorokkoon, minkä vuoksi leskikeisarinnat ottivat jälleen valtion asiat hoitoonsa. [11]. Keisari kuoli 12. tammikuuta 1875[12]. Hänellä ei ollut perillisiä, eikä hän ollut myöskään testamentilla määrännyt itselleen seuraajaa.[13]
Tongzhin kuoleman jälkeen vallanperimyksestä syntyikin kiistoja, joihin vaikutti myös se, että vaikka hän oli lapseton, hänen puolisonsa, keisarinna Aluten kerrottiin olevan raskaana.[14] Lopulta leskikeisarinna määräsi uudeksi hallitsijaksi Tongzhin silloin vasta kolmivuotiaan serkun, prinssi Chunin ja leskikeisarinnan sisaren pojan, prinssi Zaitienin[13], joka nousi valtaistuimelle nimellä keisari Guangxu. Leskikeisarinna Cixi jatkoi edelleen sijaishallitsijana.[13] Tongzhin puoliso, keisarinna Alute, kuoli hänkin lyhyen ajan kuluttua, 27. maaliskuuta 1875.[14]
Perhe
muokkaa- Isä: Keisari Xianfeng
- Äiti: Keisarin jalosukuinen puoliso Yi, (leskikeisarinna Cixi)
Puolisot
muokkaa- Keisarinna Xiaozheyi (kiin. 孝哲毅皇后), Alute-klaanista (1854–1875)
- Keisarillinen jalosukuinen puoliso Shushen, (kiin. 淑慎皇貴妃) (1860–1905), Fuca-klaanista.
- Keisarillinen jalosukuinen puoliso Zhuanghe, (kiin. 莊和皇貴妃) (1857–14. huhtikuuta 1921), Alute-klaanista, keisarinna Xiaozheyin täti
- Keisarillinen jalosukuinen puoliso Jingyi,[15] (kiin. 敬懿皇貴妃) (1856–1932) Heseri-klaanista.
- Keisarillinen jalosukuinen puoliso Ronghui, (kiin. 榮惠皇貴妃) (1854–1933) Gioro-klaanista.
Muotokuvia
muokkaa
Lähteet
muokkaa- Qing-dynastian historiateoksen luonnos 《清史稿》卷二百十四．列傳一．后妃傳.
- Sterling Seagrave: Dragon Lady, ISBN 0-679-73369-8.
- Wan Yi, Wang Shuqing, Lu Yanzhen: Daily life in the Forbidden City, ISBN 0-670-81164-5.
- May Holdsworth, Caroline Courtauld: Forbidden City: The Great Within, Second Edition, ISBN 962-217-792-1.
Viitteet
muokkaa- ↑ ”Kiina”, Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 1812. Otava, 1973. ISBN 951-1-00051-9
- ↑ a b Jung Chang: Kiinan viimeinen keisarinna, s. 78. Suomentanut Jaana Iso-Markku. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-23807-2
- ↑ Jung Chang, s. 77
- ↑ Jung Chang, s. 146
- ↑ Jung Chang, s. 141
- ↑ Jung Chang, s. 193
- ↑ a b Sterling Seagrave: Dragon Lady: the Life and Legend of the Last Empress of China, s. 130–131. Knopf, 1992.
- ↑ a b Jung Chang, s. 144
- ↑ Jung Chang, s. 147
- ↑ Jung Chang, s. 148
- ↑ Jung Chang, s. 149–150
- ↑ Jung Chang, s. 150
- ↑ a b c Jung Chang, s. 157
- ↑ a b Jung Chang, s. 151–152
- ↑ May Holdsworth, Caroline Courtallud: Forbidden City: The Great Within, Second Edition, ISBN 962-217-792-1
- ↑ Qing-dynastian historiateoksen luonnos 《清史稿》卷二百十四．列傳一．后妃傳.
Kirjallisuutta
muokkaa- Mary Clabaugh Wright. The Last Stand of Chinese Conservatism: The T'ung-Chih Restoration, 1862-1874. (Stanford: Stanford University Press, 1957).