Thomas Huckle Weller
Thomas Huckle Weller (15. kesäkuuta 1915 – 23. elokuuta 2008) oli yhdysvaltalainen lääkäri ja virologi. Hän jakoi vuoden 1954 Nobelin lääketieteen palkinnon John Franklin Endersin ja Frederick Chapman Robbinsin kanssa viljeltyään onnistuneesti polioviruksen koeputkessa.[1]
| Thomas Huckle Weller | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. kesäkuuta 1915 |
| Kuollut | 23. elokuuta 2008 (93 vuotta) |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Lääketiede ja virologia |
| Palkinnot |
 Nobelin lääketieteen palkinnon (1954) |
Weller syntyi ja kasvoi Ann Arborissa, Michiganissa, ja opiskeli Michiganin yliopistossa, jonka patologian osaston professori hänen isänsä Carl Vernon Weller oli. Hän meni vuonna 1936 Harvardin Medical Schooliin ja aloitti hedelmällisen yhteistyön John Franklin Endersin kanssa 1939.
Weller meni vuonna 1945 naimisiin Kathleen Faheyn kanssa. He saivat kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Poliotutkijana saavuttamansa menestyksen ohella hän on kehittänyt skistosomiaasin hoitoa ja tehnyt merkittävää tutkimustyötä muiden muassa herpestä, vesirokkoa ja vihurirokkoa aiheuttavien virusten parissa.
Lähteet
muokkaa- ↑ The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1954 Nobelprize.org – the Official Web Site of the Nobel Prize. Viitattu 31.7.2012. (englanniksi)