Wikipedia

Thomas Edison

yhdysvaltalainen keksijä ja liikemies

Thomas Alva Edison (11. helmikuuta 1847 Milan, Ohio – 18. lokakuuta 1931 West Orange, New Jersey)[1] oli yhdysvaltalainen keksijä ja liikemies.[2] Hän oli aikansa tuotteliaimpia keksijöitä ja hänen nimissään oli 1 093 patenttia. Hän on jättiläisyritys General Electricin perustaja.

Thomas Alva Edison
Thomas Edison suunnilleen vuonna 1922.
Thomas Edison suunnilleen vuonna 1922.
Henkilötiedot
Syntynyt11. helmikuuta 1847
Milan, Ohio
Kuollut18. lokakuuta 1931 (84 vuotta)
West Orange, New Jersey
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Tutkimusalue sähköoppi, fysiikka
Tunnetut työt hehkulamppu, fonografi
Palkinnot Franklin-mitali (1926)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
A Day with Thomas Edison (englanniksi) (1922)
Edison New Jerseyn laboratoriossaan 1901.
Edison ja fonografi vuonna 1878.
Edisonin kotifonografi, matkalaukkumalli.

Suurin osa Edisonin keksinnöistä ei ollut täysin omintakeisia vaan aikaisempien patenttien jatkokehitelmiä. Keksijöinäkin toimivat käytännössä Edisonin lukuisat alaiset. Edisonia arvosteltiin toistuvasti siitä, että hän ei myöntänyt muiden osuutta keksinnöissään. Edisonille kuitenkin myönnettiin maailmanlaajuisesti patentteja muun muassa Yhdysvalloissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa ja Saksassa.

Suku

muokkaa

Edisonien esi-isät, Hollannin Edesonit, tulivat New Jerseyyn vuonna 1730. Thomas Alva Edisonin isä, Samuel Ogden Edison Jr oli päreentekijä, räätäli ja kapakoitsija. Hän osallistui Kanadan itsenäisyyttä ajaneeseen kapinaliikkeeseen ja pakeni kapinan epäonnistuttua isoisänsä kanssa Port Huroniin, Michiganiin, jättäen väliaikaisesti puolisonsa Nancy Matthews Elliottin ja heidän lapsensa jälkeen. Lopulta Samuel muutti Milaniin Ohiossa. Kaupunki koki taloudellisen kasvun kauden, ja Samin perhe seurasi perässä. Vuonna 1847 perheeseen syntyi seitsemäs lapsi, Thomas Alva Edison. Milanin talouskasvu oli pian ohitse ja seitsenvuotias "Al" muutti perheensä kanssa Port Huroniin Michiganissa.

Varhaiset vuodet

muokkaa

Thomas Edison aloitti koulunkäynnin myöhään sairasteltuaan toistuvasti lapsena. Hänen mielensä harhaili usein, ja hänen opettajansa Alexander Crawfordin oli kuultu sanoneen Edisonia tyhmäksi. Tähän päättyi Edisonin saama kolmen kuukauden muodollinen koulutus. Hänen äitinsä oli toiminut opettajana Kanadassa ja otti mielellään hoitaakseen poikansa koulutuksen. Äiti Nancy Edison rohkaisi poikaansa lukemaan ja tekemään kokeita. Thomas olikin kiinnostunut erityisesti fysiikasta ja kemiasta, joten hän rakensi kotiinsa laboratorion. Rahaa laboratoriotarvikkeisiin hän sai myymällä itse painettuja sanomalehtiä.

Edison kuuroutui osittain nuorukaisena. Hänestä tuli sähköttäjä sen jälkeen, kun hän pelasti J.U. MacKenzien pojan, Jimmien, karkuteille joutuneen rautatievaunun alta. MacKenzie oli niin kiitollinen Edisonille, että hän otti Edisonista huolehtiakseen ja koulutti hänet sähköttäjäksi. Edisonin huonokuuloisuudesta oli sähköttäjän työssä hyötyäkin, sillä sen vuoksi hän välttyi kuulemasta vieressä istuvaa toista sähköttäjää. Osa hänen varhaisemmista keksinnöistä liittyykin sähkölennättimeen, kuten esimerkiksi reikänauha. Edison haki ensimmäistä patenttiaan, sähköistä ääntenlaskijaa, 28. lokakuuta 1868. Keksintö jäi vuosikymmeniksi unohduksiin, koska vanhoilliset poliitikot estivät sen käyttöönoton; Edisonin elämäkerran nuorisopainoksessa asia ilmaistaan näin:

»Joskus on poliittisesti ehdottoman välttämätöntä, että ääntenlaskenta sujuu hyvin hitaasti, koska mielipiteet voivat laskennan aikana vielä muuttuakin. Tällainen kone aikaansaisi nopeita ja poliittisesti vaarallisia päätöksiä, joiden kumoaminen olisi aivan liian hankalaa![3][4]»

Menlo Park (1876–1881)

muokkaa

Sähkövalo

muokkaa
 
Edison vuonna 1878

Monet keksijät olivat yrittäneet valmistaa hehkulamppuja. Kuitenkin vasta Edisonin ansiosta sähkövalaistus alkoi nopeasti yleistyä.

Alkuvaiheessa suurimpana ongelmana oli löytää hehkulankaan mahdollisimman sopiva materiaali. Edison kokeili monia tarkoitukseen sopivia metalleja, muun muassa platinaa, mutta päätyi lopulta hiililankaan. Ensimmäisen onnistuneen kokeen hän suoritti 22. lokakuuta 1879, ja se kesti 40 tuntia. Edison paransi vielä keksintöään ja jätti patenttihakemuksen 4. marraskuuta. Seuraavan vuoden tammikuun 27. päivänä hänelle myönnettiinkin patentti n:o 223 898 hiililangalla toimivasta sähkölampusta. Vaikka patentissa mainittiin monia tapoja, joilla hiililanka olisi voitu valmistaa, patentin myöntämisen jälkeenkin kesti vielä kuukausia, ennen kuin Edison ja hänen työryhmänsä keksivät karbonisoidun bambulangan, joka kesti käytössä yli 1 200 tuntia.

Tämän jälkeen Edison osti myös Henry Woodwardille 29. elokuuta 1876 Yhdysvalloissa myönnetyn patentin n:o 181 613 ja sai yksinoikeuden myös hänelle Kanadassa myönnettyyn patenttiin. Nämä patentit koskivat typellä täytettyyn lasisäiliöön sijoitettua hiililankaa. Tällainen hehkulamppu erosi selvästi Edisonin omasta keksinnöstä, josta kuitenkin tuli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt sähkölamppu.

 
Menlo Parkissa joulukuussa 1879 esitelty Edisonin hehkulamppu

Edison perusti eräiden rahoittajien kuten J. P. Morganin ja Vanderbilt-suvun kanssa New Yorkiin Edison Electric Light Companyn vuonna 1878. Hän esitteli hehkulamppua ensimmäisen kerran julkisessa näytöksessä 31. joulukuuta 1879 Menlo Parkissa. Niihin aikoihin hän myös sanoi: "Teemme vielä sähköstä niin halpaa, että enää vain rikkaat polttavat kynttilöitä."[5]

George Westinghousen yhtiö osti Philip Diehlin kilpailevan induktiolampun patentin 25 000 dollarilla vuonna 1882, mikä pakotti Edisonin yhtiön pitämään tarkemmin kiinni patenttioikeuksistaan ja alentamaan sähkölamppujen hintaa.[6]

Lokakuun 8. päivänä 1883 Yhdysvaltojen patenttivirasto totesi, että Edisonin patentti perustui William Sawyerin työhön ja oli siksi mitätöitävä. Kiista asiasta jatkui kuusi vuotta, kunnes 6. lokakuuta 1889 oikeus totesi, että Edisonin väite siitä, että hän oli olennaisesti parantanut hehkulamppua, oli oikea. Välttääkseen mahdollisen oikeusriidan Joseph Swanin kanssa, joka oli hakenut Britanniassa myös patentin hehkulampulle, Swan ja Edison perustivat yhdessä Ediswan-yhtiön markkinoimaan keksintöä Britanniassa.

Maailman ensimmäinen julkinen rakennus, joka valaistiin Edisonin sähkölampuilla, oli Mahenin teatteri Brnossa, nykyisessä Tšekissä. Sinne sähkövalaistuksen asensi Edisonin assistentti Francis Jehl.[7]

Sähkön jakelu

muokkaa

Edison sai vuonna 1880 patentin myös sähkön jakelujärjestelmälle, joka oli olennaisen tärkeä, jotta sähkölamppu olisi levinnyt yleiseen käyttöön. Vasta se teki vähitellen mahdolliseksi muidenkin sähkölaitteiden yleistymisen, vaikka esimerkiksi ensimmäinen sähkömoottori olikin keksitty jo 1820-luvulla. Edison perusti 17. joulukuuta 1880 yhtiön nimeltä Edison Illuminating Company. Se oli maailman ensimmäinen yleisölle sähköä myynyt sähkölaitos, ja vuonna 1882 sen ensimmäinen voimalaitos tehtiin New Yorkin Pearl Street Stationille. Syyskuun 4. päivänä 1882 Edison itse kytki sähköverkkoon virran. Laitos jakoi Manhattanin eteläosiin tasavirtaa 110 voltin jännitteellä.

Jo saman vuoden tammikuussa Edison oli avannut ensimmäisen höyrykäyttöisen sähkövoimalan Holborn Viaductilla Lontoossa. Tämä tasavirtajärjestelmä tuotti sähköä katulamppuihin sekä muutamiin lähellä voimalaa sijainneisiin yksityisasuntoihin. 19. tammikuuta 1883 ensimmäinen standardoitu, ilmajohtoihin perustuva sähkövalaistusjärjestelmä otettiin käyttöön Rosellessa New Jerseyssä.

Sähkövirtojen sota

muokkaa
 
Huomiota herättävät sähkövaloesitykset tulivat suosituiksi yleisötapahtumiksi kuten tässä Tennesseen 100-vuotisnäyttelyssä vuonna 1897.

Samoin kuin hänen ystävänsä Henry Fordin, myös Edisonin menestys perustui ennen kaikkea hänen kykyynsä saada aikaan massatuotanto sekä patentti- ja muihin teollisoikeuksiin. Tämän vuoksi hänen varjoonsa jäivät monet muut, joiden työ jäi taloudellisesti vähätuottoisemmaksi heidän pyrkiessään luomaan pitkäkestoista ja tehokasta teknologiaa.[8][9] George Westinghouse joutui pitkäaikaiseen kiistaan Edisonin kanssa, koska Edisonin mielestä sähkönjakelussa oli käytettävä tasavirtaa, kun taas Westinghouse kannatti siirtymistä vaihtovirtaan, jonka edut Nikola Tesla oli keksinnöillään osoittanut. Tesla oli ollut Edisonilla töissä, mutta Edison teki kaikkensa estääkseen tai hankaloittaakseen Teslan vaihtovirtatutkimuksia, myös sen jälkeen kun Tesla oli muualla töissä. Toisin kuin tasavirtaa, vaihtovirtaa voidaan muuntajien avulla helposti siirtää pitkiäkin matkoja korkealla jännitteellä, jolloin voidaan käyttää ohuempia ja halvempia johtimia, ja silti jännitettä voidaan toisen muuntajan avulla jälleen alentaa jakelua varten.

Vuonna 1887 Yhdysvalloissa oli 121 Edisonin voimalaa, jotka tuottivat asiakkaille tasavirtaa. Kun tasavirran rajoituksista keskusteltiin julkisesti, Edison levitti laajalle propagandaa todistellakseen, että vaihtovirta on liian vaarallista yleiseen käyttöön. Tasavirran ongelmana oli kuitenkin, että tasavirtavoimalat voivat taloudellisesti tuottaa sähköä vain noin kahden ja puolen kilometrin (puolentoista mailin) päähän voimalaitoksesta, joten ne olivat käyttökelpoisia vain kaupunkien tiheään asutuilla keskusta-alueilla. Kun George Westinghouse ehdotti sen sijasta käytettäväksi korkeajännitteistä vaihtovirtaa, jolla sähköä voitaisiin siirtää satojen kilometrienkin päähän voimalaitoksesta, Edison julisti "sähkövirtojen sodan", jotta vaihtovirtaa ei otettaisi käyttöön.

"Topsyn teloitus" (Electrocuting an Elephant, 1903)

Vaikka Edison periaatteessa vastusti kuolemanrangaistusta, tämän kiistan yhteydessä hän ehdotti sähkötuolin ottamista käyttöön teloitusvälineenä, jotta sekin osoittaisi, kuinka vaarallista vaihtovirta oli verrattuna turvallisempaan tasavirtaan. Edison käynnisti myös lyhyen mutta kiivaan kampanjan, jotta olisi lailla säädetty rajoituksia sille, kuinka suurta jännitettä sähkövoiman siirrossa sai käyttää. Toteutuessaan tällaiset rajoitukset olisivatkin käytännössä mitätöineet vaihtovirran edut. Osana kampanjaansa Edison antoi myös monille eläimille kuolettavia sähköiskuja saadakseen yleisön vakuuttuneeksi vaihtovirran vaarallisuudesta.[10][11] Kuitenkin keinot välttyä sähköiskulta ovat oleellisesti samat, käytettiinpä tasa- tai vaihtovirtaa. Vuonna 1903 Edisonin yhtiön työntekijät tappoivat sähköiskulla Topsy-norsun Luna Parkissa lähellä Coney Islandia sen jälkeen, kun tämä norsu oli tappanut useita miehiä ja sen omistajat halusivat tappaa sen.[11] Yhtiö kuvasi tapahtuman.

Vaihtovirran edut olivat tasavirtaan nähden kuitenkin niin selvät, että se syrjäytti tasavirran useimmissa sähkönjakelujärjestelmissä, mikä suuresti laajensi sähkövirran ja sähkönjakelun mahdollisuuksia ja tehokkuutta. Tasavirta jäi kuitenkin vielä pitkät ajat käyttöön paikallisissa sähköverkoissa monien kaupunkien keskustoissa. Sillä on se etu, että jos generaattorit lakkaavat toimimasta, korvaavaa virtaa voidaan tarvittaessa tuottaa myös paristoilla. Vielä nykyäänkin monien kaupunkien metrot ja raitiovaunut toimivat tasavirralla. Lisäksi valtioiden välinen sähkönsiirto toteutetaan joskus tasavirralla, sillä se vaatii yhden johtimen ja valtioiden välisten vaihtovirtaverkkojen taajuuserosta aiheutuvat ongelmat saadaan vältettyä.

Tämän pitkäaikaisen kiistan on arveltu olleen pääasiallisena syynä siihen, että Edisonille ei koskaan myönnetty Nobelin fysiikanpalkintoa. Vuonna 1915 sekä Edison että hänen vanha kiistakumppaninsa Nikola Tesla olivat vahvoja ehdokkaita palkinnon saajiksi. On väitetty heidän riitautumisensa olleen syynä siihen, että kummallekaan ei palkintoa myönnetty silloin eikä koskaan myöhemminkään, sillä kumpikin teki voitavansa vähätelläkseen toisensa keksintöjen merkitystä. On myös arveltu, että kumpikin heistä olisi kieltäytynyt sitä vastaanottamasta, jos toinen olisi saanut sen aikaisemmin, ja vielä varmemmin, jos he olisivat joutuneet jakamaan sen keskenään.[12]

Edisonin ilmiö

muokkaa

Vaikka Edison ei varsinaisesti ollut tiedemies, hän teki yhden tieteelliseltäkin kannalta merkittävän havainnon. Vuonna 1883 hän havaitsi, että negatiivisella sähköllä varatusta metallilevystä sähkö voi purkautua tyhjiönkin läpi. Tätä sanotaan Edisonin ilmiöksi. Vasta myöhemmin todettiin, että purkauksen aiheuttavat metallista irtoavat elektronit, joiden löytymiseen myös tämä havainto osaltaan vaikutti. Edison ei uskonut tällä keksinnöllä olevan käytännön merkitystä, mutta hän päätti kuitenkin patentoida sen. Myöhemmin keksintö osoittautui kuitenkin huomattavan tärkeäksi myös tekniseltä kannalta, sillä siihen perustuvat elektroniputket.[13]

Huomionosoituksia

muokkaa

Life-lehti sijoitti Edisonin erikoisnumerossaan vuonna 1997 ensimmäiseksi listalle, joka käsitti "100 tuhannen viimeksi kuluneen vuoden merkittävintä ihmistä". Michael H. Hartin luettelossa historian merkittävimpien henkilöistä Edison on sijalla 35. Hänet on valittu myös viidenneksitoista suurimmaksi amerikkalaiseksi TV-sarjassa "The Greatest American" vuonna 2005. Vuonna 1915 Edison sai Franklin-mitalin. Vuonna 1940 Spencer Tracy esitti Edisonia elokuvassa "Edison The Man".[14]

Hänen alkuperäinen laboratorionsa Menlo Parkissa siirrettiin museoitavaksi New Yorkin Greenwich Villageen. Hankkeen rahoitti pääasiassa Edisonin ystävä Henry Ford. Samoin alueelle siirrettiin Edisonin elämään oleellisesti liittynyt Smith´s Creek Depoint -niminen rautatieasema, jolle rakennettiin oma rautatieyhteys ja jonka kautta Edison saapui sähkölampun keksimisen 50-vuotisjuhlaan vuonna 1930. Tällä asemalla äkkipikainen konduktööri oli heittänyt nuoren pojan ulos junasta tämän aiheutettua ensimmäisillä kokeillaan vahingossa pienen tulipalon; elämäkerran mukaan tällöin annetut kovat korvapuustit vaurioittivat pojan kuuloa pysyvästi. Kun Edison kuusi vuosikymmentä myöhemmin poistui junanvaunusta samalla asemalla, hänet auttoi vaunun portaita alas Yhdysvaltain silloinen presidentti.

Tämän juhlan yhteydessä Edison istui vielä kerran vanhan työpöytänsä ääreen tehdäkseen lampun valmistuskokeen uudelleen. Kaikki tarvittava oli tuotu jo valmiiksi ja vanhat apulaiset olivat myös paikalla. Nyt koe sujui vanhasta muistista täysin mutkatta.

Kun historiallinen muistolamppu valmistui ja Edison nousi tuoliltaan, Henry Ford kiinnitytti tuolin tarkalleen siihen paikkaan, mihin se Edisonilta jäi.[15]

Viimeiset vuodet

muokkaa
 
Seminole Lodge, Edisonin talviasunto Fort Myersissa, Floridassa

Edison oli aktiivinen liike-elämässä aina kuolemaansa asti. Edisonista tuli Milanissa, Ohiossa sijaitsevan synnyinkotinsa omistaja vuonna 1906. Viimeisellä vierailullaan vuonna 1923 hän oli järkyttynyt havaitessaan vanhan kotinsa valaisun tapahtuvan edelleen lampuilla ja kynttilöillä.

Thomas Edison kuoli diabeteksestä aiheutuneisiin komplikaatioihin 18. lokakuuta 1931 "Glenmontin" kodissaan Llewellyn Parkissa West Orangessa, New Jerseyssä, minkä hän oli hankkinut vuonna 1886 häälahjaksi Minalle. Thomas Edison on haudattu kotinsa pihalle.[16][17]

Edisonin viimeistä henkäystä säilytetään koeputkessa Henry Fordin museossa. Ford kehotti Charles Edisonia sinetöimään Edisonin kuolinhuoneen ilmaa sisältävä koeputki pian kuoleman jälkeen muistona. Muovinen kuolinnaamio valmistettiin myös.[18]

Historioitsija Paul Israel on luonnehtinut Edisonia "vapaa-ajattelijaksi".[19] Edisoniin oli suuresti vaikuttanut Thomas Painen teos The Age of Reason.[19] Edison puolusti Painen "tieteellistä deismiä". Edison kannatti väkivallattomuutta. Kun häntä pyydettiin laivaston konsultiksi ensimmäisen maailmansodan aikana Edison totesi kehittävänsä ainoastaan puolustuksellisia aseita ja myöhemmin kertoi olevansa ylpeä siitä, että ei ole koskaan keksinyt/kehittänyt aseita surmaamistarkoituksiin ("I am proud of the fact that I never invented weapons to kill.") Edisonin väkivallattomuuden filosofia ulottui myös eläimiin: "Väkivallattomuus johtaa korkeimpaan etiikkaan, mikä on kaiken kehityksen päämäärä. Kunnes me lopetamme kaikkien elävien olentojen vahingoittamisen olemme yhä villi-ihmisiä."[20]

Yksityiselämä

muokkaa
 
Mina Edison vuonna 1906

Thomas Edison meni 25. joulukuuta 1871 naimisiin 16-vuotiaan Mary Stilwellin kanssa. He olivat tavanneet kaksi kuukautta aikaisemmin Maryn työskennellessä Edisonin yrityksessä. He saivat kolme lasta:

  • Marion Estelle Edison (1873–1965), lempinimi "Dot"
  • Thomas Alva Edison, Jr. (1876–1935), lempinimi "Dash"
  • William Leslie Edison (1878–1937)[21]

Mary Edison kuoli 9. elokuuta 1884, ehkä aivokasvaimen johdosta.[22]

Toisen avioliittonsa 39-vuotias Edison solmi 24. helmikuuta 1886 Akronissa, Ohiossa.[23] Uusi vaimo oli 20-vuotias Mina Miller, jota Edison kosi käyttämällä morseaakkosia, jotka Mina oli oppinut heidän seurustelunsa aikana.[24] Mina oli keksijän ja filantroopin Lewis Millerin tytär. Lewis Miller oli Chautauqua Institutionin kanssaperustaja ja metodistien hyväntekeväisyysjärjestöjen tukija. Mina ja Thomas Edison saivat kolme lasta:

  • Madeleine Edison (1888–1979), puoliso John Eyre Sloane.[25][26]
  • Charles Edison (1890–1969), joka otti myöhemmin yrityksen hoitoonsa isänsä kuoleman jälkeen ja joka valittiin myöhemmin New Jerseyn kuvernööriksi.[27] Hän johti myös isänsä kokeellisia laboratorioita West Orangessa, New Jerseyssä.
  • Theodore Edison (1898–1992), ainoa perheenjäsen jolla oli college-tutkinto (MIT Physics 1923). Hänellä oli myös yli 80 patenttia ansioinaan.

Mina kuoli Thomas Edisonin jälkeen 24. elokuuta 1947.[28][29]

Edisonin keksintöjä

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Charles Edison: Edison, keksijä, s. 281. (Historian suurmiehiä) Helsinki: Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, 1972. ISBN 951-9078-00-2

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Thomas Edison
  2. ↑ Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 311–315. ("Edison", "Platinalankalamppu", "Hiililankalamppu") Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0
  3. ↑ Amundsen, Sverre S.: Keksijäin kuningas : kertomus Thomas Alva Edisonin elämästä. Suomentanut Manninen, Katri. Porvoo: WSOY, 1955.
  4. ↑ Carl Grimberg: Kansojen historia, osa 21, s. 201
  5. ↑ Gomory, Ralph E.: Keynote Address – Second International ALN Conference, “Learning Outside the Classroom – The Time is Now” sloanconsortium.org. Arkistoitu 22.6.2013. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  6. ↑ "Diehl's Lamp Hit Edison Monopoly," Elizabeth Daily Journal, Friday Evening, October 25, 1929
  7. ↑ About the Memory of a Theatre National Theatre Brno. Arkistoitu 22.12.2008. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  8. ↑ Mikkelson, Barbara: Livermore Long-Burning Lightbulb Snopes.com. 7.7.2011. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  9. ↑ The Henry Ford and the Menlo Park Laboratory American Association of Museums. Arkistoitu 22.2.2008. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  10. ↑ Electrocuting an Elephant (1903) IMDb. Viitattu 17.10.2018.
  11. ↑ a b Long, Tony: Jan. 4, 1903: Edison Fries an Elephant to Prove His Point Wired Magazine. 4.1.2008. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  12. ↑ O'Neill, "Prodigal Genius" s. 228–229
  13. ↑ Pete Moore: Discoveries and Inventions that Changed Our World, The pioneers of modern science – what they did and why it matters, Quinted Publishing Limited, London 2005, ISBN 1-84543-097-2
  14. ↑ Edison, the Man (1940) IMDb. Viitattu 17.10.2018.
  15. ↑ Lehtonen, Kai R.: ”Edisonin 1500 patenttia”, Vuosisadat vierivät. 2 : Uusin aika. Porvoo: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00371-9
  16. ↑ Thomas Edison Dies in Coma at 84; Family With Him as the End Comes; Inventor Succumbs at 3:24 A.M. After Fight for Life Since He Way Stricken on Aug. 1--World-Wide Tribute Is Paid to Him as a Benefactor of Mankind The New York Times. 18.10.1931. ”West Orange, New Jersey, Sunday, October 18, 1931. Thomas Alva Edison died at 3:24 o'clock this morning at his home, Glenmont, in the Llewellyn Park section of this city. The great inventor, the fruits of whose genius so magically transformed the everyday world, was 84 years and 8 months old” Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  17. ↑ Benoit, Tod: Where are they buried? How did they die?, s. 508, 560. Black Dog & Leventhal, 2003. ISBN 1-57912-678-2 (englanniksi)
  18. ↑ Adams, Cecil: Is Thomas Edison’s last breath preserved in a test tube in the Henry Ford Museum? The Straight Dope. 11.9.1987. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  19. ↑ a b Israel, Paul: Edison: A Life of Invention. John Wiley & Sons, 2000. ISBN 0471362700 (englanniksi)
  20. ↑ Gelb, Michael & Caldicott, Sarah Miller: Innovate Like Edison: The Success System of America's Greatest Inventor, s. 37–. Dutton, 2007. ISBN 978-0-525-95031-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  21. ↑ Older Son To Sue To Void Edison Will; William, Second Child Of The Counsel.. Määritä julkaisu!October 31, 1931. New York Times. ”The will of Thomas A. Edison, filed in Newark last Thursday, which leaves the bulk of the inventor's $12 million estate to the sons of his second wife, was attacked as unfair yesterday by William L. Edison, second son of the first wife, who announced at the same time that he would sue to break it.”
  22. ↑ Life of Thomas Alva Edison Library of Congress. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  23. ↑ Mina Miller Edison IEEE Virtual Museum. Arkistoitu 24.6.2008. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  24. ↑ Charles Edison s. 281
  25. ↑ Madeleine Edison a Bride. Inventor's Daughter Married to J. E. Sloan by Mgr. Brann The New York Times. 18.6.1914. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  26. ↑ Mrs. John Eyre Sloane Has a Son at the Harbor Sanitarium Here The New York Times. 10.1.1931. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  27. ↑ Charles Edison, 78, Ex-Governor Of Jersey and U. S. Aide, Is Dead The New York Times. 1.8.1969. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  28. ↑ Mina Miller Edison Thomas Edison National Historical Park. 26.2.2015. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).
  29. ↑ Geary, David: Learn How Thomas Edison, Mina Miller Fell in Love at Chautauqua The Chautauquan Daily. 2.8.2016. Viitattu 17.10.2018 (englanniksi).

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Thomas Edison.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Thomas_Edison&oldid=22710925”