Wikipedia

Tampereen linja-autoasema

suojeltu, kulttuuriperintöarvoiltaan merkittävä rakennus Tampereella

Tampereen linja-autoasema on matkustajaterminaali Tampereella. Asema valmistui 1938 Jaakko Laaksovirran ja Bertel Strömmerin suunnitelmien mukaan. Valmistuessaan asema oli pohjoismaiden suurin.[1]

Tampereen linja-autoasema
Tampereen linja-autoasema. Kuva vuodelta 2021.
Tampereen linja-autoasema. Kuva vuodelta 2021.
Osoite Hatanpään valtatie 7
Sijainti Ratina, Tampere
Koordinaatit 61°29′36.9″N, 23°46′09.2″E
Valmistumisvuosi 1938
Suunnittelija Jaakko Laaksovirta ja Bertel Strömmer
Omistaja Matkahuolto
Käyttäjä Matkahuolto
Tyylisuunta funktionalismi
Kerrosluku 2
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Nykyisen linja-autoaseman edeltäjät

muokkaa

Linja-autoliikenteen alkuaikoina 1920-luvulla kaikki linja-autot lähtivät Keskustorilta Vanhan kirkon edustalta, mutta liikenteen vilkastuessa tori kävi nopeasti ahtaaksi. Vuonna 1929 valmistuivat Bertel Strömmerin suunnittelemat, keskenään miltei täysin samanlaiset Tampereen itäinen ja läntinen kaukolinja-autoasema. Edellinen sijaitsi nykyisen aseman naapuritontilla Sorin aukiolla, jälkimmäinen Pyynikintorin kulmalla Pirkankadun varressa. Molemmat asemat rakennettiin öljy-yhtiöiden − itäinen Shellin, läntinen Esson (silloinen Nobel-Standard) − rahoituksella ja kummankin aseman yhteydessä toimi huoltoasema. Kaupunki vuokrasi tontit asemien käyttöön 20 vuodeksi. Lähiliikenne jäi edelleen Keskustorille. Vuonna 1933 kummankin kaukolinja-autoaseman ylläpitäjäksi tuli juuri perustettu valtakunnallinen Oy Matkahuolto Ab. Kaksi erillistä linja-autoasemaa yli kilometrin päässä toisistaan osoittautui kuitenkin ennen pitkää hankalaksi ja epäkäytännölliseksi ratkaisuksi ja alettiin suunnitella niiden toimintojen yhdistämistä.[2][3][4]

Suojelukohde

muokkaa

Tampereen linja-autoaseman rakennuskustannukset olivat noin kahdeksan miljoonaa markkaa. Asema rahoitettiin kokonaan kunnallisin varoin. Aloitteen kahden erillisen linja-autoaseman toimintojen yhdistämisestä teki Tampereen huomattavin liikennöitsijä, silloisen Linja-autoliikennöitsijäin Liiton Tampereen osaston puheenjohtaja Väinö Paunu vuonna 1933. Seuraavana vuonna kaupunki nimitti toimikunnan tutkimaan ehdotusta ja etsimään uuden aseman sijaintipaikkaa. Kaupungin johto olisi halunnut aseman sijoitettavaksi rautatieaseman yhteyteen, mutta liikennöitsijät pitivät paikkaa liian ahtaana ja ehdottivat vapaata tonttia Hatanpään valtatien varressa, mikä sitten tulikin päätökseksi. Kaupunginvaltuusto teki päätöksen aseman rakentamisesta 27. lokakuuta 1936, rakennustyöt alkoivat 15. joulukuuta 1937 ja asema vihittiin käyttöön 8. joulukuuta 1938.[5]

Rakennus on säilynyt alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan ja -asussaan, ja on asemakaavassa suojeltu kohde. Arkkitehtuuriltaan asemarakennus edustaa ajalleen tyypillistä käytännönläheistä ja pelkistettyä funktionalismia. Rakennuksen pituus on 110 metriä ja sen lattiapinta-ala on yli 1 300 m² sekä tilavuus 18 000 m³.[5]

Vuoden 1939 aikana Tampereen linja-autoasemalta lähti arkipäivisin 163 vuoroa. Lähtölaitureita oli 32 ja pysäköintipaikkoja jopa sadalle linja-autolle. Matkustajamäärissä Tampereen linja-autoasema hävisi Helsingin linja-autoasemalle, mutta tavaraliikenteen osalta se oli selkeästi Suomen suurin. Myöhempinä vuosikymmeninä linja-autoaseman liikennetilat ovat pienentyneet, kun alueita on otettu muuhun käyttöön.[5]

Toisen maailmansodan sytyttyä linja-autoaseman toiminta supistui huomattavasti polttoainepulan ja liikennerajoitusten vuoksi ja siksi, että huomattava osa linja-autoista otettiin puolustusvoimien käyttöön. Linja-autoasema kärsi vaurioita Neuvostoliiton ilmavoimien pommittaessa Tamperetta talvisodan aikana. Viimeisessä pommituksessa maaliskuun 2. päivänä 1940 aseman pääsisäänkäynnin eteen putosi voimakas lentopommi. Tästä huolimatta aseman toiminta jatkui keskeytyksettä ja vauriot korjattiin välirauhan aikana. Hiljaisimmillaan aseman toiminta oli jatkosodan aikana vuosina 1942–1943, jolloin monien linjojen ajaminen oli jouduttu keskeyttämään kokonaan.[5]

Linja-autoaseman toiminta oli vilkkaimmillaan 1960-luvun loppupuolella, jolloin sieltä lähti normaaleina arkipäivinä noin 470 vuoroa. 1980-luvun lopulla määrä oli supistunut alle 400:aan, mikä johtui varsinkin henkilöautojen määrän lisääntymisestä, mutta osittain myös eräiden lähinnä paikallisten vuorojen lähtöpaikan siirtämisestä Pyynikintorille. Kun linja-autoaseman rahdinkäsittelytilat olivat tulleet ahtaiksi, rakennettiin linja-autoaseman ja Tampereen valtatien väliin uusi tavara-asema, joka saatiin käyttöön vuoden 1985 alussa. Linja-autoasemalla oli myös Länsilinjat Oy:n toimisto vuoteen 1984 saakka, jolloin yhtiön kaikki toiminnot siirtyivät uusiin tiloihin Sarankulman teollisuusalueelle.[6]

Vuosina 1995–2004 tutkittiin valtakunnalliseen matkakeskushankkeeseen liittyen useassa vaiheessa linja-autoaseman siirtämistä rautatieaseman yhteyteen. Työssä tutkittiin myös hajautetun matkakeskuksen mallia, jossa linja-autoasema säilyisi Ratinassa. Kaupunginhallituksen suunnittelujaosto päätti 31. toukokuuta 2004, että linja-autoasema säilyy alkuperäisellä paikallaan.

Perusparannus

muokkaa

Tampereen linja-autoasemalla alkoi joulukuussa 2007 noin vuoden kestänyt mittava perusparannus, jossa lähtölaiturit siirrettiin aseman itäpuolelle, linja-autojen pysäköintipaikat poistettiin, 1980-luvulla rakennettu tavara-asema purettiin, rakennettiin uusi laiturikatos ja palautettiin rahtiterminaali alkuperäiselle paikalleen aseman eteläpäätyyn. Tilausajot ja aseman saattoliikenne jäivät entiselle laiturialueelle aseman länsipuolelle. Muutostöiden kantavana ajatuksena oli, että linja-autot viipyvät asemalla vain tarpeellisen ajan eli jättävät saapuvat matkustajat aseman pääovelle ja rahdin terminaaliin sekä ottavat lähtevät tavarat terminaalista ja uudet matkustajat laiturikatoksesta.[7]

Linja-autoaseman, Matkahuollon käyttöön tulevien tilojen varsinaiset perusparannustyöt valmistuivat vuoden 2008 syyskuussa, jonka jälkeen Matkahuolto aloitti tilojen kalustamisen. Perusparannetut tilat sekä linja-autojen uudet lähtölaiturit otettiin käyttöön 13. lokakuuta 2008. Virallisia avajaisia vietettiin 22. lokakuuta 2008, jolloin Tampereen kaupungin pormestari Timo P. Nieminen vihki aseman käyttöön yhdessä Matkahuollon toimitusjohtaja Pekka Hongiston sekä Linja-autoliiton puheenjohtajan, Väinö Paunu Oy:n toimitusjohtajan Martti Paunun kanssa.

Perusparannus saatiin päätökseen vuoden 2008 loppupuolella, jolloin rakennuksen pohjoispäädyssä sijaitsevat liiketilat valmistuivat.

Muutos- ja perusparannustöissä otettiin huomioon tulevan Ratinan kauppakeskuksen rakentaminen. Kauppakeskus rakennettiin vuosina 2015–2018 Ratinan stadionin ja linja-autoaseman väliin, ja samalla kauppakeskuksen tontin läpi kulkenut Vuolteenkatu siirrettiin aivan linja-autoaseman taakse. Linja-autoasemalta pääsee myös suoraan kauppakeskukseen liukuportaita pitkin. [8]

Tammikuussa 2023 Matkahuolto ilmoitti siirtävänsä toimintansa Tampereen linja-autoasemalta logistiikkakeskukseen Sarankulman kaupunginosaan saman vuoden kesäkuun lopussa. Muutto merkitsee pakettipalvelujen ja linja-autolippujen myynnin loppumista linja-autoasemalla. Matkahuolto perustelee muutosta pakettiliikenteen siirtymisellä automaatteihin ja sillä, että suurin osa linja-autolipuista ostetaan verkosta.[9]

Kuvia

muokkaa
  •  
    Odotussali ennen korjausta
  •  
    Linja-autoasema ennen perusparannusta
  •  
    Perusparannustyöt täydessä vauhdissa maaliskuussa 2008

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ KOSKESTA VOIMAA - KAUPUNKI - AIKAKAUSI 1918-1940 - POHJOISMAIDEN SUURIN LINJA-AUTOASEMA www15.uta.fi. Viitattu 26.8.2020.
  2. ↑ Säpyskä 1988, s. 202–203.
  3. ↑ Jukka Vesterinen: huoltoasemakirja, s. 16. Helsinki: Alfamer Oy, 2009. ISBN 978-952-472-086-1.
  4. ↑ Kaukolinja-autot siirretään uusille asemilleen kuluvan kuun lopulla. Länteen kulkevat Heinätorille ja itään menevät Hatanpäänvaltatien, Aleksanterin- ja Vuolteenkatujen risteykseen. Molempiin paikkoihin ajanmukaiset asemarakennukset odotussuojineen ja autopalvelusasemineen, Aamulehti, 08.08.1929, nro 214, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 08.08.2024
  5. ↑ a b c d Säpyskä 1988, s. 203.
  6. ↑ Säpyskä 1988, s. 203–204.
  7. ↑ Kirsti Lehtomäki (toim.): Linjakasta menoa: Mobilia-vuosikirja 2018, s. 53. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2018. ISBN 978-952-67739-8-8.
  8. ↑ Manninen, Jukka: Tampereen salaperäisimmät rullaportaat odottivat käyttöä 10 vuotta – Nyt ne vihdoin alkavat pyöriä 12.4.2018. Aamulehti. Arkistoitu 29.12.2018. Viitattu 29.12.2018.
  9. ↑ Ala-Heikkilä, Minna: Matkahuolto aloittaa muutosneuvottelut: lipunmyynti ja pakettipalvelut loppuvat Tampereen linja-autoasemalla 13.1.2023. Aamulehti.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tampereen_linja-autoasema&oldid=22560599”