Talin kartano
Talin kartano on kartano Helsingin Pitäjänmäen kaupunginosan Talin osa-alueella. Kartanon historia ulottuu 1600-luvulle. Nykyinen empiretyylinen päärakennus torneineen rakennettiin 1820-luvulla, jolloin valmistui myös sitä ympäröivä englantilainen maisemapuisto. Päärakennuksen lisäksi alueella on kartanon tilanhoitajan asunto, kivinen viljamakasiini vuodelta 1795 sekä muita piharakennuksia.[1] Kartanon mailla on nykyään Talin golfkenttä ja päärakennus toimii Helsingin Golfklubin klubirakennuksena ja ravintolana.[2] Talin maisemapuisto on kulttuurihistoriallisesti, maisemallisesti ja puutarhataiteellisesti merkittävä kokonaisuus.[3]
Historia
muokkaaTalin kylä rajoittui pohjoisessa Konalan kylään, etelässä Munkkiniemen kartanoon ja itäpuolella Vähä-Huopalahden kylään, jossa sijaitsivat Korppaan, Backaksen ja Grejuksen tilat. Talin kylään kuuluivat Lassaksen, Martaksen ja Reimarsin eli nykyisin Lassilan, Marttilan ja Reimarlan perintötilat sekä Talin kartanon alue, jonka Kustaa II Aadolf läänitti baltiansaksalaiselle alitallimestarilleen, ratsumestari Gerd von Schützille (Skytte, n. 1551–1611) vuonna 1614. Aateloitu Skytte sai myös Preussissa kolmikymmenvuotisessa sodassa vuosina 1626–1629 taisteltuaan ja palveluskelvottomaksi haavoituttuaan korvaukseksi Munkkiniemen, Meilahden, Viikin latokartanon[4] ja Lauttasaaren kartanot. Kuningatar Kristiina peruutti läänityksen ja antoi Talin kartanon Helsingin kaupungille vuonna 1650. Marttilan ja Lassilan tilojen lahjoitukset Helsingin kaupungille peruutettiin vuonna 1685, mutta tilat jäivät kaupungin maistraatin palkkatiloiksi. Osa Reimarlan tilasta on kuulunut vuodesta 1650 kaupungille ja vuonna 1870 kaupunki hankki omistukseensa loput tilasta.[5]
Marttilan tilan omisti vuosina 1683–1693 Henrik Bertilsson sekä vuosina 1728–1735 kauppiaat Hans ja Peter Sund.[6] Varsinainen kartano muodostui 1770-luvulla, jolloin sotakomissaari Gabriel Nyberg (1738–1797) yhdisti Jönsasin, Reimarsin ja Martisin tilat.[1] Kartano pysyi Nybergin suvun hallinnassa yli yhdeksänkymmentä vuotta. Tänä aikana luotiin pohja Talin kartanopuutarhalle, ja Nybergit olivat innokkaita puutarhaharrastajia usean sukupolven ajan.[3] Gabriel Nybergin vaimon Helena Christina Wahlbergin (1744–1830) kerrotaan istuttaneen omin käsin koivut, jotka muodostivat alkuperäisen, kartanolle tulevan pitkän koivukujan.[1] Vuosina 1775–1826 Marttilan ja Lassilan tilat omisti kamarineuvos Fredrik Lorenz Nyberg, vuosina 1831–1836 hänen tyttärensä Fredrika Albertina Lovisa ”Louise” Nyberg Rotkirch (1814–1891) ja vuosina 1837–1870 edellisen aviomies, luutnantti ja maanviljelysneuvos Evert Karl Axel Rotkirch (1805–1874).[6]
Ensimmäinen kartanorakennus sijaitsi nykyisen tilanhoitajan rakennuksen paikalla. Sisääntulotie johti pohjoisesta suoraan kohti päärakennusta päättyen suorakaiteenmuotoiseen pihaan. Heti kartanorakennuksen takana etelän ja meren puolella oli kahdeksaan symmetriseen kortteliin jaettu maustepuutarha. Kartanon takana tie jatkui suuntansa säilyttäen viivasuorana merenrantaan asti päättyen laivalaituriin. Puurivit kasvoivat tien molemmin puolin. Rannassa sijaitsi englantilaisen maisemapuiston henkeen rakennettu puutarha omaperäisine huvimajoineen. Puutarhaan istutettiin muun muassa kuusiryhmiä, joiden tarkoitus oli luoda melankolinen tunnelma. Viljamakasiini rakennettiin puron rantaan 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa ja uusi päärakennus 1800-luvun alkupuolella. Uutta kartanoa laajennettiin 1800-luvun lopulla. Vanhan päärakennuksen paikalle tehtiin uusi tilanhoitajan asunto.[3]
Vuosina 1871–1930 Talin kartanon omistivat Ramsayn sukuun kuuluneet vapaaherra, eversti ja hovitallimestari Axel Leonard Ramsay (1841–1896) sekä hänen kaksi poikaansa, todellinen valtioneuvos Constantin Johan Edvard Axel Ramsay (1868–1939) ja kollegireistraattori Axel Eberhard Ramsay (1870–1918).[6] Vuonna 1930 kartano ja sen rakennukset siirtyivät Helsingin kaupungin omistukseen Axel Eberhard Ramsayn kuolinpesältä. Vuonna 1932 päärakennus ja peltomaat vuokrattiin Helsingin Golfklubille, joka perusti alueelle Suomen ensimmäisen golfkentän.[2]
Nykyisen golfkentän ja Talin jalkapallokenttien kohdalla oli 1920-luvulta 1950-luvulle saakka kansainväliset mitat täyttänyt Talin laukkarata, jossa kilpailtiin vuoden 1952 kesäolympialaisissa.[1]
Helsingin kaupungin omistamille Talin kartanon pelloille Reimarsin omakotialueen viereen nousi talvisodan jälkeen vuonna 1941 Suomen Punaisen Ristin perustama sotainvalidikylä. Sotainvalidien Veljesliitto oli aloitteen tekijänä vuonna 1943 valmistuneelle toiselle invalidikylälle. Kaupunki vuokrasi maat yhdistyksille.[5]
Muuta
muokkaaKartanon pihalla kasvaa Helsingin paksuin puu, ympäryysmitaltaan yli kuusimetrinen tammi. Puu on rauhoitettu luonnonmuistomerkki.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Helsingin kartanot: Tali – Pauli Jokinen paulijokinen.fi. 5.5.2014. Viitattu 10.9.2023.
- ↑ a b HS Helsinki | 1800-luvun aarre rapistuu keskellä Suomen arvokkainta golfkenttää: ”Byrokratiassa on omat ongelmansa” Ilta-Sanomat. 3.6.2020. Viitattu 11.9.2023.
- ↑ a b c MAISEMA-ARKKITEHDIT BYMAN & RUOKONEN: TALIN KARTANO HOITO- JA KEHITTÄMISSUUNNITELMA. Helsingin kaupungin Liikuntavirasto Rakennusvirasto, 2007
- ↑ Viikin latokartanon tilan historia. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2004:15. S. 10.
- ↑ a b Historiaa Pitäjänmäki Muistelee. 5.1.2017. Viitattu 10.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Torbjörn Holmqvistin Konalan seudun historiikki 21.2.1981 Konala. 15.9.2005. Viitattu 10.9.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa