Sveitsin vanha valaliitto

Sveitsin vanha valaliitto (saks. Eidgenossenschaft) oli nykyisen Sveitsin valtion edeltäjä. Se oli kantoneiksi kutsuttujen varsin itsenäisten pikkuvaltioiden liitto, joka kesti lähes viidensadan vuoden ajan 1200-luvun loppupuolelta aina vuoteen 1798 asti. Valaliiton ytimenä oli Alppien laaksojen yhdyskuntien sopimus, joka mahdollisti vapaakaupan niiden välillä ja suojasi elintärkeitä kulku- ja kauppareittejä. Ensimmäinen liittoa kuvaava asiakirja on vuodelle 1291 päivätty liittosopimus, jonka allekirjoittivat Uri, Schwyz ja Unterwalden.

Vuoden 1291 liittokirja on valaliiton latinankielinen perustamissopimus.

Sveitsin vanhan valaliiton alueellinen kehitys vuosina 1291–1797.

Sveitsin vanha valaliitto 1700-luvulla.

Sveitsin vanhan valaliiton 13 kantonia.

Sveitsin vanhan valaliiton liittolaiset (saks. Zugewante Orte).

Legenda

Legendan mukaan valaliitto perustui Rütlischwur-valaan eli Rütlin niityllä tehtyyn ”Rütlin valaan”. Se liittyy myös legendaan Sveitsin kansallissankarista Wilhelm Tellistä. Tarinan eri versioiden mukaan vala vannottiin joko liiton perustamisen yhteydessä vuonna 1291 tai vuonna 1307. Legenda kuitenkin perustuu vasta 200 vuotta myöhemmin kirjoitettuihin kronikoihin.

Valaliiton synty

Sveitsi kuului vuodesta 1032 Saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan. Keisari Fredrik II antoi 1200-luvulla paljon vapaakaupunkioikeuksia eri puolille valtakuntaa, sillä hän tarvitsi liittolaisia paavia vastaan käymissään riidoissa. Tuki ei silti aina riittänyt kaupunkien porvaristolle, vaan ne liittoutuivat alueittain pitääkseen kiinni oikeuksistaan erityisesti Habsburg-suvun vaatimuksia vastaan. Sveitsin valaliitto oli yksi näistä, mutta erona oli se, että sveitsiläisten liitto koostui talonpojista.

Tilanne kärjistyi, kun vuonna 1271 keisariksi nousi Rudolf I Habsburgilainen. Enää eivät talonpojat voineet vedota keisariin Habsburgeja vastaan. Sveitsiläisten oli turvauduttava toisiinsa, ja näin syntyi vuoden 1291 valaliitto. Edellä mainitut kolme kantonia lupasivat liittosopimuksessa toisilleen kaikkea apua, jota ne saattoivat antaa sitä vastaan, joka yritti harjoittaa väkivaltaa tai vääryyttä jotakuta liittolaista vastaan. Sellaisessa tapauksessa piti kahden muun liittolaiskantonin väestön omalla kustannuksellaan kiiruhtaa torjumaan hyökkäystä ja kostamaan vääryyttä. Keskinäisen apulupauksen lisäksi vala sisälsi lupauksen olla päästämättä alueelle tuomariksi ulkopuolisten mahtien edustajia. Vuoden 1291 valaliiton kantonit Uri, Schwyz ja Unterwalden sijaitsivat kaikki Vierwaldstätterjärven ympärillä.

Kahdeksan vanhan kantonin liitto

Vala joutui koetukselle vuonna 1315, kun Schwyzin kantoni hyökkäsi Habsburgien hallitseman Einsiedelnin luostarin kimppuun ja Itävallan herttua Leopold I aloitti sitä vastaan sodan. Valaliittolaiset voittivat hänet Morgartenissa ja tekivät rauhan Habsburgien kanssa 1318. Morgartenin taistelu oli valaliiton tulikoe, jossa yksimielisyys kesti horjumatta. Liittokuntaan yhtyi vuonna 1332 Luzernin kaupunki. Kaikkien asukkaiden oli vannottava noudattavansa valaa, jolloin heistä tuli valaliittolaisia (saks. Eidgenossen). Zürichin liittyminen liittoon aiheutti vuonna 1351 jälleen selkkauksen Itävallan kanssa. Vuonna 1353 mukaan tuli Bern. Näin oli syntynyt "kahdeksan vanhan kantonin" (saks. Acht Orte) liitto: ytimenä kolme alkuperäistä kantonia ja uusina Luzern, Zürich, Bern, Zug ja Glarus.

Laajentuminen

Laidunmaan puute aiheutti valaliiton laajentumisen tarpeen. Vuonna 1403 Uri otti haltuunsa Sankt Gotthardin solan eteläpään Italiasta ja valaliitto anasti 1415 Itävallalta Aargaun ja Thurgaun. Valaliiton sotilaallinen maine tuli tunnetuksi, ja monet alueet liittoutuivat sen kanssa. Vuonna 1436 syntyi sisäinen selkkaus, kun sekä Schwyz että Zürich vaativat itselleen samaa itävaltalaista aluetta. Zürich liittoutui keisarin kanssa, ja vuosina 1443 ja 1444 käytiin taisteluja niiden kesken. Toisaalta Bern kävi 1470-luvulla kantonien tukemana sodan Burgundia vastaan, ja saaliinjaosta tuli riitaa kantonien kesken. Kaikkiaan nämä laajensivat valaliittoa niin, että vuonna 1513 kantoneja oli kolmetoista. Tästä alkaen sveitsiläiset eivät enää puuttuneet sotilaallisesti Euroopan asioihin, mutta toimittivat kyllä palkkajoukkoja ympäristössä käytyihin sotiin.

Rauhan ja kehityksen aika

Sveitsi oli vuosisatojen ajan rauhan tyyssija, jonka suurin myrsky oli uskonpuhdistus. Vasta 1700-luvulla alkoi esiintyä jännitteitä, jotka johtuivat johtavan luokan harvainvallasta. Katoliset kantonit kapinoivat vuonna 1847 Sonderbundin sodassa, mikä päättyi kapinallisten tappioon. Ranskan suuri vallankumous aiheutti Sveitsissä hajaannuksen, jossa Ranska valtasi kantoneista osan ja sekaantui muillakin tavoin Sveitsin asioihin. Tämä johti valaliiton hajoamiseen vuonna 1798.

Valaliittoa seurasi lyhytikäinen Napoleonin sotien aikainen Helvetian tasavalta vuonna 1803.

Katso myös

• Rütlischwur

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sveitsin vanha valaliitto Wikimedia Commonsissa