Wikipedia

Steven Adler

yhdysvaltalainen muusikko

Steven Adler (oik. Michael Colletti, s. 22. tammikuuta 1965 Cleveland, Ohio, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko, joka muistetaan parhaiten hard rock -yhtye Guns N’ Rosesin legendaarisimmassa kokoonpanossa vaikuttaneena rumpalina.

Steven Adler
Steven Adler (vasemmalla) entisen Guns N’ Roses -kitaristi Gilby Clarken kanssa vuonna 2012.
Steven Adler (vasemmalla) entisen Guns N’ Roses -kitaristi Gilby Clarken kanssa vuonna 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt22. tammikuuta 1965 (ikä 59)
Ammatti muusikko
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1983–
Tyylilajit hard rock, heavy metal
Soittimet rummut
Yhtyeet Road Crew (1984, 1991)
Hollywood Rose (1984)
Guns N’ Roses (1985–1990)
Bulletboys (1998–1999)
Adler’s Appetite (2003–2011, 2018–)
Adler (2011–2017)
Levy-yhtiöt Geffen RecordsView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.adlersappetite.com

Adler aloitti rumpujensoiton 17-vuotiaana harjoiteltuaan alun perin kitaransoittoa yhdessä Saul Hudsonin eli Slashin kanssa, mutta Slashin kehittyessä entistä paremmaksi soittajaksi Steven kiinnostui enemmän rumpujensoitosta.[1] He perustivat yhdessä myös ensimmäisen yhtyeensä Road Crew’n, johon myös Guns N’ Rosesin tuleva bassokitaristi Duff McKagan liittyi hetkellisesti ennen lähtöään Guns N’ Rosesiin Adlerin ja Slashin seuratessa pian perässä.[2] Guns N’ Rosesissa Adler nousi maailmanmaineeseen vuonna 1987 yhtyeen debyyttialbumi Appetite for Destructionin myötä, mutta hän kärsi yhtyeessä soittaessaan vakavista päihdeongelmista minkä vuoksi hänet erotettiin yhtyeestä vuonna 1990.[3] Guns N’ Rosesissa hänen korvaajakseen hankittiin Matt Sorum.[4] Adler itse paini kovien päihdeongelmiensa kanssa vielä vuosia yhtyeestä poistumisensa jälkeenkin, ja hänen kasvonsa ovat osittain halvaantuneet heroiinin runsaasta käytöstä johtuen, mutta on myöhemmin muuttanut elämäntapojaan ja raitistunut alkoholin ja huumeidenkäytön suhteen.[5] 1990-luvun lopulla hän vaikutti muun muassa Bulletboysissa, ja 2000-luvulla hän on luonut omaa soolouraansa.

Adler soitti Guns N’ Roses -aikoinaan pääasiassa Pearl- ja Tama-rummuilla sekä Zildjian Avedis-symbaaleilla. Nykypäivänä hän on esiintynyt Peace-rumpuvalmistajan mainoksissa.

Ura

muokkaa

Guns N' Roses (1985–1990)

muokkaa

Adler liittyi Guns N’ Rosesin rumpaliksi vuonna 1985 korvaten Rob Gardnerin, joka oli jättänyt yhtyeen yhdessä kitaristi Tracii Gunsin kanssa juuri ennen yhtyeen lähtöä kiertueelle Yhdysvaltain länsirannikolle.[6] Yhtyeen bassokitaristina toiminut Duff McKagan oli vaikuttanut Adlerin kanssa jo aiemmin Road Crew’ssä, kuten myös Tracii Gunsin korvannut Slash.[2] Adlerin, McKaganin, Slashin sekä laulaja Axl Rosen ja kitaristi Izzy Stradlinin muodostama uusi kokoonpano harjoitteli yhdessä puolentoista vuorokauden ajan, kunnes se viimein lähti kiertämään länsirannikkoa "Hell Tour" -nimen saaneella kiertueellaan.[2]

Energisellä esiintymisellään yhtye herätti myös levy-yhtiöiden huomion, ja se solmi levytyssopimuksen Geffen Recordsin kanssa maaliskuussa 1986.[7] Saman vuoden joulukuussa yhtye julkaisi ensimmäisen EP-levynsä Live ?!*@ Like a Suiciden, sillä Geffen ei halunnut menettää yhtyeen ympärille kehittynyttä kiinnostusta ja päätti julkaista EP-levyn ennen täysimittaista studioalbumia.[8] EP:n 10 000 kappaleen painos myytiin nopeasti loppuun, ja vain muutama kappale kulkeutui Englantiin ja Eurooppaan. Yhtye aloitti debyyttialbuminsa Appetite for Destructionin nauhoitukset yhdessä tuottaja Mike Clinkin kanssa Los Angelesin esikaupungissa Canoga Parkissa sijaitsevalla Rumbo-studiolla.[9] Albumin nauhoitukset päätettiin vuoden 1986 joulukuussa, ja albumi tarvitsisi enää nimen.[10] Axl ehdotti, että nimi otettaisiin losangelesilaisen taiteilijan Robert Williamsin maalauksesta ”Appetite for Destruction” (”Tuhon nälkä”), josta hän omisti postikorttikuvan.[8] Lopulta itse albumi julkaistiin Yhdysvalloissa 31. heinäkuuta 1987.[11] Albumin kyseenalainen kansikuva aiheutti kuitenkin närää, ja useat Yhdysvaltain suurimmat vähittäiskauppaketjut kieltäytyivät ottamasta albumia myyntiin, vaikka sitä oli jo painettu ja lähetetty liikkeisiin yli 30 000 kappaleen edestä.[12] Geffen vaihtoikin albumin kansikuvan siirtämällä alkuperäisen kansikuvan CD-levyn vihkon ja vinyylilevyn sisäkannen kuvitukseen, ja alkuperäiskansi korvattiin mustalla pohjalla olevalla ristillä, jonka päällä olevat pääkallot edustavat yhtyeen jäseniä.[12] Appetite for Destructionista muodostui menestys yhtyeelle, ja se on nykypäivänä maailman 28. eniten myyty albumi.

30. marraskuuta 1988 Yhdysvalloissa julkaistiin jo yhtyeen seuraava GN’R Lies -studioalbumi, joka sisälsi neljä raitaa Live ?!*@ Like a Suicide -EP:ltä kahden vuoden takaa sekä neljä akustista kitarointia esitellyttä kappaletta, jotka yhtye oli nauhoittanut alkuvuodesta Mike Clinkin kanssa.[13] Helmikuussa 1990 kosketinsoittaja Darren “Dizzy” Reed[14] liittyi yhtyeeseen, ja yhtyeen ensimmäinen esiintyminen uuden kosketinsoittajansa kanssa tapahtui 7. huhtikuuta 1990.[14] Kyseinen konsertti osoittautui samalla Adlerin viimeiseksi Guns N’ Rosesissa. Adlerin erottamiseen vaikuttivat huumeongelmat, mutta todellinen räjähdyspiste oli, kun Axl uskoi Stevenin kaupanneen heroiinia hänen silloiselle naisystävälleen Erin Everlynille.[3] Adler on tosin myöhemmin kiistänyt väitteet.[3] Hän ei huumeongelmiensa vaikutuksen vuoksi kyennyt nauhoittamaan rumpuosuuksiaan "Civil War" -kappaleeseen,[15] mikä oli lopullinen isku varoituksia potkuista saaneelle Adlerille joka erotettiinkin yhtyeestä alkukesällä, ja hänen korvaajakseen hankittiin Matt Sorum, joka soitti yhtyeen tulevan Use Your Illusion I ja Use Your Illusion II -studioalbumien rumpuosuudet lukuun ottamatta "Civil Waria".[4]

Kesällä 1991 Adler haastoi Guns N’ Rosesin oikeuteen. 23. elokuuta Axl todisti Los Angelesin ylioikeudessa Adleria vastaan toistaen väitteensä, jonka mukaan yhtyeelle ei ollut jäänyt muita mahdollisuuksia kuin erottaa Adler "Civil War" -kappaleen nauhoitusten jälkeen tämän heroiiniriippuvuudesta johtuen.[16] Axl väitti, että Stevenin osuuksien kuntoon saamiseksi oli tarvittu yli kuusikymmentä ottoa.[16] Toinen oikeudenkäynnissä esiin tullut kuvaava seikka oli tapa, jolla alkuperäinen Guns N’ Roses oli sopinut jakavansa tulot ennen häkellyttävää menestystään. Axl kertoi Slashin kehittäneen kaavan, jolla rahat jaettiin sen jälkeen, kun niistä oli vähennetty managerin sopimuksen mukainen 17,5 prosentin osuus.[16] Hän kertoi, että ”Appetite for Destructionin esituotantovaiheessa Slash oli suunnitellut järjestelmän, jolla selvitettiin, kuka oli tehnyt kunkin kappaleen osan tai osia, joita olivat sanoitus, melodia, musiikki, säestys ja sovittaminen. Kaikki ne jaettiin 25 prosenttiin, ja kun albumi oli valmistunut, minulla oli kokonaistuotosta 41 prosenttia ja muilla erilaisia määriä.”[5] Oikeustaisto päättyi kuuden viikon käsittelyn jälkeen, kun asia sovittiin tuomioistuimen ulkopuolella 24. syyskuuta.[5] Tuolloin uutisoitiin, että yhtye oli lupautunut maksamaan Stevenille 2,3 miljoonaa dollaria ja että hän saisi myös 200 000 dollaria yhtyeen aiemmalta manageritoimistolta.[5] Axl on myöhemmin kertonut, että hän on edelleenkin ärsyyntynyt rojalteista, joita Adler saa, sanoen myös että Stevenin kanssa tehty sopimus oli hänen "elämänsä suurin virhe, sillä maksoin erittäin suuren hinnan siitä, että Steven Adler oli Guns N’ Rosesin jäsen."[5]

Ura Guns N’ Rosesin jälkeen (1992–)

muokkaa

Tultuaan erotetuksi Guns N’ Rosesista Adler ei ole esiintynyt musiikkialalla kovinkaan aktiivisesti, mutta työskentelee tällä hetkellä Adler’s Appetite- ja Adler-kokoonpanojensa parissa.[5] Guns N’ Rosesin jälkeen hän kokosi varhaisen yhtyeensä Road Crew’n uudelleen yhdessä laulaja Davy Vainin, basisti Ashley Mitchellin sekä kahden kitaristin, Shawn Rorien ja Jaime Scottin kanssa.[17] Yhtye nauhoitti myös studioalbumin, mutta Adlerin kamppaillessa edelleen päihteiden kanssa albumia ei julkaistu ja yhtye hajosikin pian uudelleen.

Vuonna 1996 Adler koki aivoverenvuodon heroiinin yliannostuksesta johtuen, ja tämän vuoksi vasen puoli hänen kasvoistaan halvaantui.[5] 1990-luvulla Adler vaikutti Bulletboys-kokoonpanossa hetkellisesti, mutta hän sai vuoden 1998 syksyllä 150 päivän vankilatuomion pahoinpitelystä, ja hänen paluunsa musiikkialalle jäi lyhyeksi. 2000-luvulla Adler perusti oman yhtyeensä Adler’s Appetiten, jonka kanssa hän julkaisi vuonna 2005 samannimisen EP-levyn ja myöhemmin vuonna 2010 Alive-nimisen EP:n. Adler’s Appetite lopetti toimintansa vuonna 2011. Tämän jälkeen Steven Adler perusti uuden yhtyeen, joka kantaa nimeä Adler.

Steven Adler esiintyi Guns N' Rosesin konsertissa Cincinnatissa, Ohiossa 6. heinäkuuta 2016 soittaen rumpuja kahdessa kappaleessa.[18]

Adler puukotti 27. kesäkuuta 2019 itseään vatsaan kotonaan. Hänet vietiin sairaalahoitoon, mutta vammat eivät olleet hengenvaarallisia.[19]

Diskografia

muokkaa

Guns N’ Roses

muokkaa

Adler’s Appetite

muokkaa

Adler

muokkaa
  • Back From the Dead (2012)

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Steven Adler & Lawrence Spagnola: My Appetite for Destruction: Sex, and Drugs, and Guns N’ Roses. It Books, 2010. ISBN 978-0061917110 (englanniksi)

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Wall 2008, s. 62.
  2. ↑ a b c Wall 2008, s. 77.
  3. ↑ a b c Wall 2008, s. 178.
  4. ↑ a b Wall 2008, s. 200.
  5. ↑ a b c d e f g Wall 2008, s. 266.
  6. ↑ Wall 2008, s. 78.
  7. ↑ Wall 2008, s. 98.
  8. ↑ a b Wall 2008, s. 115.
  9. ↑ Wall 2008, s. 108.
  10. ↑ Wall 2008, s. 114.
  11. ↑ Wall 2008, s. 125.
  12. ↑ a b Wall 2008, s. 127.
  13. ↑ Wall 2008, s. 166.
  14. ↑ a b Wall 2008, s. 176.
  15. ↑ Wall 2008, s. 179.
  16. ↑ a b c Wall 2008, s. 265.
  17. ↑ Steven Adler: 'I'm Finally Starting To Get The Recognition That I Deserve' Ultimate-Guitar. Arkistoitu 25.9.2011. Viitattu 7.8.2012. (englanniksi)
  18. ↑ STEVEN ADLER Rejoins GUNS N' ROSES On Stage In Cincinnati Blabbermouth. Viitattu 7.7.2016. (englanniksi)
  19. ↑ Guns N’ Roses -rumpali kiidätettiin sairaalaan - vahingoitti itseään vakavasti www.iltalehti.fi. Viitattu 28.6.2019.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Steven Adler.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Steven_Adler&oldid=22764616”