Shindō Musō-ryū, myös Shintō Musō-ryū, (jap. 神道夢想流杖道) on japanilainen perinteisiä taistelutaitoja harjoittava koulukunta. Se perustettiin 1600-luvun alussa. Shindō Musō-ryūssa harjoitellaan pääasiallisesti jōn eli kepin käyttöä aseena (jōjutsu) ja nykyään se tunnetaan myös nimellä jōdō, kepin tie.

Nishioka Tsuneo-sensei sinisessä takissa (menkyo kaiden Shindō Musō-ryū:ssa) ja harjoittelupari tekemässä SMR:n perinteistä rituaalia, jossa kumarretaan eli suoritetaan rei tarkkojen sääntöjen puitteissa ennen ja jälkeen muodollisen tekniikkasarjan eli katojen esittämistä. Huomaa kuinka puinen sauva jō ja puumiekka bokken on asetettu kuvaamaan Fujivuorta.

Historia

muokkaa
 
Puupiirros Gonnosukesta

Musō Gonnosuke Katsuyoshi (jap. 夢想權之助勝吉) kehitti Shindō Musō-ryū jōjutsun hävittyään ottelun kuuluisan japanilaisen miekkamiehen Miyamoto Musashin kanssa. Gonnosuke oli menkyo kaiden sekä Tenshin shōden Katori shintō-ryūssa että Kashima Shin ryūssa (joissakin lähteissä Kashima Jikishinkage ryūssa). Yhden kirjallisen lähteen mukaan Gonnosuke oli musha shūgyōlla oppilaidensa kanssa kiertäen Japania. Gonnosuke oli jo aiemmin vaelluksellaan kohdannut Musashin isän, joka oli kuuluisa jutte-taidoistaan, otellut tätä vastaan ja voittanut. Gonnosuke halusi siksi koetella myös poikaa, Miyamoto Musashia.[1] Musashi säästi hävinneen Gonnosuken hengen, ja tämä vetäytyi legendan mukaan mietiskelemään temppeliin. Siellä hän "jumalaisen näyn" innoittamana lyhensi bōn 128 cm:n pituiseksi jōksi ja kehitti ensimmäiset viisi tekniikkaa. Sittemmin Gonnosuke siirtyi Chikuzenin provinssiin daimio Kuroda Nagamasan palvelukseen. Gonnosuken kehittämä Shindō Musō-ryū jōjutsu säilyi Kuroda-klaanin yksityisenä taistelutaitona 1930-luvulle. Silti se on toiminut alkulähteenä yli seitsemälle erilaiselle jojutsu-tyylille.[2]

Shindō Musō-ryū jōjutsun opetus

muokkaa
 
Nishioka Tsuneo (syntynyt 1924) sensein (hanshi, 8.dan ZNKR jōdō, menkyo kaiden SMR-jōdō) chūdan no kamae

SMR:n opetus on jaettu seitsemään tasoon, jokainen erilainen luonteeltaan. Opetus on järjestelmällistä, se kehittää harjoittelijan teknillisiä taitoja ja henkisiä voimavaroja - kaikkea kehon, aseiden, ajoituksen ja etäisyyden hallinnasta voimalliseen henkiseen harjoitukseen - joilla pyritään menestykkääseen aseiden käyttöön todellisessa taistelutilanteessa. Nykyään harjoittelija aloittaa 12 perustekniikan (kihon waza) opiskelulla, ne sisältävät koulukunnan keskeisen liikevalikoiman. Sitten jatketaan eri harjoitussarjojen läpi käyttäen jo’ta miekkaa(oja) vastaan.

  • omote
  • chudan
  • ran ai
  • kage
  • sammidare
  • gohon no midare

päättäen

  • okudeniin

On vielä yksi taso,

  • gokui hiden

(tunnettu myös nimityksellä go muso no jo) Nämä tekniikat opetetaan vain henkilöille, joille on myönnetty menkyo kaiden.

Suurin osa harjoitussarjoista on koottu Tokugawa-kauden alku- ja keskivaiheilla (1650-1750) eli piakkoin koulukunnan perustamisen jälkeen. Kaksi ran ai-kataa (Bakumatsu-kaudella (1850-1867) ja viisi gohon no midare-kataa (Shimizu kehitti 1930-luvulla). Sarjoissa on kussakin 12 kataa muutamine muunnoksineen, poikkeuksena sammidaren viisi (tai kuusi, laskutavasta riippuen) ja gohon no midaren viisi.

Harjoittelijoiden tuntemasta tasoista viimeinen, okuden, sisältää kaksi osuutta. Kahdessatoista katassa harjoitellaan jo’lla miekkaa vastaan, ne tunnetaan nimellä oku tai okuden. Toinen osuus on pitkän ja lyhyen miekan käyttöä pitkää miekkaa vastaan. Koulukunnan denshossa (harjoitustodistuksessa) ne tunnetaan yksinkertaisesti ”kahdeksana pitkän miekan tekniikkana” ja ”neljänä lyhyen miekan tekniikkana”, mutta yleensä tätä kokonaisuutta kutsutaan Shintō-ryū kenjutsuksi.

Päämestarit ja koulukunnan perimys

muokkaa

Kaavio Shintō Musō-ryūn koulukunnan päämiehistä ja sivuhaaroista

Koulukunnan synty

muokkaa
Shintō Musō-ryū jōjutsu koulukunta - Perustanut Musō Gonnosuke 1600-luvulla

(1). Iizasa Chōisai Ienao (jap. 飯篠長威斉家直,1387–1488). Tenshin shōden Katori shintō-ryū bujutsu-koulukunnan perustaja.
(2). Matsumoto Bizen no kami Ki no Masamoto (1467–1524) Kenjutsu#Kashima Shinden Jikishinkage-ryūn ja Kashima-Shinryū (jap. 鹿島神流) perustaja
1. Musō Gonnosuke Katsuyoshi - "Aito polku" (Shintō) Musō-ryū perustaja.
2. Okubi Mogozaemon (tunnetaan myös nimellä Kokubi Magozaemon Yoshishige)
3. Matsuzaki Kin'emon - joka liitti Ikkaku-ryū juttejutsun ja Ittatsu-ryū hojōjutsu Shintō Musō-ryū'hun - Harjoitellut myös Ittō-ryū-kenjutsua.
4. Higuchi Han'emon - Viimeinen jakautumattoman Shintō Musō-ryūn perimyksen päämies.

Koulukunta jakautuu kahdeksi linjaksi

muokkaa
(Uusi oikea) Shintō Musō-ryū koulukunta



(Aito polku) Shintō Musō-ryū koulukunta- joka myöhemmin tunnettiin Moroki-ryū:nä

5.Harada Heizo (kuoli 1733) - Perusti uuden Shintō Musō-ryū tyylisuunnan (Uusi oikea) joka tunnettiin nimellä Kansai-ryū (nimi on johdettu Harada Heizosta)
6.Hara Shiemon (kuoli 1754)
7.Nagatomi Koshiro, (1717-1772), viimeinen Shintō Musō-ryū (Uusi oikea) tyylisuunnan päämies.

tyylisuunta jakautui kahdeksi uudeksi tyylisuunnaksi joiden päämiehiksi tulivat Nagatomi Koshiron oppilaat

5. Yokota Hanzaburo - Jatkoi perinteistä Shintō Musō-ryū koulukuntaa (Aito polku)
6. Moriki Keichi (kuoli 1784) - perusti Moriki-tyylisuunnan (Moroki-ryū).
7.Inoue Ryosuke, (kuoli 1821), - Tyylisuunta sammui Inouen kuolemaan.

Kolme samanaikaista tyylisuuntaa

muokkaa
Haruyoshi tyylisuunta

Jigyo tyylisuunta

(Aito polku) Shintō Musō-ryū koulukunta- joka myöhemmin tunnettiin Moroki-ryū:nä

  • 8. Ono Kyusaku, (kuoli 1807) - Perustaa uudelleen Haruyoshi tyylisuunnan (Uusi oikea) Shintō Musō-ryū koulukunnasta noin 1796.
  • 9. Nagatomi Jinzo (kuoli 1822)
  • 10. Hirano Kichizo (kuoli 1871)
  • 11. Yoshikawa Wataru
  • 12. Hirano Saburo, (1837-1916) - Haruyoshi - perimyksen viimeinen päämestari. Hanjiro Shiraishi yhdisti tyylisuunnan "Jigyo"-tyylisuunnan kanssa (Shintō) Musō-ryū:ksi.
  • 8. Komori Seibei - Perustaa Jigyo tyylisuunnan (Uusi oikea) Shintō Musō-ryū tyylisuunnasta 1796.
  • 9. Fujimoto Heikichi (kuoli 1815) - perimys katkennut Fujimoton kuolemaan 1815.
  • 10. Hatae Kyuhei (kuoli 1829) - Tullut Haruyoshi-tyylisuunnasta - Perustaa uudelleen Jigyo-tyylisuunnan.
  • 11. Yoshimura Hanjiro - Viimeinen "Jigyo" - tyylisuunnan päämestari. Hanjiro Shiraishi yhdisty perimyksen "Haruyoshi"-tyylisuunnan kanssa (Shintō) Musō-ryū:ks.
8.Hatae Kyuhei - Tyylisuunta perustettiin uudelleen.
9.Yamazaki Koji - Viimeinen "Aito polku" tyylisuunnan päämestari (Shintō) Musō-ryū. Tyylisuunnan päämies kutsui tyylisuuntaa myös nimellä "Shujo-ryū". - Perimys katkesi Bakumatsu-kaudella, (1850-1867), eikä sitä koskaan elvytetty.[3]

Hanjiro Shiraishi yhdistää kaksi linjaa, kolmas sammuu

muokkaa
(Shintō) Musō-ryū - bakumatsukaudelta nykypäivään

Jigyo ja Haruyoshi tyylisuunnat muodostivat yhden perimyksen joka jatkuu katkeamattomana.


 
Hanjiro Shiraishi (1842–1927) oli japanilainen taistelulajien opettaja. Häntä pidetään Shintō Musō-ryūn 24. päämiehenä (shihan). Shiraishi yhdisti kaksi Shintō Musō-ryū koulukuntaa eli (ryū-hata)
 
Shimizu Takaji (1896-1978) - Shinto Muso-ryun 25. epävirallinen päämies ja 1900-luvun tärkein ja vaikutusvaltaisin henkilö Shintō Musō-ryū jōjutsu/jōdōssa ja ZNKR seitei jōdōssa

Nykyään Shimizu lasketaan Shintō Musō-ryūn 25. pääopettajaksi (shihan) Hanjiro Shiraishin oltua 24. Nämä lukemat on saatu laskemalla yhteen Haruyoshin ja Jigyon opettajalinjat. Kuollessaan Shimizu ei nimennyt ketään seuraajakseen, mutta on kuitenkin useita menkyo kaidenin saavuttaneita opettajia.

Shimizu – viimeinen shihan

muokkaa

Shimizu Takaji (1896–1978), joka oli Shintō Musō-ryūn 25. päämestari aloitti yhteistyön Japanin poliisivoimien kendon opettajien kanssa 1930-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen taistelulajien harjoittelu kiellettiin miehityshallinnon käskystä. Kielto ei kuitenkaan koskenut poliisien harjoittelemaa jōdōa. Monet kendo-opettajat siirtyivätkin tuolloin harjoittelemaan Shintō Musō-ryū jōdōa. Shintō Musō-ryūn pohjalta Shimizu-sensei muodosti 1960-luvulla Japanin kendoliitolle ZNKR jōdōn.

Oppilas/ mestari tasot

muokkaa

Alkujaan opetuksessa tunnettiin vain yksi taso ja yksi todistus. Aikojen kuluessa ja viimeistään 1800-luvun puolivälissä vakiintui neljän (taso)todistuksen malli:

  • Oku iri sho

Myönnetään harjoittelijan aloitettua Okudenin opiskelun.

  • Sho mokuroku (ensimmäinen. mokuroku)

Harjoittelija hallitsee Okudenin, on teknisesti ja henkisesti voimakas. Opetusoikeus Samidareen asti.

  • Go mokuroku (myöhempi mokuroku)

Harjoittelijan wazat ”tulevat sydämestä”.

  • Menkyo

Myönnetään Gokuin opiskelun päästyä vauhtiin. Pidetään välivaiheena ennen Gokuin oppimäärän täyttymistä, jolloin ”täysi perimys” eli kaiden on tapahtunut. Käytetään myös nimitystä menkyo kaiden.

Shindō Musō-ryū jōjutsun kata-sarjat

muokkaa

Ensimmäinen varhaisista jō-kata sarjoista, joka opetetaan uusille oppilaille.

  • 1. jap. 太刀落, Tachi otoshi
  • 2. jap. 鍔割, Tsuba wari
  • 3. jap. 著杖, Tsuki zue
  • 4. jap. 引下, Hissage - Uchidachi käyttää tässä katassa kodachia
  • 5. jap. 左貫, Sakan
  • 6. jap. 右貫, Ukan
  • 7. jap. , Kasumi
  • 8. jap. 物見, Monomi
  • 9. jap. 笠の下, Kasa no shita
  • 10. jap. 一礼, Ichi rei
  • 11. jap. 寝屋内, Neya no uchi
  • 12. jap. 細道, Hoso michi

Tokushu waza

muokkaa

Erikoistekniikat, joiden harjoittelu alkaa Omote sarjan jälkeen. Kaksi ensimmäistä ovat mukana ZNKR seitei jōdōssa. Uchi otoshin harjoittelu on melko harvinaista.

  • 1. Suigetsu
  • 2. Shamen
  • 3. Uchi otoshi

Chudan

muokkaa

Toinen varhaisista jō-kata sarjoista.

  • 1. jap. 一力, Ichi riki
  • 2. jap. 押詰, Oshi zume
  • 3. jap. 乱留, Midare dome
  • 4. jap. 後杖, Ushiro zue zen / Ushiro zue go - Kaksi versiota samasta katasta
  • 5. jap. 待車, Taisha
  • 6. jap. 間込, Kengome - Uchidachi käyttää sekä tachia että kodachia
  • 7. jap. 切縣, Kiri kake
  • 8. jap. 真進, Shin shin
  • 9. jap. 雷打, Rai uchi
  • 10. jap. 横切留, Yokogiri dome
  • 11. jap. 払留, Harai dome
  • 12. jap. 清眼, Seigan

Ran ai

muokkaa

Jō-kata sarja joka kehitettiin ja lisättiin ryu-han katoihin myöhäisellä Edo-kaudella, jota kutsuttiin myös bakumatsu-kaudeksi (1850-1867)

  • 1. jap. 乱合 大太刀, Ran ai odachi - Uchidachi käyttää tachia
  • 2. jap. 乱合 小太刀, Ran ai kodachi - Uchidachi käyttää kodachia

Kolmas varhaisista jō-kata sarjoista. Tekniikoiden nimet ovat samat kuin Omote-sarjassa.

  • 1. jap. 太刀落, Tachi otoshi
  • 2. jap. 鍔割, Tsuba wari
  • 3. jap. 著杖, Tsuki zue
  • 4. jap. 引下, Hissage
  • 5. jap. 左貫, Sakan
  • 6. jap. 右貫, Ukan
  • 7. jap. , Kasumi
  • 8. jap. 物見, Monomi
  • 9. jap. 笠の下, Kasa no shita
  • 10. jap. 一礼, Ichi rei zen / Ichi rei go - Kaksi versiota samasta katasta
  • 11. jap. 寝屋内, Neya no uchi zen / Neya no uchi go - Kaksi versiota samasta katasta
  • 12. jap. 細道, Hoso michi

Samidare

muokkaa

Neljäs varhaisista jō-kata sarjoista.

  • 1. jap. 一文字, Ichi monji
  • 2. jap. 十文字, Ju monji
  • 3. jap. 小太刀落, Kodachi otoshi
  • 4. jap. 微塵, Mijin zen / Mijin go - Kaksi versiota samasta katasta
  • 5. jap. 眼潰, Gan tsubushi

Gohon no midare

muokkaa
 
Shindō Musō-ryū harjoitteluaseet. Vasemmassa alareunassa Tessen, keskellä jutte ja oikeassa alanurkassa puinen harjoittelu Isshin-ryū kusarigama eli ketjusirppi.

Jō-kata sarja jonka Shimizu Takaji kehitti ja lisäsi SMR-katasarjoihin noin vuonna 1939

  • 1. jap. 太刀落の乱, Tachi otoshi no midare
  • 2. jap. 左貫の乱, Sakan no midare
  • 3. jap. 間込の乱, Kengome no midare
  • 4. jap. 霞の乱, Kasumi no midare
  • 5. jap. 斜面の乱, Shamen no midare

Okuden / Shiaikuchi

muokkaa

Viides varhaisista jō-kata sarjoista. Katojen esitysjärjestys on peräisin Shimizu Takajilta

  • 1. jap. 先勝, Sengachi
  • 2. jap. 突出, Tsuki dashi
  • 3. jap. 打附, Uchi tsuke
  • 4. jap. 小手留, Kote dome
  • 5. jap. 引捨, Hiki tsute
  • 6. jap. 小手搦, Kote garami
  • 7. jap. 十手, Jutte
  • 8. jap. 身替, Mikaeri
  • 9. jap. 阿吽, Aun
  • 10. jap. 打分, Uchiwake
  • 11. jap. 水月, Suigetsu
  • 12. jap. 左右留, Sayu dome

Hiden Gokui

muokkaa

Kuudes ja viimeinen varhaisista jō-kata sarjoista SMR-jojutsu ryu-hassa. Sarjan ensimmäisen katan opettamisen alettua harjoittelija saa Menkyo kirjakäärön. Kun kaikki viisi kataa on opittu saa harjoittelija täyden perimyksen Menkyo kaidenin.

  • 1. jap. 闇打, Yamiuchi
  • 2. jap. 夢枕, Yumemakura
  • 3. jap. 村雲, Murakumo
  • 4. jap. 稲妻, Inazuma
  • 5. jap. 導母, Dobo

Shindō Musō-ryū harjoittelu Suomessa

muokkaa

Suomessa Shindō Musō-ryūtä ja sen liitännäisiä voi harjoitella Suomen kendoliiton jodo-lajiryhmän kanssa. Koryu harjoitteluun mukaantuloon edellytetään riittävää edistymistä ZNKR jodossa. Toisaalta Suomessa on olemassa kendoliittoon kuulumattomia seuroja tai harjoitusryhmiä, joissa Shindō Musō-ryūn voi aloittaa suoraan. Ryhmiä ovat Euroopan jodoliiton [European Jodo Federation/Fédération Européenne de Jodo] alaisuudessa toimiva Helsinki Jodokai sekä Sakura Budo Club.

Fuzoku Ryuha - Shindō Musō-ryūn yhteydessä harjoiteltavat liitännäislajit

muokkaa

Taitojen kasvaessa, jōdō-katojen rinnalla voidaan harjoitella myös muita Shindō Musō-ryūhun liitettyjä lajeja. Useimpien liitännäislajien harjoittelu on kuitenkin harvinaista, koska kyseisten taitojen osaajia on maailmassa melko vähän.

Uchida-ryū tanjōjutsu

muokkaa

Uchida-ryū tanjōjutsu (lyhyt keppi), tai "sutekki", kuten englanninkielinen sana "stick" japaniksi lausutaan. Se on Meiji-kaudella muotiin tulleen länsimaisen kävelykepin käyttöä aseena. Uchida Ryōgorō toi kävelykepin yhdeksi Shindō Musō-ryūn aseista. Tanjōjutsun harjoittelu aloitetaan kun oppilas hallitsee Omote-sarjan.

Shintō-ryū kenjutsu

muokkaa

Shintō-ryū kenjutsu-harjoittelu muodostuu kahdeksasta pitkän miekan ja neljästä lyhyen miekan katasta. Lajin juuret ulottuvat 1500-luvulle ja Tsukahara Bokudeniin, mutta se on muovaantunut vuosien varrella nimenomaan jōta käyttävien kaartien miekkaharjoittelua tukemaan. Kenjutsun harjoittelu aloitetaan kun oppilas hallitsee Chudan-sarjan.

Isshin-ryū kusarigamajutsu

muokkaa

Isshin-ryū kusarigamajutsu (ketjusirppi). Shindō Musō-ryūn perustajan Musō Gonnosuken uskotaan olleen myös kusarigaman asiantuntija. Ase on peräisin 1400-luvulta, mutta Shindō Musō-ryūn yhteydessä sitä alettiin järjestelmällisesti harjoitella vasta 1800-luvun loppupuoliskolla jolloin Hanjiro Shiraishi (1842–1927), Shintō Musō-ryūn 24. päämies liitti Isshin-ryū kusarigamajutsun, jossa hänellä oli menkyo kaiden, SMR-ryūhun.

Ikkaku-ryū juttejutsu

muokkaa

Ikkaku-ryū juttejutsu (väkästetty pamppu) on Shindō Musō-ryūn kolmannen päämiehen, Matsuzaki Kinemonin, mukaan liittämä. Jutte oli Tokugawa-kauden järjestyksenvalvojien suosiossa oleva miekkailijan hallintaan käytetty metallipamppu, jossa oli väkänen miekan vangitsemiseksi.

Ittatsu-ryū hojōjutsu

muokkaa

Ittatsu-ryū hojōjutsu (sitominen) on juttejutsun ohella varhaisimpia Shindō Musō-ryūhun liitettyjä lajeja[4], ja se säilyi aina viime aikoihin asti lainvalvojien käytössä. Erilaiset solmut heijastivat sidotun sukupuolta, yhteiskunnallista asemaa ja suorittamaa rikosta tai jopa vuodenaikaa, jolloin henkilö köytettiin.

Lähteet

muokkaa

Kirjallisuuslähteet

muokkaa
  • Timo Reenpää (päätoimittaja): BU - Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9
  • Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8
  • Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0
  • Donn F. Draeger: Classical bujutsu, The Martial arts and ways of Japan vol. 1. Weatherhill, 1973. ISBN 0-8348-0233-3

Verkkolähteet

muokkaa

Lähdeviittaukset

muokkaa
  1. Muromoto Wayne: Muso Gonnosuke and the Shinto Muso-ryu Jo Furyu The Budo Journal. Viitattu 04.2.2008. (englanti)
  2. Draeger, Classical Bujutsu, vol.1, s.77. 1973
  3. #1
  4. Donn F. Draeger, Modern Bujutsu & Budo, vol. 3, sivut 74-75. Weatherhill, 1974