Ry Cooder
Ryland Peter ”Ry” Cooder (s. 15. maaliskuuta 1947 Los Angeles) on Grammy-palkittu yhdysvaltalainen kitaristi, laulaja, tuottaja, sessiomuusikko ja säveltäjä. Hän on yksi aikansa suurimmista kitaristeista sekä slide-kitaran taitajista ja tuli vuonna 2003 sijoitetuksi kahdeksanneksi Rolling Stone -lehden 100 Greatest Guitarists of All Time -listauksessa.
Cooder on tehnyt yhteistyötä muun muassa Rolling Stonesin, Captain Beefheartin, Taj Mahalin ja Van Morrisonin kanssa. Hän on nyttemmin tullut tunnetuksi työstään kansanmusiikin alalla ja tehnyt siten kansainvälistä mainetta saavuttanutta yhteistyötä muun muassa kuubalaisen Buena Vista Social Clubin kanssa. Hän aloitti menestyksekkään soolouran 1970-luvulla, mikä jatkui aina vuoteen 1987 saakka, jolloin ilmestyi levy Get Rhythm. Seuraavana vuonna Cooder yhtyeineen esiintyi Seinäjoen Provinssirockissa.
2000-luvun puolella Cooder on julkaissut Kalifornia-aiheisen levytrilogian, jonka aloitti 1950-luvulla hävitetystä meksikolaiskylästä L.A:ssa kertova albumi Chávez Ravine (2005), joka oli myös Grammy-ehdokkaana. Trilogian toinen osa on levy nimeltä My name is Buddy (2007) ja kolmas I, Flathead (2008). Ensimmäisen Grammyn Cooder sai piirrettyyn lastenelokuvaan Pecos Bill (1988) tehdystä soundtrackista, jossa kertojana toimi näyttelijä Robin Williams. Hänet nähtiin vuoden 1999 dokumenttielokuvassa Buena Vista Social Club.
Cooder tunnetaan myös elokuvamusiikin säveltäjänä. Hänen tunnetuimpiin töihinsä tällä alalla lukeutuu Paris, Texas (1984). Cooderilla oli lyhyehkö hiljainen kausi Get Rhythm (1987) -levyn jälkeen. Levyn joka jäi tähän mennessä viimeiseksi pääosin cover-kappaleita sisältäneeksi studiolevyksi.
Cooderin yhteistyökumppanina live-esiintymisissä on ollut muun muassa Little Village (1990-luvun alussa) yhtyeen jäsen englantilainen Nick Lowe. Cooderin poika Joachim on soittanut rumpuja ja perkussioita jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien isänsä kanssa korvaten paljolti Cooderin tätä ennen käyttämän rumpalivirtuoosin Jim Keltnerin.
Diskografia
muokkaa- Performance (1970) (Ei ole varsinaisesti Ry Cooderin levy)
- Rising Sons featuring Taj Mahal and Ry Cooder (nauhoitettu 1965/66, julkaistu 1992)
- Ry Cooder (joulukuu 1970)
- Into the Purple Valley (helmikuu 1972)
- Boomer's Story (marraskuu 1972)
- Paradise and Lunch (toukokuu 1974)
- Chicken Skin Music (1976)
- Showtime (elokuu 1977)
- Jazz (kesäkuu 1978)
- Bop Till You Drop (elokuu 1979)
- The Long Riders (kesäkuu 1980) sisältää musiikkia elokuvasta Lainsuojattomat[1]
- Borderline (lokakuu 1980)
- The Slide Area (huhtikuu 1982)
- Paris, Texas (helmikuu 1985)
- Music from Alamo Bay (elokuu 1985)
- Blue City (heinäkuu 1986)
- Crossroads (heinäkuu 1986)
- Why Don't You Try Me Tonight (1986)
- Get Rhythm (joulukuu 1987)
- Pecos Bill (1988)
- Johnny Handsome (lokakuu 1989)
- Little Village (1992)
- Trespass (tammikuu 1993)
- A Meeting By The River (1993) (VM Bhattin kanssa)
- Geronimo, An American Legend (1993)
- King Cake Party (1994) (The Zydeco Party Bandin kanssa)
- Talking Timbuktu (1994) (Ali Farka Tourén kanssa)
- Music by Ry Cooder (1995)
- Buena Vista Social Club (syyskuu 1997)
- The End of Violence (1997)
- Mambo Sinuendo (tammikuu 2003) (Manuel Galbánin kanssa)
- Chávez Ravine (toukokuu 2005)
- My Name Is Buddy (Nonesuch Records, 2007)
- I, Flathead (kesäkuu 2008)
- The Ry Cooder Anthology: The UFO Has Landed (lokakuu 2008)
- Pull Up Some Dust and Sit Down (elokuu 2011)
- Election Special (elokuu 2012) Kappale 10 Commandments On Vietnam on vain Nonesuchin julkaisemalla promolevyllä
- Live in San Francisco Live (2011) (Corridos Famosos & La Banda Juvenil) (syyskuu 2013)
- The Prodigal Son (toukokuu 2018)
Kokoelma-albumit
muokkaa- Why Don't You Try Me Tonight? (1986)
- River Rescue - Very Best of (1994)
- Music by Ry Cooder (1995) (Kokoelma elokuvamusiikkia, mukana muutamia ennen julkaisemattomia kappaleita, kuten teemamusiikki elokuvaan "Southern Comfort", suom. "Raivoisa ajojahti").
- The Ry Cooder Anthology. The Ufo Has Landed (2008).
Muiden levyillä
muokkaa- Aaron Neville – Warm Your Heart (1991)
Lähteet
muokkaa- ↑ Ercolano, Patrick: Ry Cooder's Long Ride. The Washington Post 11.7.1980, s. 39. (englanniksi)