Wikipedia

Ruhnu

Virolle kuuluva saari Riianlahdella

Ruhnu (ruots. Runö, 1800-luvulla myös suom. Runosaari[1]) on Viroon kuuluva saari ja kunta Riianlahdella Itämeressä. Saarenmaan maakuntaan kuuluvassa saaressa on alle 200 pääasiassa virolaista asukasta, ja sen pinta-ala on 11,9 neliökilometriä.

Ruhnu
Ruhnun majakka
Ruhnun majakka
Ruhnun sijainti
Ruhnun sijainti

Koordinaatit: 57°48′00″N, 23°15′00″E

Valtio Viro
Maakunta Saarenmaan maakunta
Kunta Ruhnun kunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 11,90 km²
Väkiluku (1.1.2018) 160











Tämä artikkeli kertoo Ruhnun saaresta. Ruhnun kunnasta on oma artikkelinsa.

Lähin asuttu alue mantereella on Latvian Kuurinmaalla sijaitseva Kolka, joka on 37 kilometrin päässä Ruhnusta. Ennen vuotta 1944 saarta asuttivat satoja vuosia vironruotsalaiset, joiden elinkeinona oli ollut maanviljelys, kalastus ja hylkeenpyynti. Toisen maailmansodan aikana vironruotsalainen väestö evakuoitiin Ruotsiin. Sen jälkeinen asutus on peräisin neuvostoajalta. Nykyään Ruhnun kunnassa on vain yksi kylä, Ruhnun kylä, joka sijaitsee saaren keskiosassa.

Maantiede

muokkaa

Ruhnu on 5,5 kilometriä pitkä ja 3,5 kilometriä leveä. Se on muodostunut Riianlahden kaakkois–luode-suuntaiselle merenpohjan selänteelle.[2] Merenpohjasta se nousi noin 11 500 vuotta sitten[3]. Itäosat ovat pääasiassa mäntymetsää, joka peittää 60 prosenttia saaren pinta-alasta. Länsiosissa on pieniä tervaleppäsaarekkeita, mutta pääosin se on käytössä maatalousmaana. Saaren pinta-alasta on yksityisomistuksessa 747 hehtaaria, josta 86 hehtaaria on peltoa, 227 hehtaaria niittyä ja 291 hehtaaria metsää. 60 prosenttia koko saaren pinta-alasta on palautettu tai tullaan palauttamaan saarelta lähteneille vironruotsalaisille. Virolaiset omistavat vain 7 prosenttia yksityisistä maista.[2]

Luonto

muokkaa

Maaeläimistä Ruhnulla tavataan muun muassa metsäkauriita, kettuja, rottia, kotihiiriä, haisukonnia ja rantakäärmeitä. Ympäröivillä merialueilla elää norppia ja harmaahylkeitä.[2] Metsäkauris istutettiin saarelle vuonna 1970, ja niitä on myöhemmin tuotu saarelle lisää geeniperimän parantamiseksi. Haisukonnan luultiin hävinneen saarelta, kunnes eräs yksilö löytyi paikallisen talon kellarista vuonna 2002.[3] Kotieläimistä Ruhnulla kasvatetaan pääasiassa eestinkarjaa ja ruhnunlammasta.[2] Ruhnunlampaita on koko maailmassa vain 25 kappaletta, mutta kantaa pidetään vakaana[4]. Vuonna 2006 saarelle tuli jäälautan mukana karhu, joka aiheutti mediahälyä, kun sitä yritettiin turhaan ottaa kiinni parin kuukauden ajan. Karhu palasi luultavasti oma-aloitteisesti takaisin mannermaalle.[5]

Historia

muokkaa
 
Ruhnun kartta vuodelta 1798

Ruhnun saaren ensimmäiset asukkaat olivat todennäköisesti hylkeenpyytäjiä, jotka saapuivat alueelle neoliittisella kivikaudella. Saarelta löydettyjä nuotioiden jäänteitä on radiohiiliajoitettu vuoteen 5 300 eaa. Ruhnusta tunnetaan yhteensä kuusi kivikautista asuinpaikkaa. Vielä tuolloin saaresta on ollut merenpinnan yläpuolella vain kooltaan 3-4 km² ja paikoin vain 50 metriä leveä hevosenkengän muotoinen saareke. Saarella ei todennäköisesti näin ollut vakituista asutusta, vaan siellä vierailtiin ajoittain.[6] Ensimmäiset asukkaat kuuluivat ilmeisesti varhaisneoliittiseen Narvan kulttuuriin. Saarelta on löytynyt myös yhteensä 1924 tuluskiveä ajalta 700 eaa.–100 jaa.[3]

Ei ole varmaa tietoa siitä milloin saaren vironruotsalainen asutus on syntynyt. 1350-luvulta peräisin olevassa Gutasaagassa mainitaan osan gotlantilaisista lähteneen Dagaithi nimiselle saarelle. Saaren on oletettu tarkoittaneen Hiidenmaata, mutta kyse voi olla myös Ruhnusta. Ensimmäisen kerran Ruhnu ja sen ruotsalainen asutus mainitaan historiallisessa lähteessä vuodelta 1341 olevassa kirjeessä, joka oli osoitettu Kuurinmaan piispalta saaren asukkaille. Siinä saarelaisille taattiin oikeus elää ruotsalaisten lakien mukaan. Vuonna 1558 saari yhdistettiin Kuurinmaan herttuakuntaan.[3]

Vuonna 1621 Ruhnu liitettiin Ruotsiin. Vuonna 1623 saari läänitettiin ruotsalaiselle vapaaherra ja amiraali Carl Carlsson Gyllenhielmille. Vuonna 1624 Ruhnussa asui 120 henkilöä ja siellä oli 18 taloa. Vuonna 1626 saari vuokrattiin saksalaiselle Isak Bohnille. Vuosina 1643–1644 rakennettiin Pyhän Magdalenan kirkko. Vuonna 1646 Ruhnulle rakennettiin Kustaa II Adolfin käskystä majakka. Suuren Pohjan sodan aikana venäläiset hyökkäsivät saarta vastaan ja valloittivat sen. Taistelussa kuoli ruotsalaisia johtanut luutnantti ja kaksi sotilasta. Vuonna 1750 saarella oli 190 asukasta ja vuonna 1842 asukkaita oli jo 389. Vuosina 1807–1902 kaikki Ruhnun seurakunnan pastorit olivat suomalaisia.[1] Vuonna 1900 paikalliseen pappilaan perustettiin 6-luokkainen koulu. Ensimmäisessä maailmansodassa Saksan keisarikunnan merijalkaväki miehitti saaren vuonna 1915. Virolaiset miehittivät saaren vuonna 1919. Latvia vaati turhaan saarta itselleen vedoten sen maantieteelliseen sijaintiin.[3] Tilanne kärjistyi miltei maiden välisen yhteenoton partaalle. Viron ja Latvian useita paikkakuntia käsittäneen rajakiistan ratkaisi lopulta brittiläisen eversti Stephen Tallentsin johtama virolais-latvialainen komissio, jonka päätöksen perusteella heinäkuussa 1920 Ruhnu jäi Viron puolelle.[7]

 
Pyhän Magdalenan kirkko

Vuonna 1922 saarella asui 252 ruotsalaista, 10 virolaista, 2 saksalaista, sekä 7 tuntematonta kansallisuutta olevaa. Latvia tunnusti saaren kuuluvan Viroon vasta vuoden 1922 marraskuussa, mutta esitti siitä ostotarjouksen Virolle. Tähän ei kuitenkaan suostuttu. Vuonna 1927 ruhnulaiset alkoivat käyttää sukunimiä. Aiemmin nimet oli muodostettu etunimen ja asuinpaikan mukaan. Vuoden 1932 vaaleissa saksalaisen ja ruotsalaisen vähemmistöjen muodostama puolueliitto sai eniten ääniä Ruhnusta, yhteensä 116. Vuonna 1934 saarella oli 282 asukasta, joista 277 oli ruotsalaisia ja loput virolaisia. Vuonna 1940 Neuvostoliitto miehitti Viron ja samalla Ruhnun. Neuvostoliittolaiset asettivat saarelle sotilaitaan, mutta heidät evakuoitiin 7. syyskuuta 1941 saksalaisten tieltä, jotka valloittivat saaren muutamaa viikkoa myöhemmin. Vuonna 1944 miltei kaikki ruhnulaiset lähtivät pakoon Ruotsiin Neuvostoliiton edetessä Virossa. Vain kaksi perhettä jäi saarelle.[3]

Vironruotsalaisten lähdettyä asukkaita tuli Saarenmaalta ja Kihnusta. Vuonna 1949 saarella asui 113 henkilöä. Vuonna 1958 Ruhnuun perustettiin Kommunismi Majak -niminen kalastuskolhoosi, jossa työskenteli 61 henkilöä. Vuonna 1958 rakennettiin saaren ensimmäinen sähkövoimala. Vuonna 1960 vanha puukirkko kunnostettiin ja avattiin uudelleen kotiseutumuseona. Vuonna 1961 saarella oli 175 asukasta. Saareen iski tuhoisa myrsky vuonna 1969 ja se kaatoi lähes 65 % saaren metsistä. Lisäksi se vahingoitti taloja ja veneitä. Samana vuonna saarelle porattiin 787,4 metriä syvä porauskaivo, kun sieltä yritettiin etsiä öljyä tai maakaasua. Mitään ei löytynyt, mutta porauskaivosta tuli Viron syvin. Vuonna 1970 Kommunismi Majak lopetti toimintansa. Viron itsenäistyttyä Ruhnusta tuli osa Viroa. Vuonna 1993 saarella oli 53 asukasta ja lisäksi noin 10 upseeria perheineen ja 40 venäläistä sotilasta. Viimeinen venäläinen armeijan edustaja, eräs upseeri, lähti perheineen saarelta vuoden 1994 lokakuussa.[3]

Rakennukset ja rakennelmat

muokkaa

Ruhnun saaren itäosassa on 1877 pystytetty Le Havressa valmistetuista osista tehty 40 metriä korkea metallinen majakka, joka sijaitsee 21,5 metriä merenpinnasta korkealla mäellä.

Ruhnussa on kaksi kirkkoa, Ruhnun vanha kirkko, joka on peräisin 1600-luvulta, on tehty puusta yksilaivaiseksi ja edustaa barokkityyliä ja Ruhnun uusi kirkko, joka on seiniensä alaosista kivinen ja yläosistaan puuta. Ruhnun barokkipuukirkossa penkit ovat kaiverretut kansallisin vertauskuvin. Ruhnussa on museo, Ruhnun museo, jossa on paljon kansatieteellisiä esineitä.

Liikenne

muokkaa

Ruhnun saarelle on mannermaalta viikoittainen lentoyhteys sekä epäsäännöllinen laivayhteys. Lentokone lentää talvisin kerran ja kesäisin kaksi kertaa viikossa.[8] Ruhnun lentokenttä on ruohopintainen ja sen pituus on 600 ja leveys 60 metriä. Kentälle on hiljattain rakennettu uusi terminaali.[9] Saaren sataman rakennus aloitettiin vuonna 1958. Ennen sitä tarvikkeita tuotiin laivoilta saarelle paikallisten asukkaiden veneillä. Sataman laiturin rakennusmateriaalina käytettiin paikallisten kivimuurien kiviä. Vuonna 1969 myrsky tuhosi laiturin, eikä sitä ole korjattu entiseen kuntoonsa vieläkään.[10] Jokaiselta rannalta johtaa polkuja saaren keskustassa sijaitsevaan kylään. Satamasta lähtee sorapohjainen maantie samaan paikkaan.[11]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Pekka Linnainen: Siihen aikaan kun suomalaispapit Runosaarta paimensivat ja keisarille vannottivat Estofennia. 7.1.2020. Viitattu 7.1.2020.
  2. ↑ a b c d Informatiivne kokkuvõte Ruhnu saarest Ruhnu vald. Viitattu 6.8.2010. (viroksi)
  3. ↑ a b c d e f g Ruhnu saare kronoloogia Ruhnu vald. Viitattu 6.8.2010. (viroksi)
  4. ↑ Estonian Ruhnu sheep, (33) ThEP. Arkistoitu 4.5.2017. Viitattu 6.8.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Laura Sheeter: Latvia bears giant chocolate gift BBC News. 2007. Viitattu 6.8.2010. (englanniksi)
  6. ↑ Aivar Kriiska ja Andres Tvauri: Viron esihistoria, s. 29-30. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007. ISBN 9789517468794
  7. ↑ Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 533. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203
  8. ↑ Ruhnun saari Saarenmaa. Viitattu 15.8.2010.
  9. ↑ Ruhnu Airport Kuressaare Lennujaam. Arkistoitu 18.7.2011. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  10. ↑ Ringsu sadama ajalugu Saarte Liinid. Viitattu 16.8.2010. (viroksi)
  11. ↑ Enn Kreem: Saarenmaa ja saarenmaalaiset. (Suomentanut Juhani Salokannel) Helsinki: Otava, 1991. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

Aiheesta muualla

muokkaa


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ruhnu&oldid=22807531”