Abortti

Abortti eli raskaudenkeskeytys (indusoitu abortti, abortus arte provocatus eli aap) tarkoittaa raskauden keinotekoista päättämistä, joka ei ole synnytys ja joka johtaa yhden tai useamman alkion tai sikiön kuolemaan ja jossa alkion tai sikiön ei tiedetä kuolleen kohtuun ennen keskeytystä. Raskaudenkeskeytyksiksi lasketaan Suomessa myös monisikiöraskauksien osakeskeytykset.

Raskaudenkeskeytys ei vaikuta tulevaan hedelmällisyyteen, jos se sujuu ilman komplikaatioita. Aborttia hakeneen raskaudenkeskeytys suoritetaan lääkkeillä tai imukaavinnalla, jota seuraa jälkitarkastus. Myöhäinen abortti suoritetaan käynnistämällä lääkkeellisesti synnytys.

Historia

Abortit olivat yleisiä jo muinaisina aikoina. Abortti mainitaan kiinalaisessa dokumentissa vuodelta 3000 eaa., ja aborttimenetelmä kuvataan egyptiläisessä papyruksessa vuodelta 1550 eaa. Kreikkalainen filosofi Platon suositteli aborttia jokaiselle yli 40-vuotiaalle naiselle, ja Aristoteles piti aborttia hyvänä väestönkasvun kontrollointikeinona. Niin kreikkalaiset, roomalaiset kuin egyptiläisetkin kirjoittivat runsaasti erilaisista aborttimenetelmistä. Niihin kuului muun muassa papyruksen työntäminen kohdunkaulaan, kohdun ärsyttäminen mausteilla, kohdun supistuksia aiheuttavien lääkkeiden käyttäminen, huuhtelu, raskaiden esineiden kantaminen sekä oliiviöljyn ruiskuttaminen emättimeen. Torajyvä oli yleisesti käytetty aborttilääke, vaikkakin vaarallinen. Abortin suorittivat yleensä kätilöt tai nainen itse, harvemmin lääkärit, sillä naisen lisääntymiselimistöä pidettiin naisten omana alueena.

Antiikin Rooman laki ja tavat hyväksyivät abortin, koska sikiötä ei pidetty vielä ihmisenä. Kristinuskon piirissä aborttia alettiin vastustaa jo varhain, koska se nähtiin murhana. Monet keskiajan teologit hyväksyivät abortin vain raskauden ensimmäisten 40 päivän aikana, koska sikiöön tulee sielu sen jälkeen. Vuonna 1869 Paavi Pius IX tuomitsi abortin kaikissa raskauden vaiheissa. Yhdysvaltain osavaltioissa abortinvastaisia lakeja alkoi tulla voimaan 1800-luvulla, ja vuoteen 1900 mennessä abortti oli pääasiassa kielletty jokaisessa osavaltiossa.

Neuvostoliitto oli vuonna 1920 ensimmäinen maa, joka laillisti abortin nykyaikana. Aborteista tuli maassa pian yleisin ehkäisykeino. Abortit kiellettiin Neuvostoliitossa Stalinin määräyksestä vuosina 1936–1955, mutta ne olivat sen jälkeen taas laillisia niin Neuvostoliitossa kuin muissakin kommunistimaissa. Kommunismin ajan jälkeen Puola on jälleen kieltänyt abortin, mutta useimmat muut entiset kommunistimaat ovat pitäneet sen laillisena.

Ruotsissa aborttioikeutta laajennettiin lailla vuosina 1938 ja 1946. Japani salli abortin vuonna 1948 väestönkasvun kontrollikeinona, ja pian abortin sai maassa pyytämällä. Myös Kiinassa aborttia on käytetty väestönkasvun hillitsemiseen. Yhdysvalloissa abortti alettiin sallia 1960-luvulta alkaen, ja vuoteen 1972 mennessä 18 osavaltiota oli laillistanut abortin. Korkeimman oikeuden Roe vastaan Wade -päätöksen 1973 myötä abortti sallittiin liittovaltiotasolla ennen seitsemättä raskauskuukautta. Sen jälkeen korkeimman oikeuden tuomarit on valittu osaksi heidän aborttikantojensa perusteella.

Yleisyys

Koko maailmassa tehdään nykyaikana noin 73 miljoonaa aborttia vuosittain, eli 39 aborttia tuhatta 15–49-vuotiasta naista kohti. Suhdeluku on säilynyt maailmanlaajuisesti suurin piirtein samana vuosien 1990–2019 välillä, vaikka se onkin muuttunut yksittäisten maiden kohdalla. Aborttien määrä on laskenut hiukan niissä maissa, joissa se on laillinen, ja noussut niissä maissa, joissa se on kielletty. Abortin laillistavissa maissa tehtiin vuosina 2015–2019 hiukan yli 40 aborttia tuhatta naista kohti, ja aborttia rajoittavissa maissa hiukan alle 40 aborttia tuhatta naista kohti.

Syyt

Abortteja tehdään syistä, jotka voidaan jakaa neljään pääryhmään: äidin henkisen tai fyysisen terveyden suojelemiseksi, estämään lapsen syntyminen raiskauksen tai insestin tuloksena, estämään vaikeasti vammaisen lapsen syntymä tai sosiaalisista tai taloudellisista syistä.

Menetelmät

Lääkkeellinen keskeytys

Lääkkeellinen keskeytys tehdään kahden lääkkeen yhdistelmällä (mifepristoni ja prostaglandiini). Raskaudenkeskeytyksen aloitus vaihtelee Suomessa sairaanhoitopiireittäin. Potilas saa omalta terveysasemalta lähetteen paikalliselle poliklinikalle, jossa hän ensin tapaa hoitajan ja lääkärin. Lääkäri toteuttaa gynekologisen sisätutkimuksen, sekä ultraäänitutkimuksen määrittääkseen raskausviikot tarkasti. Itse keskeytys aloitetaan poliklinikalla ottamalla suun kautta mifepristoni-tabletti ja kahden päivän kuluttua seuraavalla käynnillä annetaan prostaglandiinia. Vaihtoehtoisesti prostaglandiinin voi ottaa myös kotona, jolloin kyseessä on niin sanottu kotikeskeytys.

Lääkkeellisessä keskeytyksessä alavatsakivut ja pahoinvointi ovat tavanomaisia, lisäksi jälkivuoto kestää 1–3 viikkoa. Noin 2–4 prosentissa lääkkeellisesti keskeytetyissä tapauksissa kohtu ei tyhjene kokonaan, jolloin tarvitaan imukaavintaa.

Imukaavinta: 1. lapsivesipussi, 2. sikiö, 3. kohdun limakalvo, 4. tähystin, 5. imuputki.

Kirurginen keskeytys

Kirurgisista keskeytystavoista yleisin on imukaavinta, joka suoritetaan useimmiten kevyessä nukutuksessa. Esilääkityksenä voidaan antaa mifepristonia, joka pehmittää kohdunkaulakanavaa toimenpidettä varten. Kohdusta tyhjennetään raskausmateriaali emättimen kautta imemällä ja kaapimalla. Koko toimenpide kestää noin 15 minuuttia. Kotiin pääsee pari tuntia toimenpiteen jälkeen, ja jälkivuoto kestää 1-2 viikkoa.

Myöhäinen (12 viikosta eteenpäin) raskaudenkeskeytys tehdään yleensä osastolla valvotuissa olosuhteissa. Lääkitys aloitetaan kuten varhaisessa lääkkeellisessä keskeytyksessä, mutta prostaglandiini-lääkitystä jatketaan, kunnes raskaus keskeytyy. Kuollut sikiö synnytetään tai voidaan joutua tekemään kaavinta. Jälkivuoto kestää keskimäärin 2-3 viikkoa, mutta tämä on yksilöllistä. Ensimmäisien päivien jälkivuoto on yleensä runsaampaa. Seuraavat kuukautiset saattavat myös olla normaalia runsaammat.

Raskaudenkeskeytys ja laki eri maissa

Raskaudenkeskeytyksen laillinen asema eri valtioissa ja osavaltioissa.

   Laillinen pyynnöstä, ei aikarajaa.

   Laillinen pyynnöstä, aikaraja joskus 17. raskausviikon jälkeen.

   Laillinen pyynnöstä, aikaraja ensimmäisten 17 raskausviikon sisällä.

   Laillinen pyynnöstä, aikaraja epäselvä.

   Laillinen terveyssyistä, kuten äidin hengen tai terveyden, raiskauksen, sikiövaurion tai sosioekonomisten syiden pohjalta.

   Kielletty, paitsi kun kyseessä on äidin henki tai terveys, raiskaus tai sikiövaurio.

   Kielletty, paitsi kun kyseessä on äidin henki tai terveys, tai sikiövaurio.

   Kielletty, paitsi kun kyseessä on äidin henki tai terveys, tai raiskaus.

   Kielletty, paitsi kun kyseessä on äidin henki tai terveys.

   Kielletty, paitsi kun kyseessä on äidin henki.

   Kielletty kaikissa tilanteissa.

   Ei tietoa.

Historia

Pääartikkeli: Aikajana aborttilain historiasta

Abortti tunnettiin jo Rooman valtakunnassa.

Abortti laillistettiin ensimmäisenä Euroopan maana Neuvosto-Venäjällä vuonna 1920.. Seuraava abortin laillistanut Euroopan maa oli Islanti vuonna 1936.

Aborttilait ovat muuttuneet maailmanlaajuisesti sallivammiksi 1970-luvulta alkaen, etenkin teollistuneessa maailmassa. Samalla abortin turvallisuus on parantunut, eikä naisia enää kuole abortteihin yhtä paljon kuin aiemmin. Turvallisimpia abortit ovat maissa, joissa abortti on laillista.

Nykytilanne

Vuonna 2022 kaikista maailman lisääntymisikäisistä naisista 59 prosenttia asui maissa, joissa abortti sallitaan. Loput 41 prosenttia asui maissa, joissa aborttioikeutta on rajoitettu. Viisi prosenttia naisista asuu maissa, joissa abortti on kokonaan kielletty. Näistä maista asukasluvultaan suurimpia ovat Egypti, Irak ja Filippiinit.

Katolisissa maissa aborttilait ovat perinteisesti olleet tiukkoja.

Euroopan maista tiukin aborttilainsäädäntö on Maltalla ja San Marinossa, joissa abortti on kielletty kokonaan. Puolassa, Liechtensteinissa ja Monacossa abortti sallitaan terveyssyistä, Isossa-Britanniassa myös sosioekonomisista syistä. Muissa Euroopan maissa abortti sallitaan pyynnöstä, maasta riippuen eri aikarajan sisällä raskauden alkamisesta.

Yhdysvalloissa korkein oikeus päätti vuonna 1973, että naisella on perustuslaillinen oikeus raskauden keskeytykseen koko raskausajan. Päätös kumottiin vuonna 2022, minkä seurauksena aborttilait siirtyivät takaisin osavaltioiden säädettäviksi. Sen seurauksena abortin laillisuus Yhdysvalloissa vaihtelee sallivasta rajoitettuun.

Kiinassa oli vuoteen 2015 asti käytössä yhden lapsen politiikka, jonka vahvistamiseksi naisia jopa pakotettiin aborttiin.

Intiassa abortteja tehdään eniten lapsen sukupuolen takia, mikä on jyrkästi epätasapainottanut maan sukupuolijakaumaa. Tyttövauvat ovat ei-toivottuja, koska perheelle on tulevaisuudessa luvassa kalliiksi tulevat myötäjäiset.

Suomessa aborttilainsäädäntö uudistui 1. syyskuuta 2023 niin että nainen saa abortin sitä pyytäessään.

Ensimmäinen maa, joka teki abortista perustuslaillisen oikeuden, oli Ranska, jossa vaadittavat muutokset perustuslakiin tehtiin vuonna 2024.

Oikeus kieltäytyä abortin toteuttamisesta

Punaisella ne Euroopan maat, joissa hoitohenkilöstöllä on lakiin kirjattu oikeus kieltäytyä abortin toteuttamisesta. Sinisellä maat, jossa hoitohenkilöstöllä ei ole oikeutta kieltäytyä abortin toteuttamisesta.

Hoitohenkilökunnalla on laissa oikeus kieltäytyä abortin toteuttamisesta omantunnonsyistä useimmissa Euroopan maissa. Poikkeuksia Euroopan unionissa ovat Suomi, Ruotsi, Tšekki ja Bulgaria.

Aborttikiellon vaikutuksia

Kolumbialaisnaiset, joilta abortti pseudosatunnaisesti kiellettiin, kuolivat kaksi kertaa todennäköisemmin seuraavien yhdeksän kuukauden aikana, lähinnä verenmyrkytyksiin ja infektioihin, mikä kertonee turvattomista (laittomista) raskaudenkeskeytysyrityksistä. Naisille tuli todennäköisemmin pitkäaikaisia terveysongelmia ja heistä tuli todennäköisemmin yksinhuoltajia. He olivat köyhempiä ja useammin sosiaaliturvan varassa. Heidän aiemmin syntyneet lapsensa joutuivat todennäköisemmin lapsityöhön ja jäivät vähemmän koulutetuiksi.

Eettiset kysymykset

Abortti herättää eettisiä kysymyksiä, ja keskustelu abortin oikeutuksesta on polarisoitunutta.

Abortin hyväksyttävyyden perustassa on kysymys siitä, ymmärretäänkö sikiö ihmisyksilöksi, jolla on oikeudet, mukaan lukien oikeus elää. Lääkäriliiton eettisten ohjeiden mukaan kysymykseen siitä, milloin sikiöstä tulee ihminen, ei ole olemassa yksiselitteistä biologista, filosofista, juridista, eettistä eikä teologista ratkaisua. Tämän rajan määrittely on kuitenkin keskeinen abortin hyväksyttävyyden kannalta.

Varhaisalkion, alkion ja sikiön asema ja oikeudet ovat epäselvempiä kuin vastasyntyneen lapsen oikeudet. Raskaudessa voi lisäksi olla kysymys äidin ja sikiön eturistiriidasta, joka on ratkaistava jommankumman eduksi.

Abortin kannattajien yksi pääargumentti on se, että sikiö ei ole ihmisyksilö, koska sillä ei ole tietoisuutta, järkeä, viestintäkykyä, valintakykyä tai käsitystä itsestä. Näin ollen sikiöllä ei ole oikeutta elää. Tämä näkökulma tekee abortista moraalisesti hyväksyttävän koko raskauden aikana, tai ainakin raskauden alkupuoliskolla, kun kyseiset ominaisuudet eivät ole sikiölle vielä kehittyneet.

Abortin vastustajien yksi pääargumentti on se, että sikiö on ihmisyksilö, jonka tietoisuus ja muut ihmiseksi tekevät ominaisuudet ovat olemassa jo piilevinä ominaisuuksina, sillä sikiöllä on ihmisluonto.

Abortin rajoittamisen yksi peruste on se, että sikiö tuntee kipua. Sitä ei tiedetä tarkasti, missä vaiheessa sikiö alkaa tuntea kipua. Aiemmin on arvioitu, ettei sikiö tuntisi kipua ennen 24. raskausviikkoa, ja myös 20. raskausviikkoa on ehdotettu alarajaksi. Uudempi tutkimus viittaa siihen, että sikiön kipukokemus saattaa olla mahdollinen jo varhaisemmassa vaiheessa, 12.–13. raskausviikon jälkeen.

Aborttia on vastustanut erityisesti katolinen kirkko, jonka mukaan sikiötä tulee suojella hedelmöittymishetkestä alkaen. Useimmissa yhteiskunnissa täyttä ihmisarvoa ei kuitenkaan ole sikiölle myönnetty. Hippokrateen valassa lääkäri kieltäytyy antamasta naiselle sikiötä tuhoavia aineita, ja maailman lääkäriliiton Geneven julistuksessa lääkäri lupaa vankkumatta kunnioittaa ihmiselämää. Useat yhteiskunnat ovat kuitenkin hyväksyneet abortin sallivia lakeja, ja lääkärit ovat näissä maissa sopeutuneet näihin lakeihin. Abortin sallivien maiden lainsäädännöissä on kuitenkin eroja sen suhteen, millä raskausviikolla abortti voidaan vielä tehdä.

Abortin suhteesta ihmisoikeuksiin on vastakkaisia näkemyksiä. Aborttioikeutta kannattavan Amnesty Internationalin mukaan aborttioikeus on ihmisoikeus, koska kansainväliset ihmisoikeuslait takaavat jokaiselle oikeuden päättää omasta ruumiistaan, ja koska laiton abortti voi johtaa julmiin, epäinhimillisiin ja nöyryyttäviin rangaistuksiin, syrjintään ja naisen terveyden vaarantumiseen. Katolisen kirkon johtaja, paavi Benedictus XVI sen sijaan on sanonut, että aborttioikeus ei voi olla ihmisoikeus, koska kaikkien ihmisoikeuksien perustana ja edellytyksenä on oikeus elämään. Koska ihmiselämä alkaa katolisen kirkon mukaan hedelmöittymishetkestä, abortti on ihmisoikeuksien suora vastakohta.

Oma eettinen kysymyksensä abortin suhteen on se, onko eettistä tehdä abortti lapsen sukupuolen perusteella.

Katso myös

• Jälkiehkäisy

Kirjallisuutta

• Heta Häyry & Matti Häyry: Elämän ehdot: Bioetiikan, vapauden ja vastuun filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-354-9
• Häyry, Matti & Häyry, Heta: Rakasta, kärsi ja unhoita: Moraalifilosofisia pohdintoja ihmiselämän alusta ja lopusta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-3126-1
• Kauranen, Viveka: Abortti ja siitä selviytyminen. Helsinki: Art House Oy, 2011. ISBN 978-951-884-472-6
• Lejeune, Jerome: The Concentration Can. Ignatius Pr, 1992. ISBN 978-0898703948 (englanniksi)
• Nathanson, Bernard N.: The Abortion Papers: Inside the Abortion Mentality. Hawkes Publishing Inc, 1984. ISBN 978-0811906852 (englanniksi)
• Puolimatka, Mia: Minkä arvoinen on ihminen? Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK, 2013. ISBN 978-952-5866-86-5
• Singer, Peter: Rethinking life and death: The collapse of our traditional ethics. Boston, Massachusetts: Saint Martin’s Press, 1994. ISBN 0-312-11880-5 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Sitaatteja aiheesta Abortti Wikisitaateissa
• Terveys: Abortti. (Arkistoitu – Internet Archive) Infopankki, Helsingin kaupunki
• Vuoden 1970 aborttilaki huomioi myös elämänolot Ylen Elävä arkisto.
• Berner, Anna-Sofia: Jonkun se on tehtävä HS.fi. 24.2.2013.
• Kauranen, Viveka: Abortti ja psyykkinen hyvinvointi. Terveyskirjasto.fi. 21.6.2016.
• Raskaudenkeskeytykset (Arkistoitu – Internet Archive) Väestöliitto.
• Käypä hoito: Raskaudenkeskeytys lääkkein tai kirurgisesti Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
• Laki raskauden keskeyttämisestä.
• Asetus raskauden keskeyttämisestä.