Powerviolence (joskus myös power violence) on raivokas ja epäsointuinen hardcore punkin alalaji. Powerviolence on läheistä sukua thrashcoren ja grindcoren kanssa, ja sitä voidaankin pitää näiden kahden jonkinlaisena välimuotona, sillä powerviolence on meluisampaa, riitasoituisampaa ja usein raskaampaa kuin thrashcore mutta vähemmän teknistä ja metallista kuin grindcore, ja usein powerviolencesta puuttuvatkin metallivaikutteet täysin.

Powerviolence
Alkuperä Thrashcorehardcore punknoise
Alkuperämaa Pohjois-Amerikka
Kehittymisen
ajankohta
1980-luvun lopulla
Tyypillisiä
soittimia
laulu, sähkökitara, bassokitara, rummut
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
Emoviolence (fuusiogenre)

Historia

muokkaa

Powerviolence-termi syntyi powerviolencen pioneerin, Man Is The Bastardin kappaleen nimestä "Hispanic Small Man Power (H.S.M.P.)". Lopullisen muodon powerviolencelle muodosti hardcore punk-yhtye Infest, joka sekoitti nuoren hardcore punkin elementtejä noiseen ja sludgeen ja otti vaikutteita yhtyeiltä Lärm ja Siege. Tyylilajin kehityksessä vaikuttivat merkittävästi 1990-luvun alulla yhtyeet Man Is The Bastard, Crossed Out, No Comment, Capitalist Casualties ja Manpig. Powerviolence-yhtyeet ottivat inspiraatiota yhtyeiltä Siege, Deep Wound, Cryptic Slaughter, Septic Death, Dirty Rotten Imbeciles ja aikaisemmalta Corrosion of Conformityltä. Nämä yhtyeet soittavat enemmän tai vähemmän crossover thrashia, thrash metallia ja/tai thrashcorea.

Spazz-yhtyeen vokalisti ja basisti Chris Dodgen levy-yhtiö Slap-a-Ham Records on keskittynyt vahvasti powerviolenceen. Levy-yhtiöllä ovat käyneet esimerkiksi yhtyeet Neanderthal, No Comment, Crossed Out, Infest ja Spazz. Levy-yhtiö Fiesta Grande järjesti powerviolence-festivaaleja vuosina 1992–2000. Spazzin rumpali Max Wardin levy-yhtiö 625 Thrashcore aloitti myös omat festivaalinsa, Super Sabado Gigantet. Vaikka powerviolence-festivaaleilla oli paljon thrashcore-yhtyeitä, myös thrash metal -yhtyeille löytyi omat tilansa.

Merkittäviä powerviolence-yhtyeitä

muokkaa