Peter Lorre

unkarilainen näyttelijä

Peter Lorre, oikealta nimeltään László Löwenstein (26. kesäkuuta 1904 Rózsahegy, Itävalta-Unkari23. maaliskuuta 1964 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli unkarilainen näyttelijä, joka esiintyi saksalaisissa ja yhdysvaltalaisissa elokuvissa. Hänet muistetaan etenkin konnaroolien persoonallisena esittäjänä.

Peter Lorre
Peter Lorre 1946 Yousuf Karshin valokuvaamana.
Peter Lorre 1946 Yousuf Karshin valokuvaamana.
Henkilötiedot
Koko nimi László Löwenstein
Syntynyt26. kesäkuuta 1904
Rózsahegy, Itävalta-Unkari
Kuollut23. maaliskuuta 1964 (59 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Varhainen elämä

muokkaa

László Löwenstein syntyi unkarinjuutalaiseen perheeseen Rózsahegyssa Itävalta-Unkarissa (nykyinen Ružomberok Slovakiassa).

Hän aloitti näyttelijänuransa Wienissä ja kiersi useita vuosia Saksan, Itävallan ja Sveitsin näyttämöitä. 1920-luvun lopulla Lorre asettui Berliiniin, jossa hän teki yhteistyötä näytelmäkirjailija Bertolt Brechtin kanssa. Psykopaattisen lastenmurhaajan rooli Fritz Langin elokuvassa M – kaupunki etsii murhaajaa (1931) merkitsi läpimurtoa 27-vuotiaan Lorren uralla ja avasi hänelle uran elokuvanäyttelijänä.

Vuonna 1933 natsit nousivat valtaan Saksassa, ja juutalainen Lorre lähti maanpakoon. Hän asui ensin Pariisissa ja sitten Lontoossa, jossa näytteli Alfred Hitchcockin elokuvissa Mies joka tiesi liikaa (1934) ja Salainen asiamies (1936). 1930-luvun lopulla Lorre siirtyi Hollywoodiin. Hän ajautui nopeasti jännitys- ja kauhuelokuvien vakiokasvoksi ja esitti tavallisesti kieroja ja rikollisia sekä enemmän tai vähemmän mielipuolisia hahmoja. Lorren kuuluisimpia yhdysvaltalaisia elokuvia ovat John Hustonin Maltan haukka (1941) ja Michael Curtizin Casablanca (1942), joissa kummassakin hän on tyypillisessä lipevän ulkomaalaisen konnan roolissa ja molempien pääosassa oli Humphrey Bogart.

Toisen maailmansodan jälkeen Lorren ura lähti laskuun, ja hän näytteli lähinnä B-elokuvissa sekä televisiossa. Lorren persoonallinen ulkonäkö ja esiintymistapa sekä jäljittelemätön ääni tekivät hänestä imitaattoreiden suuren suosikin, ja monissa myöhäisemmissä elokuvissaan hän parodioi omaa kauhu- ja rikosfilmeissä syntynyttä imagoaan. 1950-luvun alussa Lorre vieraili Saksassa ja ohjasi siellä ainoaksi jääneen elokuvansa Kadotettu (1951), joka käsitteli natsiajan syyllisyyden taakkaa ja jossa Lorre myös näytteli pääosan. Elokuva ei ollut kaupallinen menestys, mutta on myöhemmin saanut kriitikoilta ylistystä yhtenä film noir -tyylin mestariteoksista.

Yksityiselämä

muokkaa

Peter Lorre oli 59-vuotias, kun hän vuonna 1964 kuoli halvaukseen.

Aiheesta muualla

muokkaa