Pertti Paloheimo

suomalainen urheilu- ja yritysjohtaja

Pertti ”Pepsi” Paloheimo (11. kesäkuuta 1930 Pohjois-Pirkkala5. helmikuuta 2017 Tampere[1][2]) oli suomalainen urheilu- ja yritysjohtaja. Koulutukseltaan hän oli varatuomari. Paloheimo toimi Yleisradiossa pääsihteerinä, TV1:n johtajana 1970–1974, TV2:n johtajana 1974–1975, Aura-vakuutusryhmän ja sitten Tapiola-yhtiöiden toimitusjohtajana 1976–1983, Tapiola-ryhmän hallitusten puheenjohtajana 1984–1987 sekä Perusyhtymä Oy:n ja sittemmin YIT-Yhtymä Oy:n hallitusten puheenjohtajana 1987–1989. Hän jäi eläkkeelle 1990.

Paloheimo kirjoitti kolumneja muun muassa Keskisuomalaiseen, Uuteen Suomeen ja Turun Sanomiin. Hän oli useiden yritysten hallinnossa hallitusten ja hallintoneuvostojen jäsenenä, muun muassa Osuuspankkien Investointipankissa, Postipankissa, Kirjayhtymässä. Järjestötoiminnassa Paloheimo toimi pitkään Lasten Päivän Säätiön (Linnanmäki) hallituksen puheenjohtajana, vuoteen 1996 asti. Hän istui Suomen Koripalloliiton ja Suomen olympiakomitean hallituksissa ja toimi Suomen olympiajoukkueen ylijohtajana Montrealin ja Moskovan olympialaisissa.

Paloheimo oli Tampereen yliopiston hallintotieteiden kunniatohtori. Hän julkaisi useita kirjoja, muun muassa elämäkertansa nimellä P. Paloheimo, Pispalan Tarmo (1997). Paloheimon viimeinen kirja oli intiimi muistelmateos Naantali 11.6.1944, jossa hänen henkilökohtaiset sota-ajan muistonsa laajenevat toisen maailmansodan opetusten mietiskelyksi.[3]

Pertti Paloheimo oli naimisissa hammaslääkäri Marja Paloheimon (k. 2001) kanssa. Heillä on neljä tytärtä. Pertti Paloheimo kuoli helmikuussa 2017 keuhkoputkentulehdukseen.[1]

Julkaisut

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Matti Pitko: P. Paloheimo, Pispalan Tarmo. Aamulehti, 7.2.2017, 136. vsk, nro 37, s. B7. Tampere: Alma Media Kustannus Oy.
  2. Hevonoja, Jaana: Pertti ”Pepsi” Paloheimo on kuollut Yle. 5.2.2017. Viitattu 5.2.2017.
  3. Pertti Paloheimo: Naantali 11.6.1944. Otteita teoksesta. holvi.com.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Paloheimo, P.: Pispalan Tarmo. WSOY 1997.
  • Suomen Lakimiehet 2007, s. 708. Talentum 2007.

Aiheesta muualla

muokkaa