Persoonapronomini
Persoonapronominit ovat pronomineja, jotka viittaavat johonkin henkilöön tai ryhmään henkilöitä. Suomen kielen persoonapronominit ovat yksikössä minä, sinä, hän ja monikossa me, te ja he.[1] Suomen murteissa ja puhekielessä on persoonapronomineista erilaisia variaatioita: Minä ja sinä voivat olla mä ja sä, mää ja sää, mnää ja snää, mie ja sie tai miä ja siä puhujan kotiseudusta riippuen. Me ja te voivat olla myö ja työ. Hän ja he korvataan joskus demonstratiivipronomineilla se ja ne. Indoeurooppalaisista kielistä poiketen suomessa ja muissa uralilaisissa kielissä yksikön kolmannen persoonan pronomini ei määräydy sukupuolen mukaan. Esim. ruotsin han (miehestä), hon (naisesta) ja hen (sukupuolineutraali) suomennetaan sanalla hän (tai murteellisesti ja puhekielisesti sanalla se). Esimerkiksi englannin kielessä persoonapronomineja käytetään laajemmin kuin suomessa, muun muassa joistakin esineistä ja eläimistä. Persoonapronominien käyttö ei suomenkaan kielessä ole täysin rajattu ihmisiin, vaan niitä käytetään myös esimerkiksi jumalolennoista uskonnollisessa kielessä.
Monissa kielissä persoonapronomini vaikuttaa predikaatin muotoon. Esimerkiksi suomen, venäjän ja italian kielissä subjektina oleva ensimmäisen tai toisen persoonan persoonapronomini voidaan jättää pois, jolloin pelkkä pronominin muoto kertoo mihin persoonaan viitataan. Esimerkiksi suomessa voidaan kirjoittaa ja sanoa persoonapronominia käyttäen minä ripustan, mutta myös ilman persoonapronominia ripustan. Suomen murteissa ja puhekielessä pronomini kuitenkin on yleensä mukana.
Pronomini me viittaa joukkoon, johon puhuja kuuluu. Puhuttelun kohde ei välttämättä kuulu tähän joukkoon.[2]. Monarkkien kielenkäytössä se voi olla synonyymi minä -pronominille. Esimerkiksi Suomen rikoslaki alkaa seuraavasti:
- Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan: [3]
Pronomini te viittaa tiettyyn joukkoon, johon puhuteltava kuuluu, vaikka joukko itse ei olisi läsnä.[2] Sitä käytetään myös teitittelyssä sinä-pronominin sijasta.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Ymmärrä suomea Opetushallitus. Arkistoitu 5.4.2009. Viitattu 11.8.2009.
- ↑ a b Iso suomen kielioppi kaino.kotus.fi. Viitattu 11.8.2009.
- ↑ Suomen rikoslaki Finlex. Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 11.8.2009.
- ↑ Iso suomen kielioppi kaino.kotus.fi. Viitattu 11.8.2009.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Persoonapronomini Wikimedia Commonsissa
