Lyömäsoitin
Lyömäsoitin on soitin, jonka ääni syntyy lyömällä kalvoa tai tietynmuotoista kovaa kappaletta. Lyömäsoittimet voidaan jakaa membranofoneihin, joissa ääni synnytetään pingotettua kalvoa lyömällä, ja idiofoneihin, joissa ääni saadaan aikaan lyömällä levyjä tai muunmallisia kappaleita joko toisiinsa tai jollain erilaisella kappaleella. Myös kordofonien eli kielisoitinten luokkaan kuuluu joitakin lyömäsoittimia, kuten pianon edeltäjä dulcimer. Lyömäsoittimiin luetaan myös suuri määrä soittimia, joita ei lyödä vaan esimerkiksi ravistetaan (marakassi), raaputetaan (pyykkilauta) tai hierotaan (viinilasi). Jotkin lyömäsoittimet on viritetty tietylle sävelkorkeudelle, ja näitä käytetäänkin pääasiassa melodian tai harmonian synnyttämiseen. Monien lyömäsoitinten tuottaman äänen korkeus on kuitenkin epämääräinen ja soiton kannalta merkityksetön.
Lyömäsoittaja
muokkaaLyömäsoitinten soittajaa kutsutaan lyömäsoittajaksi, perkussionistiksi tai lyöjäksi. Kevyessä musiikissa lyömäsoittaja soittaa usein rumpalin kanssa, värittää ja täydentää rytmikuvioita sekä tukee rumpalin soittoa. Klassisen musiikin puolella lyömäsoittajia ja lyömäsoitinryhmiä on sinfoniaorkestereissa.
Suomessa lyömäsoittajia koulutetaan Sibelius-Akatemiassa ja konservatorioissa.
Lyömäsoittimia
muokkaaMäärättyyn sävelkorkeuteen viritettyjä lyömäsoittimia
muokkaaKromaattisia lyömäsoittimia
muokkaaKromaattisuudella tarkoitetaan musiikissa puolisävelaskelin etenevää sävelkulkua.
Sävelkorkeudeltaan määrittämättömiä lyömäsoittimia
muokkaa- rytmikapulat eli clavés
- kastanjetti
- guiro
- vibra-slap
- congat
- bongot
- djembe
- tamburiini
- pandeiro
- useimmat rummut
- triangeli
- tam-tam
- Frigideira
Etnisiä soittimia
muokkaa- cajon
- darbuka
- udu
- djembe
- bata-rumpu
- tambora-rumpu
- cuica
- handpanit (cupolat)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Sibelius-Akatemian lyömäsoitinsivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lyömäsoittimet - tietoja soittajille (Arkistoitu – Internet Archive)
- lyömäsoitinkauppa ja -portaali