Palmiro Togliatti
Palmiro Togliatti (26. maaliskuuta 1893 Genova – 21. elokuuta 1964 Jalta, Neuvostoliitto) oli italialainen vasemmistopoliitikko, joka toimi Italian kommunistisen puolueen (PCI) pääsihteerinä ja tosiasiallisena johtajana vuodesta 1927 kuolemaansa saakka, osan ajasta maanpakolaisena. Vuosina 1945–1946 hän oli maan oikeusministeri kommunistien ollessa mukana hallituksessa. Hänen johtajakaudellaan PCI:stä tuli kannatukseltaan Länsi-Euroopan suurin kommunistinen puolue.
Lakimieheksi kouluttautunut ja journalistina toiminut[1] Togliatti kuului Italian kommunistisen puolueen perustajajäseniin. Fasistien vallan aikana vuosina 1926–1944 hän eli maanpaossa, pääasiassa Neuvostoliitossa, ja toimi Kominternin sihteeristössä. Hän osallistui myös Espanjan sisällissotaan.[1] Togliattista tuli myös kommunistisen puolueen pääsihteeri Antonio Gramscin vangitsemisen jälkeen 1927. Sodan jälkeen hän oli ensin salkuttomana ministerinä Pietro Badoglion johtamassa hallituksessa ja sitten oikeusministerinä. Kommunistien hallituksesta syrjäyttämisen jälkeen Togliattia ammuttiin kesäkuussa 1948, mikä uhkasi aiheuttaa poliittisen kriisin Italiassa, mutta hän jäi täpärästi henkiin.
Puolueen suuresta kannatuksesta huolimatta Togliatti ei onnistunut saamaan kylmän sodan takia kommunisteja enää myöhemmin takaisin Italian hallitukseen, mutta PCI:n politiikka maltillistui hänen kaudellaan. Varsinaisen eurokommunismin vaihe alkoi kuitenkin vasta hänen kuolemansa jälkeen, Enrico Berlinguerin johtajakaudella.
Togliatti kuoli lomamatkan aikana Neuvostoliitossa. Hänen mukaansa nimettiin pian tämän jälkeen Toljattin kaupunki Venäjällä.
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Palmiro Togliatti Wikimedia Commonsissa
