Oulun kaupunginteatteri

Oulun teatteri on Oulussa toimiva ammattiteatteri. Vuosittain teatteri järjestää noin 350–400 esitystä, joista noin 8 on ensi-iltoja. Näytöksiä on sekä uusia suomalaisia että ulkomaisia kantaesityksiä. Näytöksiä käy seuraamassa noin 80 000 katsojaa joka vuosi. Teatteri tuottaa myös oopperaa ja musiikkiteatteria sekä lapsille että aikuisille. Vuosittainen tapahtuma on myös Lasten ja nuorten teatterifestivaali.

Historia

Vuonna 1931 toimintansa aloittanut harrastajateatteri Oulun Näyttämö toimi Työväenyhdistyksen omistamassa Teatteritalona tunnetulla Työväentalolla. Vuonna 1944 rakennus varusteineen kaikkineen tuhoutui jatkosodan pommituksissa. Teatteritoiminta siirtyi kaupungintalon juhlasaliin uuden vakituisen näytöspaikan etsinnän ajaksi.

Vuonna 1951 Oulun Näyttämö vaihtoi nimensä Oulun Teatteriksi, ja 1965 tehtiin päätös teatterin kunnallistamisesta ja nimi muutettiin Oulun kaupunginteatteriksi. Seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 1972 Oulun kaupunginteatteri muutti nykyiselle paikalleen torinrantaan. Uuden teatteritalon valmistujaisia juhlittiin silloisen teatterinjohtajan Paavo Liskin ohjaamalla Kalevala-näytelmällä, joka 78 000 katsojallaan oli teatterin siihen asti suurin yleisömenestys^[1].

Vuonna 2012 Oulun kaupunginteatteri muuttui kaupungin omistuksessa olevaksi osakeyhtiöksi.^[2]

Peruskorjauksen (2002–2004) jälkeen ensimmäinen näytös oli Teemun pukuleikki Vinttikamarissa. Suuren näyttämön ensimmäinen esitys remontin jälkeen oli Verdin ooppera Naamiohuvit 24. syyskuuta 2004.

Vuoden 2018 alusta teatterin nimenä markkinointimateriaaleissa ja viestinnässä on Oulun teatteri. Virallisissa rekistereissä nimenä säilyy Oulun kaupunginteatteri.^[3]

Oulun teatterin taiteellisena johtajana tammikuussa 2020 aloitti tanssija- ja näyttelijätaustainen ohjaaja Alma Lehmuskallio, joka on valmistunut vuonna 2015 Teatterikorkeakoulusta. ^[4]

Oulun Naisunioni palkitsi Lehmuskallion ja toimitusjohtaja Anu-Maarit Moilasen Vuoden Sara -palkinnolla maaliskuussa 2021. Palkintoperusteluissa kerrotaan, että naiskaksikkona he ovat tuoreeltaan tuoneet oululaiseen kulttuurijohtamiseen raikkaan tuulahduksen.^[5]

Alma Lehmuskallion ohjaama Kaboom ja kuvittelun voima -esitys sai huhtikuussa 2021 lasten- ja nuortenteatteripalkinnon, jonka jakoivat lasten- ja nuortenteatterijärjestö Suomen Assitej ry ja Suomen Teatterit ry. ”Oulun teatterin Kaboom ja kuvittelun voima on uuden suomenkielisen näytelmätekstin kantaesitys suurella näyttämöllä. Esitys on iso satsaus lastenkulttuuriin, teatteripoliittinen teko, jossa teatterin kaikki voimavarat on laitettu peliin”, palkitsijat perustelevat.^[6]

Suomen Kulttuurirahasto palkitsi Alma Lehmuskallion ja Anu-Maarit Moilasen Olavi Veistäjä -palkinnolla elokuussa 2021 valtakunnallisesti merkittävästä tuoreesta ja ajankohtaisesta teatteriteosta. Palkintoperusteluissa kerrotaan, että Lehmuskallio on edistänyt Oulun teatterissa määrätietoisesti tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioita ja Moilanen työskentelee mahdollistajana, jolle taidelaitos ei näyttäydy erillisenä kuplana vaan tärkeänä ja vaikuttavana osana yhteiskuntaa ^[7].

Teatteritalo

Oulun teatteritalo valmistui vuonna 1972 torinrantaan, jossa se sijaitsee keinotekoisella Vänmannin saarella. Teatteritalon on suunnitellut arkkitehtipariskunta Marjatta ja Martti Jaatinen, jonka suunnittelemaan monumentaalikeskukseen teatteritalo kuuluu.

Rakennus peruskorjattiin vuosina 2002–2004 ja se sai laajennusosan arkkitehti Sampo Valjuksen piirtämänä. Kunnostuksen aikana Oulun kaupunginteatteri toimi väistötiloissa Limingantullin teollisuusalueella vanhassa Atrian lihapakkaamossa, joka nimettiin leikkisästi Teatriaksi. Näytöksiä oli Teatrian lisäksi Nukulla, nykyisellä Valveella, ravintoloissa ja muissa valikoiduissa paikoissa. Peruskorjauksen jälkeen teatteritalo sai nykyiset neljä näyttämöä. Syyskuussa 2004 yli 10 000 vierasta kävi katsomassa ja tutustumassa uudistettuun rakennukseen.

Näyttämöt

Oulun kaupunginteatterilla on neljä näyttämöä. Suurelle näyttämölle mahtuu 527 katsojaa, pienelle näyttämölle 100–145 katsojaa, Vinttikamariin 78–90 katsojaa ja Pikisaliin 144–184 katsojaa. Suuri näyttämö ja pieni näyttämö ovat olleet käytössä vuodesta 1972 lähtien, kun teatteri aloitti uusissa tiloissaan. Harjoitushuoneena ollut, Lastenkamarista Vinttikamariksi nimetty tila toimi aluksi satunnaisena näyttämönä mutta myöhemmin vakiintui kunnon näyttämöksi. Peruskorjauksen yhteydessä lisättiin myös Pikisali.

Teatterinjohtajat

^[8]

Oulun Näyttämö

1931–1933 Hannes Flinck (sittemmin Hako)
1933–1940 Urho Lahti
1940–1941 Eino Weckström
1941–1944 Jouko Paavola
1944–1946 Torsten Orell
1946–1947 Yrjö Kianne
1947–1949 Alice Lyly
1949–1951 Esko Tuomi

Oulun Teatteri

1951–1955 Nestori Huhtanen
1957–1959 Matti Tapio
1959–1961 Paavo Roiha^[9]
1961–1965 Risto Veste^[9]

Oulun kaupunginteatteri

1965–1970 Risto Veste
1970–1971 Saulo Haarla
1971–1975 Paavo Liski
1976–1978 Ari Kallio
1978–1985 Markus Packalén
1986–1990 Jussi Helminen
1990–1993 Yrjö Juhani Renvall
1995–2000 Maarit Pyökäri
2000–2006 Anu Saari
2006–2011 Ahti Ahonen
2012–2014 Mikko Kouki (2012–2014) ja Arto Valkama (2012–2013)
2014–2019 Kari-Pekka Toivonen^[10]
2020– Alma Lehmuskallio^[10]^[11]

Näyttelijöitä ja ohjaajia

Inkeri Aalto^[12]
Eeva Eklund (–1971)^[13]
Kristiina Elstelä (1971–1975)^[14]
Jari Forsman (1985–1991))^[15]^[16]
Peetti Hakala (1975–)^[17]
Ahti Haljala (1961–1965)^[9]^[12]
Heimo Happonen (1979–)^[18]
Eeva-Maija Haukinen (1975–)^[17]
Mauri Heikkilä (1961–1965)^[9]^[12]
Anna-Liisa Havana (–1965–)^[19]
Heimo Heikkinen (–1965)^[12]
Teuvo Himanka (1967–)^[20]
Tuure Himanka (–1969)^[21]
Elina Hoffrén (1963–)^[22]
Esko Hukkanen (–1961)^[9]
Anneli Juustinen (1975–)^[17]
Juhani Juustinen (1965–1967,^[12]^[20] 1975–^[17])
Veikko Jääskeläinen (1965–1967)^[12]^[20]
Rauni Kaskineva (1961–)^[9]
Jorma Koho (1965–)^[12]
Anna-Maija Kokkinen (–1991)^[16]
Reijo Kokko (1967–)^[20]
Erkki Laakso^[9]
Pirkko Laakso (–1983)^[23]
Mikko Lammi (–1991)^[16]
Hilja Lamminperä^[9]
Hilja Lamminpää (–1965)^[12]
Reijo Lomperi (–1961)^[9]
Pentti Louko (–1979)^[18]
Sirpa Lumikko (–1983)^[23]
Esko Länsineva (1975–)^[17]
Markku Maalismaa (1981–1985)^[24]^[15]
Pentti Marttinen (1963–)^[22]
Tuula Meisaari (1983–)^[23]
Anna-Leena Mäki-Penttilä (–1981)^[24]
Hannele Nieminen (1979–)^[18]
Esko Nikkari (–1981)^[24]
Anneli Niskanen (1983–)^[23]
Seija Näppilä (1967–)^[20]
Kirsti Otsamo (1983–)^[23]
Hannu Pelkonen (–1985)^[15]

Matti Poskiparta (1977–1979)^[25]^[18]
Eugen Pukema (1962–, 1967–1973)^[20]^[26]
Anja Päivärinta (–1963)^[22]
Pentti Pääkkönen^[9]
Heikki Railevirta (1977–1981)^[25]^[24]
Markku Riikonen (–1975)^[14]
Taneli Rinne (–1983)^[23]
Kari J. Ristolainen ([1979–)^[18]
Leila Ritvanen (–1961)^[9]
Aulis Rosendahl (1967–)^[20]
Helena Ryti (1985–)^[15]
Mauno Saastamoinen (1965–)^[12]
Thelma Saastamoinen (–1961)^[9]
Tuire Salenius (–1975)^[14]
Esko Salmela (1977–1983)^[25]^[23]
Risto Salmi (–1979)^[18]
Katja Salminen (–1975)^[14]
Risto Salminen (1975–)^[17]
Ossi Savola (1965–)^[12]
Kaija Siikala (ohjaaja-näyttelijä, 1959–1965)^[12]
Seija Sora (–1961)^[9]
Ritva Sorvali (1987–)^[27]
Maija-Liisa Ström (–1985)^[15]
Marja-Leena Syvänen (1967–)^[20]
Erkki Thil (1961–1963)^[9]^[22]
Lahja Taivassalo^[9]
Reino Taivassalo^[9]
Raili Tiensuu (–1975)^[14]
Veikko Tiitinen (–1961)^[9]
Sari Tirkkonen (1985–)^[15]
Liisa Toivonen (1981–)^[24]
Veli Tuomas-Kettunen (1965–)^[12]
Matti Tuominen (–1975)^[14]
Olli Tuominen (1985–)^[15]
Juhani Tyynelä (1961–1965)^[9]^[12]
Helinä Viitanen (–1965)^[12]
Terttu Yli-Luoma (1965–1967)^[12]^[20]^[12]
Mikko Viherjuuri (1972–1975)^[26]^[14]
Timo Virkki (1983–)^[23]

Muuta

Tammikuussa 1987 Jumalan teatteri esitti performanssin Pohjoisilla teatteripäivillä. Oulun kaupunginteatterissa esitettyyn performanssiin kuului muun muassa ulosteiden heittoa katsojien päälle. Silloiset teatterikorkeakoulun oppilaat halusivat protestoida laitosteatteria vastaan.^[28]^[29]

Lähteet

↑ Oulu juhlii kaupunginteatteriaan. Helsingin Sanomat, 7.2.1982, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
↑ Teatterin esittely Oulu: Oulun Kaupunginteatteri. Arkistoitu 11.9.2016. Viitattu 30.8.2016.
↑ Riitta Taulavuori: Oulun kaupunginteatterin nimi lyhenee Oulun teatteriksi, myös logo uudistuu kaleva.fi. 31.12.2017. Viitattu 31.12.2017.
↑ Oulun teatterin taiteelliseksi johtajaksi ohjaaja Alma Lehmuskallio Oulun teatteri. 29.3.2019. Arkistoitu 24.3.2023. Viitattu 27.6.2022.
↑ Vuoden Sara -palkinto Oulun teatterin Anu-Maarit Moilaselle ja Alma Lehmuskalliolle www.tinfo.fi. Viitattu 27.6.2022.
↑ Kaboom on kiitettävän iso satsaus lastenkulttuuriin – Oulun teatterin koko perheen esitys pokkasi teatterialan palkinnon Kaleva. Viitattu 27.6.2022.
↑ Olavi Veistäjän palkinnot Oulun teatterin Alma Lehmuskalliolle ja Anu-Maarit Moilaselle sekä freelance-taiteilija Pirjo Liiri-Majavalle | Suomen Kulttuurirahasto skr.fi. Viitattu 27.6.2022.
↑ Lisätietoa Oulun kaupunginteatterista Oulu: Oulun kaupunginteatteri. Arkistoitu 11.4.2013. Viitattu 15.8.2012.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ ^j ^k ^l ^m ⁿ ^o ^p ^q ^r Oulun teatterin henkilökunta. Helsingin Sanomat, 22.3.1961, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
↑ ^a ^b Anna Leppävuori, Mari Jäntti: Kymmenet työntekijät kertovat vuosia jatkuneista ilmapiiriongelmista Oulun teatterissa yle.fi, uutiset. 19.12.2019. Viitattu 19.12.2019.
↑ Alma Lehmuskallio jatkaa Oulun teatterin taiteellisena johtajana Yle Uutiset. 25.2.2022. Viitattu 21.9.2022.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ ^j ^k ^l ^m ⁿ ^o ^p Näyttelijämarkkinat kiivaina käyntiin Helsingistä Rovaniemelle. Helsingin Sanomat, 16.3.1965, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
↑ Näyttelijäkierros jatkuu. Helsingin Sanomat, 5.2.1971, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Näyttelijäkierros jatkuu. Muutto vilkasta kautta koko maan. Helsingin Sanomat, 5.2.1975, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Teatterien verenvaihto on vilkasta. Helsingin Sanomat, 2.2.1985, s. 27. Näköislehti (maksullinen).
↑ ^a ^b ^c Työtilaisuudet sopimuksia tärkeämpiä teattereiden kiinnityskierroksella. Helsingin Sanomat, 15.2.1991, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Kiinnityskierros: Joensuu, Rihimäki, Mikkeli, Oulu. Helsingin Sanomat, 17.2.1975, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Näyttelijäkierros käynnistyi maakunnassa. Helsingin Sanomat, 1.2.1979, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
↑ Juurakon Hulda Oulussa. Helsingin Sanomat, 21.5.1965, s. 21. Näköislehti (maksullinen).
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ Näyttelijäsiirtoja laajalla rintamalla. Helsingin Sanomat, 1.4.1967, s. 34. Näköislehti (maksullinen).
↑ Ostajan markkinat näyttelijäpestissä. Helsingin Sanomat, 2.2.1969, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
↑ ^a ^b ^c ^d Näyttelijämarkkinat jatkuivat kiivaina. Helsingin Sanomat, 16.3.1963, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h Kiinnitykset loppusuoralla: Pienissä teattereissa vilkkain näyttelijävaihto. Helsingin Sanomat, 2.2.1983, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
↑ ^a ^b ^c ^d ^e Teatterin korttipakka sekoittuu. Helsingin Sanomat, 1.2.1981, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
↑ ^a ^b ^c Turusta suunta Helsinkiin. Näyttelijäkierros hitaasti liikkeelle. Helsingin Sanomat, 28.1.1977, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
↑ ^a ^b Pestikierros pyörii. Näyttelijävaihto runsasta. Helsingin Sanomat, 2.2.1973, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
↑ Vaasan ristiriidat vilkastuttavat näyttelijävaihtoa. Helsingin Sanomat, 4.2.1987, s. 22. Näköislehti (maksullinen).
↑ Eeva-Kaarina Kolsi: Jumalan teatterista 30 vuotta – missä he ovat nyt? Ilta-Sanomat. 17.1.2017. Viitattu 21.9.2022.
↑ Paska juttu – Jumalan teatteri Oulussa yle.fi. Viitattu 21.9.2022.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oulun kaupunginteatteri Wikimedia Commonsissa

Kaupunginteatterin sivut
Mäkiniemi, Kaisa & Kela, Noora & Wolfram, Filemon: Rakennushistoriaselvitys: Oulun kaupunginteatteri. Oulu: Sweco, tilaaja Oulun Tilapalvelut, 2022. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.3.2023).

Oulun nähtävyydet

Puistot ja nähtävyydet	Franzénin puisto Heinätorin puisto Hollihaan puisto Hautausmaa Mannerheimin puisto Hupisaaret Kasvitieteellinen puutarha Kaupunginojan puistovyöhyke Letonniemi Markkuun ryhmäpuutarha Pilpasuo Tuiranpuisto Hautausmaa Äimäraution siirtolapuutarha
Museot	Automuseo Kierikkikeskus Merimiehenkotimuseo Sahamuseo Pohjois-Pohjanmaan museo Taidemuseo Turkansaaren ulkomuseo
Rakennukset ja alueet	Kauppahalli Kauppatori Kaupungintalo Kaupunginteatteri Maikkulan kartano Nallikari Nuijamiesten lava Pikisaari Rotuaari Tietomaa Tuiran sillat Tuomiokirkko Vesaisenlinna Villa Hannala Ylikiimingin kirkko
Patsaat ja veistokset	Frans Mikael Franzénin patsas Futura – Tuntematon Inhimillisen kosketuksen ja teknologian vuorovaikutus Kalasääski ja lohi Kevätmyrskyä Pallautuneet Pohjan neito Polskis Ruutuvihko Siivet Toripolliisi Tuirasta Ruijan rannoille Valaistuksen tie

[1] Oulu juhlii kaupunginteatteriaan. Helsingin Sanomat, 7.2.1982, s. 19. Näköislehti (maksullinen).

[teatteri_esittely-2] Teatterin esittely Oulu: Oulun Kaupunginteatteri. Arkistoitu 11.9.2016. Viitattu 30.8.2016.

[3] Riitta Taulavuori: Oulun kaupunginteatterin nimi lyhenee Oulun teatteriksi, myös logo uudistuu kaleva.fi. 31.12.2017. Viitattu 31.12.2017.

[4] Oulun teatterin taiteelliseksi johtajaksi ohjaaja Alma Lehmuskallio Oulun teatteri. 29.3.2019. Arkistoitu 24.3.2023. Viitattu 27.6.2022.

[5] Vuoden Sara -palkinto Oulun teatterin Anu-Maarit Moilaselle ja Alma Lehmuskalliolle www.tinfo.fi. Viitattu 27.6.2022.

[6] Kaboom on kiitettävän iso satsaus lastenkulttuuriin – Oulun teatterin koko perheen esitys pokkasi teatterialan palkinnon Kaleva. Viitattu 27.6.2022.

[7] Olavi Veistäjän palkinnot Oulun teatterin Alma Lehmuskalliolle ja Anu-Maarit Moilaselle sekä freelance-taiteilija Pirjo Liiri-Majavalle | Suomen Kulttuurirahasto skr.fi. Viitattu 27.6.2022.

[outelisaa-8] Lisätietoa Oulun kaupunginteatterista Oulu: Oulun kaupunginteatteri. Arkistoitu 11.4.2013. Viitattu 15.8.2012.

[hs220361-9] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ ^j ^k ^l ^m ⁿ ^o ^p ^q ^r Oulun teatterin henkilökunta. Helsingin Sanomat, 22.3.1961, s. 17. Näköislehti (maksullinen).

[Yle-AL-MJ-10] Anna Leppävuori, Mari Jäntti: Kymmenet työntekijät kertovat vuosia jatkuneista ilmapiiriongelmista Oulun teatterissa yle.fi, uutiset. 19.12.2019. Viitattu 19.12.2019.

[11] Alma Lehmuskallio jatkaa Oulun teatterin taiteellisena johtajana Yle Uutiset. 25.2.2022. Viitattu 21.9.2022.

[hs160365-12] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ ^j ^k ^l ^m ⁿ ^o ^p Näyttelijämarkkinat kiivaina käyntiin Helsingistä Rovaniemelle. Helsingin Sanomat, 16.3.1965, s. 16. Näköislehti (maksullinen).

[hs050271-13] Näyttelijäkierros jatkuu. Helsingin Sanomat, 5.2.1971, s. 18. Näköislehti (maksullinen).

[hs050275-14] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Näyttelijäkierros jatkuu. Muutto vilkasta kautta koko maan. Helsingin Sanomat, 5.2.1975, s. 15. Näköislehti (maksullinen).

[hs020285-15] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Teatterien verenvaihto on vilkasta. Helsingin Sanomat, 2.2.1985, s. 27. Näköislehti (maksullinen).

[hs150291-16] Työtilaisuudet sopimuksia tärkeämpiä teattereiden kiinnityskierroksella. Helsingin Sanomat, 15.2.1991, s. 19. Näköislehti (maksullinen).

[hs170275-17] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Kiinnityskierros: Joensuu, Rihimäki, Mikkeli, Oulu. Helsingin Sanomat, 17.2.1975, s. 16. Näköislehti (maksullinen).

[hs010279-18] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Näyttelijäkierros käynnistyi maakunnassa. Helsingin Sanomat, 1.2.1979, s. 21. Näköislehti (maksullinen).

[19] Juurakon Hulda Oulussa. Helsingin Sanomat, 21.5.1965, s. 21. Näköislehti (maksullinen).

[hs010467-20] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ Näyttelijäsiirtoja laajalla rintamalla. Helsingin Sanomat, 1.4.1967, s. 34. Näköislehti (maksullinen).

[hs020269-21] Ostajan markkinat näyttelijäpestissä. Helsingin Sanomat, 2.2.1969, s. 19. Näköislehti (maksullinen).

[hs160363-22] Näyttelijämarkkinat jatkuivat kiivaina. Helsingin Sanomat, 16.3.1963, s. 18. Näköislehti (maksullinen).

[hs020283-23] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h Kiinnitykset loppusuoralla: Pienissä teattereissa vilkkain näyttelijävaihto. Helsingin Sanomat, 2.2.1983, s. 20. Näköislehti (maksullinen).

[hs010281-24] Teatterin korttipakka sekoittuu. Helsingin Sanomat, 1.2.1981, s. 19. Näköislehti (maksullinen).

[hs280177-25] Turusta suunta Helsinkiin. Näyttelijäkierros hitaasti liikkeelle. Helsingin Sanomat, 28.1.1977, s. 19. Näköislehti (maksullinen).

[hs020273-26] Pestikierros pyörii. Näyttelijävaihto runsasta. Helsingin Sanomat, 2.2.1973, s. 19. Näköislehti (maksullinen).

[hs040287-27] Vaasan ristiriidat vilkastuttavat näyttelijävaihtoa. Helsingin Sanomat, 4.2.1987, s. 22. Näköislehti (maksullinen).

[28] Eeva-Kaarina Kolsi: Jumalan teatterista 30 vuotta – missä he ovat nyt? Ilta-Sanomat. 17.1.2017. Viitattu 21.9.2022.

[29] Paska juttu – Jumalan teatteri Oulussa yle.fi. Viitattu 21.9.2022.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

[21]

[22]

[23]

[24]

[25]

[26]

[27]

[28]

[29]