Otralan linnavuori
Otralan linnavuori eli Ohralan linnavuori on Mikkelissä sijaitseva ehkä rautakautinen linnavuori.[1][2]
| Otralan linnavuori | |
|---|---|
.jpg) Hjalmar Appelgrenin piirustus Otralan linnavuoren varustusten jäänteistä 1891. |
|
| Sijainti | |
  Otralan linnavuori |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Mikkeli |
| Historia | |
| Tyyppi | Linnavuori |
| Huippukausi | esihistoriallinen |
| Aiheesta muualla | |
Linnavuori
muokkaaLinnavuori sijaitsee Mikkelin asemalta 9,7 kilometriä etelään Lavialan kylässä. Se jää Ukonveden itärannalla itään työntyvän Tiusalanlahden ja pohjoisemman Levastinlahden väliselle niemelle. Se on aikoinaan ollut saarena, mutta nykyisin vuoren yhdistää mantereeseen idässä oleva alava kannas. Keskellä niemeä sijaitsee lähes pohjois-eteläsuuntainen kallioinen harjanne, joka kohoaa noin 40 metriä Ukonveden pintaa korkeammalle. Mäen rinteet ovat jyrkät ja kallioaluetta reunustaa muutamat jyrkänteet. Vuorelle on helpointa kiivetä pitkin pohjoista tai eteläistä rinnettä, joita suojaavatkin kiviset vallit. Vallien välinen alue on 0,5 hehtaarin suuruinen. Vallit ovat jäänteitä muinaisesta puolustusvarustuksesta. Korkeudeltaan liki 2 metristä pohjoista vallia on entisöity vuonna 1955. Linnavuorelta on hyvä näkyvyys Ukonvedelle ja suora näköyhteys Sairilan linnavuorelle.[1][2]
Otralan linnavuori on arvioitu rautakautiseksi tai keskiaikaiseksi varustukseksi. Se on saattanut olla vartiopaikka, mistä on voitu seurata vesillä liikkuvia veneitä. Vartiopaikan takana sijaitsevat rautakautiset ja keskiaikaiset asutusalueet, joista kertovat Porrassalmen Kyyhkylän ja Tuukkalan muinaisjäännökset sekä edelleen pohjoisempana Visulahden ja Sairilan muinaisjäännökset. Linnoitusta on saatettu käyttää aluetta puolustavien sotajoukkojen kokoontumis- tai turvapaikkana.[3] Linnan merkitys pakopaikkana on myös ollut tärkeä.
Tutkimukset
muokkaaVuorilinna tunnettiin yleisesti 1800-luvulla. Vuonna 1888 Hjalmar Appelgren suoritti paikalla arkeologiset kaivaukset. Tämän jälkeen paikkaa on tutkittu pintapuolisesti vuosina 1937, 1938 ja 1955 (Jorma Leppäaho), vuonna 1972 (Matti Huurre) ja vuonna 1991 (Hannu Poutiainen).[2]
Kohteen hoitaminen
muokkaaMuseovirasto on hoitanut kohdetta 1990-luvulta vuoteen 2009, jolloin paikkaa hoidettiin viimeksi. Tämän jälkeen hoito-ohjelma keskeytettiin varojen puutteen vuoksi. Vuonna 1991 alueella karsittiin puustoa ja rakennettiin kulkua helpottavia portaita. Linnavuoren ympäristön alkuperäisyys on tuhoutunut vapaa-ajan asuntojen ympäriltä, mutta vuoren rinteet ja lakialue on nykyään luonnonsuojelualuetta.[1][2][3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Otralan linnavuori, Mikkeli (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.10.2019.
- ↑ a b c d Muinaisjäännösrekisteri: Otralan linnavuori Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 27.7.2004. Museovirasto. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ a b Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Otralan linnavuori Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 8.12.2009. Museovirasto. Viitattu 22.6.2016.
Kirjallisuutta
muokkaa- Paasonen, Julius: ”Muinaisjäännöksiä ja -muistoja Mikkelin kihlakunnassa”. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 10, 1889, s. 91–177 (kuvaliitteitä, kartta). ISSN 0355-1822 Lehden verkkoversio (pysyvä tunniste). (PDF)
- Appelgren, Hjalmar: Suomen muinaislinnat: tutkimus vertailevan muinaistieteen alalla. (Julk. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XII) Helsinki: SMY, 1891. Teoksen verkkoversio (pysyvä tunniste) (PDF).
- Rinne, Juhani: ”Puolustus, rajankäynnit ja rajalinnat”. Teoksessa Ruuth, Martti ym.: Savon historia. I, Esihistoria ja keskiaika. (Ensimmäinen laitos. (2. täysin uud. laitos v. 1988)) Kuopio: Savon historian työvaliokunta, 1947.
- Wirilander, Hannele: Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1862. Mikkeli: Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta, 1982.
- Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa & Kauko Pirinen: Savon historia. I, Esihistorian vuosituhannet ja keskiaika. (2. Kokonaan uudistettu laitos. (1. laitos v. 1947)) Kuopio: Kustannuskiila, 1988. Teoksen verkkoversio.