Natsiufot
Natsiufot viittaavat ufoihin, jotka on ufologiassa, salaliittoteorioissa ja tieteisfiktiossa yhdistetty natsi-Saksaan. Natsien on väitetty suunnitelleen lautasen muotoisia lentoaluksia ennen toista maailmansotaa tai sen aikana, mutta todisteita niiden rakentamisyrityksistä ei ole.
Yleistä
muokkaaUseat natsiufoja käsittelevät teokset mainitsevat SS-upseeri Hans Kammlerin niiden kehitystä johtaneeksi henkilöksi. Kammlerin suosiota natsiufomytologiassa selittänee se, että hän katosi vuonna 1945, eikä hänen kohtalostaan ole varmaa tietoa.[1] Ilmeisesti ensimmäinen natsiufot ja Kammlerin toisiinsa liittänyt henkilö oli puolalainen kirjailija Igor Witkowski, jonka Die Glocke -salaliittoteoriaa käsittelevä kirja julkaistiin vuonna 2000.[2]
Kirjailija S. D. Tuckerin mukaan natsiufoista puhutaan useista eri syistä. Eräs niistä kiinnostunut ryhmä ovat uusnatsit, jotka yrittävät niiden avulla houkutella tieteisfiktion faneja ääriajattelun pariin. Osa taas pelkästään nauttii huomiosta, jonka aiheen käsitteleminen saa aikaan.[3]
Väitteiden historiaa
muokkaaYhdysvaltalainen sanomalehti The Seattle Times julkaisi pian Kenneth Arnoldin ufohavainnon jälkeen 28. kesäkuuta 1947 artikkelin, jossa spekuloitiin Arnoldin näkemien ufojen ja natsien sodanaikaisen tekniikan yhteydellä.[4]
Saksalainen vakooja Niels Christian Christiansen (oik. Josef Jacob Johannes Starziczny) väitti vuonna 1948 brasilialaisessa Diário da Noite -sanomalehdessä, että Arnoldin näkemät esineet olivat olleet saksalaisten kehittämiä miehittämättömiä ilma-aluksia. Hän myös väitti omistavansa aluksen suunnitelmat ja tarjoutui rakentamaan sellaisen Brasilialle kolmessa kuukaudessa 400 000 cruzeiron budjetilla. Vähitellen Christiansenin väitteet muuttuivat yhä lennokkaammiksi: hän esimerkiksi väitti, että kyseessä oli ilma-aluksen sijasta avaruusaluksesta, ja että sellaisen piirustukset olivat jo Neuvostoliiton käsissä.[5] Myös jugoslavialainen Voislav Todorovic väitti vuonna 1954 Diário la Noitelle työskennelleensä viisi vuotta natsien lentävä lautanen -projektin parissa.[6]
Ranskalaisen Henry Durrantin kirja Le Livre Noir Du Soucupes Volantes (suom. lentävien lautasten musta kirja) julkaistiin vuonna 1970. Durrant kirjoittaa, että natsi-Saksalla oli ufojen havainnointiin perehtynyt yksikkö nimeltä Sonderbüro-13, joka yritti salata Saksan lentävien lautasten olemassaolon tai avaruusolentojen läsnäolon Saksan taivaalla. Väite levisi myöhemmin myös muihin ufoaiheisiin teoksiin, kuten Timothy Goodin vuonna 1987 julkaistuun kirjaan Above Top Secret. Todellisuudessa Durrant oli kuitenkin keksinyt koko jutun, koska halusi kokeilla, kuinka moni kopioisi hänen väitteensä tarkistamatta sitä.[7]
Chileen muuttanut saksalainen Willibald Mattern esitti vuonna 1974 julkaistussa teoksessaan UFO:s Unbekannten Flugbobjekt? Letzte Geheimwaffe des Dritten Reiches, että tuhannet natsiufot lentäisivät tulevaisuudessa etelänavalta maailmalle ja tekisivät Saksasta maailmanvallan. Kirjasta tuli Länsi-Saksassa pienimuotoinen myyntimenestys. Uusnatsi Ernst Zündelin Samisdat-kustantamo julkaisi teoksen englanninkielisen lyhennelmän. Zündel kirjoitti 1970-luvulla myös itse teoksia natsien, etelänavan, ufojen ja onton Maan välisestä yhteydestä ja mainosti vuonna 1978 lukijoilleen matkaa, jolla etsittäisiin natsiufojen tukikohtaa Etelämantereella.[8]
Itävaltalaiset Norbert Jürgen-Ratthofer ja Ralf Ettl alkoivat 1990-luvun alussa kehittää uutta natsiufoihin liittyvää mytologista kokonaisuutta. Heidän mukaansa Saksan Vril-yhteisö sai yhteyden Aldebaranin tähtijärjestelmässä elävään vieraaseen sivilisaatioon, joka oli ollut yhteydessä myös muinaisten sumerilaisten kanssa. Aldebaranilla herrarotu asuu planeetalla nimeltä Sumi-Er ja ali-ihmiset planeetalla nimeltä Sumi-An. Vril-yhteisö lähetti vuonna 1945 Aldebarania kohti 900 000 kilometrin sekuntinopeudella lentävän aluksen, joka saapui sinne vuonna 1967. Aldebaranilta lähetettiin valtava avaruuslaivasto, jonka Jürgen-Ratthoferin ja Ettlin mukaan piti saapua vuosien 1992–2005 välisenä aikana ja aloittaa toinen maailmansota uudelleen.[9]
2000-luvulla natsiufoista ovat kirjoittaneet Henry Stevens ja Joseph Farrell.[10] Stevensin mukaan natsiufon prototyyppejä olisi rakennettu Prahassa 15 kappaletta, ja että yksi niistä olisi tehnyt koelennon 14. helmikuuta 1945 ja saavuttanut yli 2000 kilometrin tuntivauhdin.[11]
Populaarikulttuurissa
muokkaaBrittiläinen kirjailija W. A. Harbinson hyödynsi natsiufo-konseptia romaanissaan Genesis, joka julkaistiin vuonna 1980 ja josta otettiin viisi painosta kolmessa vuodessa. Teoksessa yhdysvaltalainen Saksalle työskennellyt lentokonesuunnittelija pakenee natsiufolla Hans Kammlerin ja Arthur Neben kanssa Etelämantereelle vuonna 1945.[12] Hän kirjoitti romaanille myöhemmin 1990-luvulla kolme jatko-osaa sekä natsiufoja käsittelevän tietokirjan Projekt UFO: The Case for Man-Made Flying Saucers.[8]
Natsiufot ovat tärkeässä roolissa vuoden 2012 suomalaisessa tieteiselokuvassa Iron Sky.[13]
Pienoismallien valmistaja Revell poisti vuonna 2018 valikoimastaan Haunebu II -nimistä natsiufoa esittävän pienoismallinsa. Muun muassa Dresdenin sotahistorian museo ja Saksan lastensuojeluliitto olivat arvostelleet pienoismallia, koska sen pakkauksesta ei selvinnyt, että kyse on sepitteellisestä laitteesta. Pakkauksen tekstissä luki, että laite oli ensimmäinen avaruuslentoihin kyennyt esine ja että sen huippunopeus oli jopa 6000 kilometriä tunnissa.[14]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Tucker, S. D.: Nazi UFOs: The Legends and Myths of Hitler's Flying Saucers in WW2. Frontline Books, 2022. ISBN 978-1-39907-156-7 (englanniksi)
- Goodrick-Clarke, Nicholas: Hitler's Priestess: Savitri Devi, the Hindu-Aryan Myth, and Neo-Nazism. New York University Press, 1998. ISBN 0-8147-3110-4 (englanniksi)
- Goodrick-Clarke, Nicholas: Black Sun: Aryan Cults, Esoteric Nazism, and the Politics of Identity. New York University Press, 2003. ISBN 0-8147-3155-4 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Tucker 2022, s. 164–166
- ↑ Tucker 2022, s. 171.
- ↑ Tucker 2022, s. 13.
- ↑ Tucker 2022, s. 7.
- ↑ Tucker 2022, s. 8–9.
- ↑ Tucker 2022, s. 10.
- ↑ Tucker 2022, s. 11.
- ↑ a b Goodrick-Clarke 1998, s. 211–212.
- ↑ Goodrick-Clarke 2002, s. 164–168.
- ↑ Tucker 2022, s. 191–192.
- ↑ Tucker 2022, s. 61, 91, 93.
- ↑ Goodrick-Clarke 2002, s. 162–163.
- ↑ Mankkinen, Jussi: Iron Sky saa ensi-iltansa Berliinissä Yle Uutiset. 25.1.2012. Viitattu 14.10.2024.
- ↑ Toy UFO taken off shelves for ‘teaching kids that Nazis achieved space travel’ The Local. 19.6.2018. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Natsiufot Wikimedia Commonsissa
