Meiji (keisari)

Meiji (jap. 明治天皇, Meiji-tennō, 3. marraskuuta 1852 Kioto – 30. heinäkuuta 1912 Tokio), syntymänimeltään Mutsuhito (jap. 睦仁), oli perinteisen vallanperimysjärjestyksen mukaan Japanin 122. keisari. Keisari Meijillä oli keskeinen rooli Japanin Meiji-restauraatiossa, jossa keisarihuone palautettiin jälleen valtaan. Hänen syntyessään Japani oli eristäytynyt, esiteollinen feodalistinen Tokugawa-shōgunaatin ja daimioiden hallitsema maa, joka oli jakautunut 250 läänitysalueeseen. Hänen kuollessaan maa oli käynyt läpi poliittisen, yhteiskunnallisen ja teollisen vallankumouksen ja siitä oli tullut suurvalta.

Meiji-tennō 明治天皇
Meiji-keisaria esittävä kuva 1890-luvulta
Japanin keisari
Valtakausi	3. helmikuuta 1867 – 30. heinäkuuta 1912
Kruunajaiset	12. syyskuuta 1868
Edeltäjä	Kōmei
Seuraaja	Taishō
Syntynyt	3. marraskuuta 1852 Kioto, Japani
Kuollut	30. heinäkuuta 1912 (59 vuotta) Tokio, Japani
Hautapaikka	Meijin pyhäkkö
Puoliso	Shōken Sachiko Sono (jalkavaimo) Naruko Yanagiwara (jalkavaimo)
Lapset	Taishō Masako Fusako Nobuko Toshiko + useita lapsena kuolleita
Suku	Yamato
Isä	Kōmei
Äiti	Nakayama Yoshiko
Uskonto	šintolaisuus
Nimikirjoitus

Keisari Meijiä edelsi valtaistuimella keisari Kōmei. Meiji nousi valtaan isänsä kuoleman jälkeen 3. helmikuuta 1867 ja oli ollut kuollessaan vuonna 1912 maan hallitsija yli 45 vuoden ajan. Häntä seurasi valtaistuimelle hänen poikansa Yoshihito.

Varhaiset vuodet

Mutsuhito syntyi vuonna 1852 keisari Kōmein ja tämän jalkavaimon Nakayama Yoshikon pojaksi Gashon palatsissa Kioton kaupungissa. Nuori prinssi tunnettiin aluksi nimellä Sachi.

Keisarinna adoptoi prinssin 16. elokuuta 1860 virallisesti ja tästä tuli potentiaalinen kruununperijä. 11. marraskuuta hänet nimitettiin virallisesti kruununprinssiksi, jolloin hän sai aikuisnimensä Mutsuhito.

Keisari Kōmei kuoli äkillisesti sairastuttuaan vakavasti 3. helmikuuta 1867, ja vain Mutsuhito nousi valtaistuimelle vain 14-vuotiaana.

Keisarina

Noustessaan keisariksi Mutsuhiton valtakausi sai nimekseen Meiji (suom. "valaistunut valta"), jota hänestä käytettiin tästä eteenpäin ja hänen kuolemansa jälkeen japanilaisten perinteiden mukaan.

Meiji-restauraation uudistukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaa: sosiaalisiin, taloudellisiin ja sotilaallisiin. Feodalistiset yhteiskuntaluokat lakkautettiin virallisesti, mutta käytännössä alempaan luokkaan kuuluneita syrjittiin edelleen. Japani alkoi Meijin kaudella myös teollistumaan todella nopeasti, ja vain parissa vuosikymmenessä halveksittu kauppias-luokka oli korvattu rikkaalla ja vaikutusvaltaisella porvaristolla, joka omisti teollisuuslaitoksia. Armeijaa uudistettiin myös isolla kädellä, koska se avattiin kaikille yhteiskuntaluokille asevelvollisuuden kautta. Maahan perustettiin myös sotilaskouluja ja upseerioppilaita lähetettiin mm. Preussiin ja Ranskaan opiskelemaan länsimaista sodankäyntiä. Lisäksi Meiji lopetti Japanin eristäytyneisyyden ja pyrki solmimaan ystävällismielisiä suhteita ulkovaltoihin.

Keisarin uudistukset eivät kuitenkaan ajaneet länsimaalaista demokratiaa, vaan määräys uudistaa maan taloutta ja politiikkaa tuli ylhäältä käsin. Tämä johti oligarkiaan ja japanilaisen imperialismin nousuun.

Vuonna 1868 Meiji siirsi pääkaupungin Edoon, joka nimettiin uudelleen Tokioksi. Taustalla oli se, että šogunien vallan murennuttua Meiji ei halunnut keskittää valtaansa vanhaan pääkaupunkiin Kiotoon, minkä lisäksi Edo oli kasvanut jo tärkeäksi taloudelliseksi ja poliittiseksi keskukseksi.

Meijin valtakauden tärkeisiin tapahtumiin lukeutuivat Japanin länsimaistamisen aloittanut Viiden artiklan vala vuonna 1868, feodalismin lopettaminen, modernin koulutusjärjestelmän luominen, Meiji-perustuslain käyttöönotto vuonna 1890, Japanin parlamentin avaaminen ja lopulta sodat Kiinaa ja Venäjää vastaan. Keisari Meiji oli itse esikuva sille, miten länsimaisia keksintöjä haluttiin omaksua osaksi japanilaista kulttuuria: hän ”käytti länsimaisia vaatteita ja söi länsimaista ruokaa, mutta kirjoitti samalla elämänsä aikana 100 000 perinteistä japanilaista runoa”.

Meijin kaudella Japanin imperiumi alkoi kasvaa pääsaarteen ulkopuolelle, kun Japani otti haltuunsa Korean niemimaan, Taiwanin, Ryukyu-saaret ja Mantšurian. Lisäksi Japanin väkiluku tuplaantui Meijin kaudella 25 miljoonasta 50 miljoonaan.

Avioliitto ja lapset

Varsin pian valtaannousunsa jälkeen uudelle keisarille alettiin etsiä puolisoa. Tällaiseksi ehdotettiin Masako Ichijōa, joka oli kolme vuotta Meijiä vanhempi ja hoviväkeen kuuluvan miehen tytär. Pari meni naimisiin 11. marraskuuta 1869. Keisarinna oli ensimmäinen, joka osallistui julkiseen elämään jollakin tavalla, mutta hän ei kuitenkaan saanut Meijin kanssa yhtään lapsia. Hovinaistensa kanssa Meiji sai ainakin 15 lasta, joista vain viisi selvisi aikuisikään.

Viimeiset vuodet ja kuolema

Meiji kärsi paristakin terveysongelmasta, mm. diabeteksesta, ja kuoli vuonna 1912 ollessaan 59-vuotias.

Meiji ja hänen vaimonsa on haudattu Meijin pyhäkköön, jossa keisariperheen nykyiset jäsenet käyvät toisinaan osoittamassa kunnioitusta tälle.

Kunnianosoituksia

Japanilaiset

• Nousevan auringon ritarikunta (perustaja, 1875)
• Krysanteemiritarikunta (perustaja, 1876)
• Pyhän aarteen ritarikunta (perustaja, 1888)
• Arvokkaan kruunun ritarikunta (perustaja, 1888)
• Kultaisen haukan ritarikunta (perustaja, 1890)

Lähde:

Ulkomaalaiset

• Elefanttiritarikunta (Tanska, 1887)
• Pyhän Hubertin ritarikunta (Baijeri, 1894)
• Kamehameha I:n kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji, 1881)
• Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunta (Italia, 1879)
• Kultainen talja (Espanja, 1883)
• Chakri-dynastian ritarikunta (Siam, 1887)
• Serafiimiritarikunta (Ruotsi, 1881)
• Sukkanauharitarikunta (Yhdistynyt kuningaskunta, 1906)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Meiji Wikimedia Commonsissa