Moskovan teatterikaappaus
Moskovan teatterikaappaus oli tšetšeeniterroristien 23.–26. lokakuuta 2002 Moskovan Duprovkassa teatterissa tekemä panttivankikaappaus. Tšetšeenien "Islamilaisen erikoisrykmentin" noin 40 jäsentä otti teatteriyleisön 850 ihmistä panttivangeiksi ja vaati Venäjän välitöntä vetäytymistä toisen Tšetšenian sodan lopettamiseksi.
Tapahtumapaikka ja kaappaus
muokkaaTapahtumapaikka oli Valtion kuulalaakeritehtaan teatterikeskus numero 1, jossa esitettiin loppuunmyytyä näytelmää Nord-Ost.
Kaappaajat vapauttivat muslimipanttivangit ja osan lapsista, kaappauksen aikana yhteensä noin 200 henkeä, mutteivät yleisön joukossa olleita ulkomaalaisia. Osa panttivangeista pakeni ikkunoiden kautta; yksi ammuttiin hänen yrittäessään paeta, kuten myös teatteriin ulkopuolelta tunkeutunut nainen. Puhelinkeskusteluista teatterissa olleiden kanssa saatiin tietää terroristien aseistautuneen kranaatein ja räjähtein. Räjähteitä oli myös asetettu rakennuksen eri puolille.
Kaappauksen loppu
muokkaaKaappaus loppui sisäministeriön OSNAZ-erikoisjoukkojen tainnutettua kaikki rakennuksen sisällä olijat Kolokol-1 -taistelukaasulla. Kaasu tappoi virallisten tietojen mukaan 129 panttivankia, mutta Venäjällä on liikkunut tietoja kuolleitten kokonaismäärän nousseen jo 200:aan, kun huomioidaan myöhemmin vuoden sisällä kaasun aiheuttamiin terveysongelmiin menehtyneet.
Kaappaajat eivät yrittäneet räjäyttää teatterissa olleita pommeja, joiden aitoudesta ei ole varmuutta. Venäjän erikoisjoukot teloittivat kaikki tajuttomat kaapparit ampumalla päähän. Tekoa pidettiin julmana, mutta sen kerrottiin olevan ainoa tapa estää kaappaajia räjäyttämästä mahdollisesti hallussaan olleita räjähteitä.
Presidentti Vladimir Putin puolusti vapautusiskua televisiopuheessa ja väitti sen silti säästäneen satojen ihmisten hengen ja julisti päivän kansalliseksi surupäiväksi.
Tietoja kaappaajista
muokkaaTiedot kaapparien lukumäärästä vaihtelivat välillä 15–50. Virallinen lukema on 36. Noin puolet kaappareista oli naisia. Joukossa oli myös yksi arabitaustainen taistelija, joka oli ajanut partansa, ettei herättäisi huomiota Moskovassa.[1][2]
Kaapparien johtajana oli Movsar Barajev (alun perin Suleimenov), joka oli kuuluisan edesmenneen tšetšeenikidnappaajan Arbi Barajevin sukulainen.
Kapinallinen tšetšeenikomentaja Šamil Basajev otti myöhemmin kaappauksen vastuulleen ja sanoi Tšetšenian hallituksen ja presidentti Aslan Mashadovin irti tapahtuneesta. Venäjän hallitus väittää saaneensa puhelinkuuntelulla selville Mashadovin tietäneen tapahtuneesta etukäteen.
Mihail Trepaškin, entinen FSB-everstiluutnantti ja sittemmin lakimies ja yksityinen tutkija, jota Venäjän hallitusta vastustavat liikemiehet ovat tukeneet, on kertonut julkisuudessa varoittaneensa FSB:tä (Venäjän turvallisuuspalvelua) tulevasta terrori-iskusta jo edellisessä heinäkuussa. Trepaškin joutui pian sen jälkeen korkeimman oikeuden sotilaskollegion eteen laittomasta aseen hallussapidosta ja vakoilusta syytettynä ja tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen.
Kaappauksen vaikutukset
muokkaaKaappaus tapahtui vain pari päivää ennen Kööpenhaminassa alkavaa tšetšeenien maailmankongressia, ja Venäjä yritti painostaa Tanskan hallitusta kieltämään kongressin järjestämisen. Venäjän painostuksesta Tanska kuitenkin pidätti Tšetšenian presidentin Aslan Mashadovin rauhanneuvottelijan Ahmed Zakajevin, mutta myöhemmin hänet vapautettiin ja hän sai poliittisen turvapaikan Britanniasta. Kaikki rauhantunnustelut Tšetšenian ja Venäjän välillä lopetettiin, ja monet valtiot sekä EU tuomitsivat jyrkin sanoin tšetšeeniterrorismin. Kaappaus vaikutti myös lakiin, jolla kielletään Venäjän lehdistöä uutisoimasta terroristien sanomisia.
Lähteet
muokkaa- Nord-Ost Tragedy Goes On The Moscow News. 30.12.2007. Viitattu 22.10.2018 (englanniksi).
Viitteet
muokkaa- ↑ Terror in Moscow HBO: Documentary films. Viitattu 22.10.2018 (englanniksi).
- ↑ Muslim Terror in Moscow: The Nord-Ost Siege (2 of 5) Youtube. Viitattu 22.10.2018 (englanniksi).
Aiheesta muualla
muokkaa- John B. Dunlopin (Stanfordin yliopisto, Hoover-instituutti) kolmiosainen tutkielma:
- Dunlop, John B.: The October 2002 Moscow Hostage-taking Incident (Part 1). The Organized Crime and Terrorism Watch, 18.12.2003, 3. vsk, nro 42. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.10.2018 (englanniksi).
- Dunlop, John B. : The October 2002 Moscow Hostage-taking Incident (Part 2). The Organized Crime and Terrorism Watch, 8.1.2004, 4 . vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.10.2018 (englanniksi).
- Dunlop, John B. : The October 2002 Moscow Hostage-taking Incident (Part 3). The Organized Crime and Terrorism Watch, 15.1.2004, 4 . vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.10.2018 (englanniksi).
- The Zakayev Case: The Chechen envoy Akhmed Zakayev faces extradition to the Russian Federation Amnesty International. Viitattu 22.10.2018 (englanniksi).
- 15 vuotta Moskovan teatterikaappauksesta – tshetseeniterroristit sieppasivat satoja, kaikki päättyi veriseen poliisirynnäkköön MTV3 – Uutiset. 23.10.2017. Viitattu 22.10.2018.
- 26.10.2002: Moskovan teatterikaappauksen päätöshetket herättävät laajaa kritiikkiä – yli sata panttivankia kuoli MTV3 – Uutiset. 1.9.2016. Viitattu 22.10.2018.
- Paananen, Arja: Kaasu romutti Dubrovka-teatterin eloonjääneiden terveyden Ilta-sanomat. 26.10.2010. Viitattu 22.10.2018.
- Teatterikaappauksen uhrien omaiset hakevat korvauksia ihmisoikeustuomioistuimelta Yle – Uutiset . 9.6.2008 . Viitattu 22.10.2018.
- Moskovan teatterikaappauksen uhri saa korvauksia Turun Sanomat . 22.7.2003 . Viitattu 22.10.2018.
- Kokko, Karri : Venäjä kielsi Moskovan teatterikaappauksesta kertovan näytelmän esittämisen Suomen kuvalehti . 22.4.2008 . Viitattu 22.10.2018.