Mi Fu

Mi Fu (kiin.: 米黻; pinyin: Mǐ Fú) (1051–1107), myös Mi Fei (kiin.: 米芾) oli kiinalainen taidemaalari, runoilija ja kalligrafi. Hänen maalauksensa ovat kuuluisia utuisista maisemista jotka hän maalasi levittämällä laajoja mustepisaroita leveällä pensselillä. Hänen runoutensa muistutti Li Bain runoja ja kalligrafiassa hänen tyylinsä oli lähellä Wang Xizhitä. Hänen vapaamielinen tyylinsä aiheutti sen, että hän ei ollut arvostettu Song-dynastian hovissa.

Vuoria ja puita keväällä (osa), National Palace Museum (Taipei)

Mi Fu tunnetaan parhaiten kalligrafiastaan ja häntä pidetään yhtenä Song-dynastian parhaista kalligrafeista. Hänen tyylinsä muistuttaa aiempien dynastioiden kalligrafien työtä, mutta on selvästi oma tyylinsä.

Persoonana Mi Fu oli eksentrikko. Hänellä oli pakonomainen tarve kerätä kivi ja väitti jopa yhden kiven olevan hänen veljensä. Niinpä hän kumarsi veljenä pitämälleen kivelle. Hän myös käytti runsaasti alkoholia. Hänen pojastaan, Mi Yourenista, tuli myös kuuluisa taidemaalari.

Elämäkerta

Tarinan mukaan Mi Fu oli lapsena hyvin älykäs ja kiinnostunut taiteista. Hänellä oli hämmästyttävä kyky opetella asioita ulkoa. Kuusivuotiaana hän pystyi opettelemaan ulkoa sata runoa päivässä.

Hänet äitinsä työskenteli Keisari Shenzongin kätilönä ja myöhemmin imettäjänä. Mi Fu tunsi keisarillisen perheen ja hän asui palatseissa. Hän työskenteli muun muassa kirjojen tarkastajana, maalauksen ja kalligrafian professorina ja Huaiyangin sotilaskuvernöörinä. Aseman vaihdokset johtuivat Mi Fun terävästä kielestä ja virallisten tapojen avoimesta kritiikistä. Hänen sanotaan olleen hyvin taitava virkamies, mutta kykenemätön toimimaan perinteisten tapojen mukaan.

Mi Fu oli poikkeava tavoissaan ja myös pukeutumisessaan. Minne tahansa hän menikin, hänen ympärilleen keräytyi joukko ihmisiä. Hän oli erittäin tarkka siisteydestä ja hän piti työpöytänsä vieressä vesiastiaa, koska hän pesi kasvojaan hyvin usein. Hän ei ikinä pukeutunut vaatteisiin, joita oli pitänyt joku muu.

Mi Fun intohimona oli vanhojen kirjoitusten ja maalausten kerääminen. Perheen varojen vähitellen huvetessa sukulaisille, Mi Fu jatkoi kirjoitusten keräämistä ja teki kaikki mahdolliset uhraukset saadakseen haluamansa esineet. Erään tarinan mukaan Mi Fu ollessaan veneilemässä ystäviensä kanssa näki Wang Xianzhi kirjoituksen ja innostui uhkaisi hypätä veneestä ellei kirjoiutksen omistaja lahjoittanut sitä hänelle.

Hiljalleen hänen kokoelmansa kasvoi merkittäväksi aarteeksi ja hänen yksinkertaisesta talostaan tuli aikansa merkittävimpien tutkijoiden kokoontumispaikka. Hän vartioi esineitään hyvin tarkasti ja järjesti ne kahteen osaan, joista toisen hän piti salaisena ja jota hän esitteli vain läheisimmille ystävilleen. Toinen osa kokoelmista oli tavallisisa vieraita varten.

Historiallinen tausta

Maisemamaalauksen yleistymisen jälkeen seurasi aika, jolloin taiteilijat maalasivat muun muassa uskonnollisia hahmoja, lintuja, kukkia ja bambu-maalauksia maisemien ohella. Nämä taidemaalarit olivat kaikki hyvin älykkäitä ja useimmille maalaaminen ei ollut ainoa ammatti vaan vain yksi tapa ilmaista älyllisiä reaktioita suhteessa ympäröivään maailmaan ja luontoon. Runous ja kuvallinen kirjoittaminen olivat tavallaan maalaamista arvostetumpia taidemuotoja. Taiteilijat työskentelivät usein valtion virkamiehinä elleivät he kyenneet elämään perheensä varojen turvin. Vaikka jotkin heistä olivat kalligrafian mestareita, he kuitenkin pyrkivät välttelemään julkisuutta ja heitä alettiin kutsua herrasmiesmaalareiksi. Taide oli näille henkilöille enemmänkin harrastus kuin työ. Kaikesta huolimatta heidän ammattitaitonsa perusta oli kalligrafian opinnoissa, jotka mahdollistivat heidän välittää ajatuksia symbolien välityksellä yhtä vaivattomasti kuin tavallisten kirjainten avulla. Heidän taiteelleen onkin ominaista hyvin intiimi ilmaisu.

Mi Fu oli hyvin lahjakas herrasmiesmaalari. Hän ei ollut runoilija tai filosofi, mutta hän oli loistava intellektuelli. Hänellä oli kyky tehdä tarkkoja taiteellisia havaintoja ja hänen huumorintajunsa sekä kirjallisen ilmaisun kyky toivat hänelle aseman Kiinan johtavien taidehistorioitsijoiden joukossa. Hänen työtään arvostetaan yhä nykyäänkin, koska se pohjautuu hänen omiin havaintoihinsa. Mi Fulla oli rohkeutta tuoda julki omat näkemyksensä huolimatta siitä, että ne poikkesivat vallalla olleista.

Taide

Pensseli ei ollut Mi Fulle ainoastaan miekka, vaan myös taikasauva, jolla hän herätti henkiin minkä tahansa mihin hän sillä koski riippumatta oliko se kirjoitus vai maalaus. Mi Fulle nämä kaksi taidemuotoa olivat yksi ja sama.

Hänen merkityksensä taidemaalarina liittyy siihen kriitikoiden havaintoon, että hän oli yksi merkittävimmistä maisemamaalauksen niin sanotun eteläisen koulun edustajista.

Mi Fulle kirjoittaminen, tai kalligrafia, muistutti hyvin läheisesti runoutta tai maalaamista. Se edellytti mielen valppautta, jonka hän mieluiten hankki nauttimalla viiniä. Juomalla hän saavutti tilan joka muistutti enemmän innostusta kuin päihtymystä. Mi Fun ystävä, Su Shi, ihaili häntä ja kirjoitti että Mi Fun pensseli on kuin terävä miekka, jota hän käsittelee taitavasti taistelussa tai kuin jousi joka voisi ampua nuolen tuhannen lin päähän.

Toisten mielestä Mi Fu vain jäljitteli suurten kalligrafien tyyliä. Mi Fu vaikuttaa todella olleen taitava jäljittelijä ja joitain hänen tekemiään kopioita on pidetty alkuperäisinä. Mi Fun poika on myös kertonut, että hänen isänsä piti aina työpöytänsä laatikossa Tang- ja Qin-dynastoiden aikaisten kalligrafien töitä mallina. Yöllä hän piti tätä laatikkoa tyynynsä vieressä.

Joidenkin kirjoitusten mukaan Mi Fu teki suurimman osan maalauksistaan elämänsä 7 viimeisen vuoden aikana. Hänen maalauksensa esittävät maisemia puiden peittämistä rinteistä tai kartion muotoisista vuorista, jotka kohoavat utuisen laakson yläpuolelle.