Mesan steela

Mesan steela on piirtokirjoitusta sisältävä steela, joka löydettiin Dhibanista Jordaniasta 1860-luvulla. Moabilaista tekstiä sisältävä mustasta basalttikivestä tehty steela on ajoitettu 800-luvun lopulle eaa. Teksti on Moabin kuningas Mesan muistokirjoitus ja siinä kuvaillaan Moabin ja Israelin välisiä sotatoimia ja valtasuhteita, sekä Mesan saavutuksia ja tekoja. Nykyisin steela on Louvrella Ranskan Pariisissa.

Piirteet

Mesan steela on muinaisen Moabin alueelta löytynyt rautakautinen piirtokirjoitus, joka voidaan ajoittaa 800-luvulle eaa. Tässä Moabin kuninkaan Mesan muistokirjoituksessa kuvataan Moabin ja Israelin välisiä sotatoimia ja valtasuhteita sekä kerrotaan Mesan saavutuksista ja teoista. Mesasta kerrotaan myös Heprealaisessa Raamatussa (2. Kun. 3). Sekä Mesan steelassa että Kuninkaiden kirjoissa kuvataan Moabin ja Israelin välistä sotaa, mutta yksityiskohdissa ja sodankäynnin lopputuloksessa on kahden kertomuksen välillä eroja. Kummankin tekstilähteen perusteella Israel hallitsi Moabin aluetta kuningas Omrin aikana, kunnes Moab onnistui irrottautumaan Israelin hallinnasta jossain vaiheessa Omrin kuoleman jälkeen.^[1]

Steelan löytövuotena pidetään vuotta 1868, jolloin paikalliset asukkaat näyttivät steelan saksalaiselle lähetystyöntekijä Frederik A. Kleinille Jordanian Dhibanissa (muinainen Dibon). Klein kopioi tekstistä yksittäisiä sanoja ja vei ne asiantuntijoiden nähtäväksi. Piirtokirjoitus herätti kiinnostusta, ja seuraavana vuonna ranskalainen Charles S. Clermont-Ganneau lähetti seurueen valmistamaan jäljennöksen koko tekstistä. Paikalla syttyi kuitenkin taistelu. Seurue joutui pakenemaan, jolloin keskeneräinen jäljennös repeytyi seitsemään osaan. Useat eurooppalaiset halusivat steelan itselleen, ja erinäisten neuvottelujen jälkeen beduiiniheimon päällikkö oli valmis myymään sen saksalaisille. Sillä välin kun kiven myymiseen ja kuljettamiseen liittyviä lupa-asioita selvitettiin, paikalliset asukkaat rikkoivat steelan ja jakoivat palaset keskenään. Clermont-Ganneau sekä britti Charles Warren yrittivät arabiystäviensä avulla kerätä steelan fragmentit takaisin yhteen. He onnistuivat hankkimaan yhteensä 57 palasta, mikä kattoi noin kaksi kolmannesta alkuperäisestä steelasta. Repeytyneen jäljennöksen avulla Clermont-Ganneau liitti palat yhteen ja täydensi kadonneita tekstiosia. Nykyisin Mesan steela on Louvren kokoelmissa Pariisissa.^[1]

Mustasta basalttikivestä valmistettu steela on noin metrin korkea, 60 cm leveä ja 60 cm syvä. Yläreuna on hiottu pyöreäksi ja tekstipintaa reunustaa koholla oleva kehys. Alkuperäistä ja jäljennöksen avulla rekonstruoitua tekstiä on säilynyt 34 riviä. Kiven alareuna ja oikea alakulma ovat tuhoutuneet. Viimeiset rivit ovat osittain tuhoutuneet, mutta muuten säilyneestä tekstiosasta puuttuu vain yksittäisiä kirjaimia. Tekstin sisällön sekä paleografian perusteella steelan kirjoitusajankohdaksi on arvioitu 800-luvun eaa. jälkipuoliskoa. Kieli on hepreaa lähellä olevaa moabia. Kirjainmerkit ovat samanlaisia kuin hepreakielisissä piirtokirjoituksissa.^[1]

Teksti

Käännös

Minä olen Mesa, Kemos[jatin] poika, Moabin kuningas, dibonilainen. Isäni oli Moabin kuningas kolmekymmentä vuotta ja minä olin kuninkaana isäni jälkeen.

Tein tämän kukkulapyhäkön Kemosille Kerihoon merkiksi [pe]lastuksesta, sillä hän pelasti minut kaikilta kuninkailta ja hän antoi minun ylenkatsoa kaikkia vihollisiani. Omri oli Israelin kuningas ja hän sorti Moabia pitkän aikaa, sillä Kemos oli vihainen maallensa. Häntä seurasi hänen poikansa ja myös hän sanoi: ”Minä sorran Moabia.” Minun aikanani hän sanoi [niin].

Mutta ylenkatsoin häntä ja hänen huonettaan. Israel on varmasti hävinnyt iäksi. Omri oli vallannut ko[ko] Medeban [maa]n. Hän asui siellä omana aikanaan ja puolet poikiensa ajasta, neljäkymmentä vuotta. Kemos palautti sen minun aikanani. Rakensin Baal-Meonin ja tein sinne vesisäiliöitä, ja raken[sin] Kirjataimin. Gadilaiset olivat asuneet Atarotin maassa aina. Israelin kuningas rakensi itselleen Atarotin. Taistelin kaupunkia vastaan ja valtasin sen. Tapoin kaikki asukkaat kaupungista uhriksi Kemosille ja Moabille. Toin sieltä takaisin sen polttouhrialttarin paistoastian ja r[aa]hasin sen Kemosin eteen Kerijotiin. Panin sinne asumaan saaronilaiset ja maharotilaiset.

Kemos sanoi minulle: ”Mene ja valtaa Nebo Israelilta.” Lähdin yöllä ja taistelin sitä vastaan aamun sarastuksesta keskipäivään asti. Valtasin sen ja tapoin kaikki [sen] seitsemäntuhatta [mies]asukasta ja muukalaista, naisasukasta ja [muukalaisnais]ta ja orjatarta, sillä olin julistanut sen Astar Kemosille kuuluvaksi. Otin sieltä k[ulttiesi]neet, jotka kuuluvat Jahvelle ja raahasin ne Kemosin eteen.

Israelin kuningas oli rakentanut Jahasin ja hän asettui sinne sotaretkellään minua vastaan. Kemos ajoi hänet pois edestäni.

Otin Moabista kaksisataa miestä, koko osaston. Vein sen Jahasiin ja valtasin sen liittääkseni sen Diboniin.

Minä rakensin Kerihon, muurit sen puistoihin ja muurit sen yläkaupunkiin. Minä rakensin sen portit ja minä rakensin sen tornit. Minä rakensin kuninkaan palatsin ja minä tein tukimuurin vesisäiliö[n läh]dettä varten sisä[lle] kaupunkiin. Kerihon kaupungin sisällä ei ollut kaivoa. Sanoin koko kansalle: ”Tehköön kukin itselleen kaivon taloonsa.” Minä teetin Kerihon kaivannot vangituilla israelilaisilla.

Minä rakensin Aroerin ja minä tein tien Arnonjoelle.

Minä rakensin Bet-Bamotin, sillä se oli tuhottu. Minä rakensin Beserin, sillä [se] oli raunioina viidenkymmenen diboni[laisen avulla], koska koko Dibon oli alamaiseni.

Minä olin kuninga[s] sadoi[lle] kaupungeissa, jotka olin liittänyt maahan. Minä rakensin 30 [Mede]ban ja Bet-Diblataimin ja Bet-Baal-Meonin, ja otin sieltä … ³¹ … maan pikkukarjaa. Hauronenissa asui … Kemos [sa]noi minulle: ”Lähde taistelemaan Hauronenia vastaan.” Lähdin … siellä Kemos minun päivinäni. Ja … sieltä … Min[ä …

^[1]

Huomioita

Kemos[jatin] nimen loppu on täydennetty Kerakin piirtokirjoituksen perusteella. Sana hšlkn on korjattu tekstiyhteyden perusteella paremmin ymmärrettävään muotoon hmlkn ”kuninkailta”. ”Ylenkatsoa” on hifʿil-muoto verbistä r’h (katsoa, nähdä). Joissain käännöksissä kohdan on tulkittu tarkoittavan vihollisten voittamista. ”Hän asui siellä omana aikanaan” viittaa edellisellä rivillä mainittuun Omriin. Virkkeen loppuosa ”ja puolet poikiensa ajasta” ilmeisesti tarkoittaa, että Israel jatkoi alueen hallintaa myös Omrin kuoleman jälkeen. Joissain käännöksissä virkkeen loppuosa on ymmärretty merkityksessä ” … hänen poikansa puolet minun (Mesan) ajastani”. Sana ”palautti” on verbijuuresta šwb, mutta verbijuuri voi olla tässä myös jšb merkityksessä ”asui”. ”Uhriksi” käännetyn sanan rjt merkitys on epävarma, mutta se on käännetty tässä uhriksi lauseyhteyden perusteella. ”Polttouhrialttarin paistoastia” on ’r’l dwdh, jonka merkitys on epävarma. Sana ’r’l on ymmärretty yleensä jonkinlaiseksi tulisijaksi, mutta dwdh sana on tulkittu myös esimerkiksi jumalan nimeksi tai Jahven epiteetiksi. Kontekstin perusteella sanan voi kuitenkin tulkita viittaavan johonkin kultilliseen esineeseen. ”Hauronenissa” eli ḥwrnn on mahdollisesti sama kuin Raamatun Horonaim ḥwrnjm.^[1]

Tekstin kulku

Tekstin alussa Mesa esittelee itsensä, isänsä sekä asemansa Moabin kuninkaana. Steela on ilmeisesti sijainnut kukkulapyhäkössä, jonka Mesa kertoo rakentaneensa jumalalleen Kemosille. Tämän jälkeen Mesa kertoo sotatoimistaan. Kuvauksen perusteella Israelin kuningas Omri oli vallannut alueita Moabista Mesan edeltäjän aikana, mutta Mesan onnistui valtaamaan Israelille menetetyt alueet takaisin. Myös Heprealaisen Raamatun kertomuksen perusteella Moab oli Israelin hallinnassa kuningas Omrin aikana, ja vasta Omrin pojan Ahabin kuoleman jälkeen Moab kapinoi ja jätti veronsa maksamatta Israelille (2. Kun. 3:5). Israel hyökkäsi Moabiin Omrin pojanpojan Joramin hallintakaudella (3:6). Kertomuksen mukaan Juuda ja Edom lähtivät Israelin mukana sotaan (3:7–9), jonka seurauksena Israel kukisti moabilaiset (3:21–26). Tekstissä mainitaan vielä yksityiskohta, että viimeisenä keinonaan Moabin kuningas uhrasi esikoispoikansa, jonka jälkeen israelilaiset pakenivat kauhuissaan ja palasivat maahansa (3:27). Mesan steela kuvaa tapahtumat toisin. Sen mukaan moabilaiset hyökkäsivät israelilaisia vastaan kaupungeissa, jotka Israel oli vallannut Moabissa. Steelassa ei mainita nimeltä Israelin kuningasta, jonka aikana tämä tapahtui. Tässä kuvauksessa Mesa on kuitenkin se, joka lyö israelilaiset, tappaa heitä ja teettää heillä rakennustöitään. Mielenkiintoisessa yksityiskohdassa Mesa kertoo Nebon kaupungin valtaamisesta. Kuvauksen perusteella Mesa ottaa vallatusta kaupungista Jahven kulttiesineet ja vie ne Kemos-jumalan eteen. Molempien kertomusten perusteella Israel ja Moab siis kävivät sotaa, mutta kertomukset poikkeavat siinä, kumpi oli sodassa aloitteellinen ja voitokas.^[1]

Sotatoimien kuvailun jälkeen alkaa kuvaus sodanjälkeisestä jälleenrakentamisesta. Varsinkin alkukielisestä tekstistä voi huomata, että kirjoituksen tyyli muuttuu. Sotakuvauksissa korostetaan Kemos-jumalan roolia – Moabin tappiot johtuivat Kemosin vihastumisesta ja Mesan menestys oli Kemosin ansiota. Nyt Mesa korostaa omia saavutuksiaan. Aiemmin tekstissä käytetään persoonamuotoisia verbejä ilman subjektia, mutta nyt kertoja toistaa jatkuvasti minä-pronominia. Myös verbimuotojen käyttö muuttuu. Tekstissä aiemmin esiintyvien imperfekti-muotojen sijaan kirjoittaja alkaa käyttää perfekti-muotoja ja nominaalilauseita. Teksti muuttuu lopulta katkonaiseksi, sillä steelan alaosa on tuhoutunut. Se on kuitenkin huomionarvoinen. Osa tutkijoista täydentää rivin 31 loppuun sanat bt dwd ”Daavidin huone”. Tämän tulkinnan mukaan tekstissä kerrotaan, että Daavidin huone asui Hauronenissa. Tulkinta on kuitenkin epävarma. Vain osa kirjaimista on säilynyt. Sisällön ja kontekstin perusteella on mahdollista, että kohdassa mainitaan Daavidin huone, mutta kontekstin perusteella ei voi päätellä, että tämä olisi ainoa mahdollinen täydennös- tai tulkintavaihtoehto.^[1]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Pakkala, Juha (toim.): Tekstejä rautakauden Levantista, s. 118-123. (julkaistu lisenssillä Creative Commons (CC BY 4.0)) Suomen Eksegeettinen Seura, 2014. ISBN 978-951-9217-62-8 Helsingin yliopiston kirjasto (pdf).

[raut-1] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Pakkala, Juha (toim.): Tekstejä rautakauden Levantista, s. 118-123. (julkaistu lisenssillä Creative Commons (CC BY 4.0)) Suomen Eksegeettinen Seura, 2014. ISBN 978-951-9217-62-8 Helsingin yliopiston kirjasto (pdf).

[1]