Matti Ranin

suomalainen näyttelijä
Tämä artikkeli kertoo vuosina 1926–2013 eläneestä näyttelijästä. Saman nimisestä vuonna 1952 syntyneestä näyttelijästä on artikkeli Matti Olavi Ranin.

Matti Helge Ranin (21. marraskuuta 1926 Tampere[1]24. marraskuuta 2013 Helsinki[2]) oli suomalainen näyttelijä, joka esiintyi teatterissa, elo­kuvissa ja televisio­sarjoissa. Hänelle myönnettiin ansioistaan teatteri­neuvoksen arvo­nimi vuonna 2001[3].

Matti Ranin
Matti Ranin Kasper-käsinukkensa kanssa vuonna 1964.
Matti Ranin Kasper-käsinukkensa kanssa vuonna 1964.
Henkilötiedot
Koko nimi Matti Helge Ranin
Syntynyt21. marraskuuta 1926
Tampere
Kuollut24. marraskuuta 2013 (87 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Vanhemmat Helge Ranin
Saara Ranin
Puoliso Irja Ranin (vih. 1950; k. 1995)
Vuokko Ranin
(vih. 2000; k. 2013)
Lapset Matti Olavi Ranin
Näyttelijä
Aktiivisena 1946–2013
Merkittävät roolit
Palkinnot

Parhaan miessivuosan Jussi
1963 Tähdet kertovat, komisario Palmu

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Varhainen elämä

muokkaa

Matti Raninin vanhemmat Helge Ranin ja Saara Ranin (o.s. Muinonen) olivat molemmat näyttelijöitä. lähde?

Ranin asui lapsuutensa ensin Tampereella ja vuodesta 1934 alkaen Porissa, jossa hänen isänsä Helge Ranin oli teatterin­johtajana ja äitinsä näyttelijänä.[4][5] Vuonna 1940 perhe muutti Kotkaan, jossa Raninin vanhemmat johtivat sinne perustettua maakunta­teatteria.[4] He asuivat tukku­kaupan­talossa Kotkan­saaressa.[6] Kotkassa asuessaan Ranin lauloi Kotkan lyseon poika­kuorossa.[6] Toisen maailmansodan aikana Ranin toimi sotilas­lähettinä 13-vuotiaana, ja Kotkassa hän liittyi myöhemmin kavereidensa kanssa sotilas­poika­järjestöön, joka hoiti ilma­puolustukseen kuuluvaa valvontaa Kotkan edustalla olevalla Pirköyrin saarella. Vuoden 1944 keväällä Ranin kutsuttiin viimeisten joukossa armeijaan.[5][6]

Hän toimi näyttelijänä Suomen Kansallisteatterissa 1948–1975 sekä johtajana Intimiteatterissa 1975–1987 ja sen seuraajassa Teatteri Pienessä Suomessa 1987–1988. Lisäksi Matti Ranin ja hänen vaimonsa Irja pyörittivät vuosina 1961–1988 Kasper­teatteria, lapsille suunnattua nukke­teatteria, joka esiintyi sekä television lasten­ohjelmissa että yleisön edessä. Teatterissa Matti Ranin esiintyi Kasper-nuken kanssa, joka sai ideansa saksalaisesta Kasperl-nukke­teatterista.[7] Radiossa Raninin ääntä on kuultu esimerkiksi kuunnelmassa Jouluilta Impivaarassa.

Ensimmäisen elo­kuva­roolinsa Matti Ranin teki 1946, ja kaikkiaan niitä kertyi yli kolme­kymmentä – tosin Ranin näyttäytyi jo alle yksi­vuotiaana elo­kuvassa Ei auta itku markkinoilla (1927). Hänen tunnetuimmat roolinsa olivat vänrikki Kariluoto Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955), kirkkoherra Salpa­kari Laineen elokuvissa Täällä Pohjan­tähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970), sekä Virta Matti Kassilan neljässä Komisario Palmu -elokuvassa (1960–1969).[1] Television puolella Ranin esiintyi viime vuosi­kymmeninä Elina Halttusen kirjoittamissa televisio­sarjoissa Blondi tuli taloon (1994–1995), Ihmeidentekijät (1996–1998) ja Parhaat vuodet sekä sarjoissa Kotikatu (2004–2009) ja Taivaan tulet (2011).[8][9][10]

Matti Raninia voidaan pitää suomalaisen jälki­äänityksen uran­uurtajana, sillä hän teki jälki­äänityksiä vuodesta 1967 lähtien. Hän oli mukana äänenä kymmenissä lasten­elo­kuvissa, ja hänen työtään olivat monet Disney-elo­kuvien suomen­kieliset ääni­nauhat. Hän on ohjannut muun muassa Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvan vuonna 1982 valmistuneen toisen suomen­kielisen version sekä vuonna 1990 Pieni meren­neito -elokuvan ensimmäisen suomenkielisen jälki­äänityksen.[11][12]

Yksityiselämä

muokkaa

Vuonna 1950 Ranin avioitui Irja Raninin kanssa. Heidän poikansa on Matti Olavi Ranin. lähde?

Irja Ranin kuoli vuonna 1995. Vuonna 2000 Matti Ranin avioitui sisustus­arkkitehti Vuokko Laakson kanssa. Pariskunta asui viimeiset vuotensa Helsingin Munkki­niemessä.[13]

Ranin kuoli 87-vuotiaana Helsingissä.[2] Hänet on haudattu Raninien sukuhautaan Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon Helsinkiin.[14] Samassa haudassa ovat myös Raninin vaimo Irja Ranin ja tämän äiti Kerttu Hämeranta sekä Raninin vanhemmat Saara ja Helge Ranin.[15]

Filmografia

muokkaa
Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1927 Ei auta itku markkinoilla vauva
1946 Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä
1947 Koskenkylän laulu kyläläinen
Maaret – tunturien tyttö metsästävä mies
1948 Ruusu ja kulkuri koulu­poika
1949 Ruma Elsa yli­oppilas
Vain kaksi tuntia assistentti
Kanavan laidalla Aapeli
Katupeilin takana Kaarlo
1950 Isäpappa ja keltanokka Lauri Tammela
Tanssi yli hautojen ratsu­mestari Möllen­svärd
1952 ...ja Helena soittaa Jyrki
Silmät hämärässä
Yhden illan hinta
Lännen lokarin veli roisto
Tervetuloa aamukahville eli tottako toinen puoli?
1953 Kolmiapila Olli
Jälkeen syntiinlankeemuksen Aarne
Tyttö kuunsillalta Juhani Varala
1954 Kunnioittaen Pertti Aalto
Kasarmin tytär tykki­mies Rantanen
Hilmanpäivät Heikki
Oi, muistatkos... Eero Salmela
Laivan kannella Arvi
1955 Tuntematon sotilas Kariluoto
1956 Tyttö lähtee kasarmiin kapteeni Esko Teräs
Anu ja Mikko Janu
1957 Kuriton suku­polvi Pentti ”Pelle” Vara­vaara
1960 Komisario Palmun erehdys Toivo Virta
1961 Minkkiturkki ylio­ppilas
Kaasua, komisario Palmu! Toivo Virta
1962 Pinsiön parooni Pauli Hirvonen
Tähdet kertovat, komisario Palmu Toivo Virta
1963 Turkasen tenava! Matti Koskinen
1968 Täällä Pohjan­tähden alla Lauri Salpakari
1969 Vodkaa, komisario Palmu Toivo Virta
1970 Akseli ja Elina Lauri Salpa­kari
1973 Pohjan­tähti
1976 Luottamus Eugen Wolff
1986 Enkelipeli
1996 Tie naisen sydämeen Erkki
Televisio
Vuosi Sarja Rooli
1964–1969 Teatterituokio useita
1966 Elävät kuvat
1966–1969 Hanski useita
1967 Kuinkas nyt suu pannaan
1967–1968 Kuten haluatte
Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja yli­luutnantti Lukas
1969 Siitä vaan sano
1969–1970lähde? Lauantai-ilta MTV:ssä taistelevat Virtaset
1976 Heikkopeikko
1981 Iris Klewe kenraali Stjernefelt
1988 Rikas ja kunniallinen Eero Kuula
1990 Mustapartainen mies vero­johtaja
1994–1995 Blondi tuli taloon Herman Hurmala
1996 Pimeän hehku Kauko Honka­vaara
Nortia Laine
1996–1998 Ihmeidentekijät Pentti Karvala
1997 Blondi tuli taloon – sattui kerran kesällä Herman Hurmala
2000–2002 Parhaat vuodet Pentti Karvala
2004–2009 Kotikatu Kaarlo ”Kalle” Kares
2011 Taivaan tulet Kuisma
Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Palkintoja

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Matti Ranin Elonetissä. Viitattu 29.9.2012.
  2. a b Nissinen, Kari: Näyttelijä Matti Ranin kuollut Yle Uutiset. 24.11.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 24.11.2013.
  3. Matti Ranin teatteri­neuvokseksi. Turun Sanomat, 24.11.2001, s. 24. TS-Yhtymä Oy.
  4. a b Suku Ranin Biografiasampo. Viitattu 6.1.2020.
  5. a b Teider, Hannu: Matti Raninin viimeinen haastattelu Seura. 25.11.2013. Helsinki: Otavamedia Oy. Viitattu 6.1.2020.
  6. a b c Matti Ranin – Kotkassa nuoruutensa viettänyt teatteri­neuvos. Finnica Kymenlaakso. Arkistoitu 24.11.2020. Viitattu 6.1.2020.
  7. Himberg, Petra: Kasper-nukke Tallinnassa Yle Elävä arkisto. 22.10.2008 (päivitetty 30.1.2018). Viitattu 30.3.2011.
  8. Ilta Sanomat Plus 2009lähde tarkemmin?
  9. Kaartinen-Koutaniemi, Jaakko: Tyyntä ja aurinkoa vanhuuden­päivillä. Vantaan Lauri. 27.1.2005. Vantaan seurakunnat. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 12.12.2011.
  10. Taivaan tulet Kuvaus­päiväkirja 2009. Yle TV2. 2009. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 19.8.2020.
  11. Lumikki Suomeksi, sivu 1. Ken­Netti. Arkistoitu 24.3.2008. Viitattu 30.3.2017.
  12. Ihalainen, Jokke: Pieni meren­neito Film-o-holic. 1.1.1998. Viitattu 30.3.2017.
  13. IL: Näyttelijä Matti Raninin leski on kuollut MTV Uutiset. 29.6.2015. Helsinki: MTV Oy. Viitattu 21.9.2016.
  14. Helsingin seurakunnan hautahaku Hautahaku. Viitattu 6.12.2023.
  15. Raninien sukuhauta Silviisii. Viitattu 6.12.2023.
  16. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947. (PDF) 2014. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 27.2.2016.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Ranin, Matti: Vohveleita ja tillinvarsia. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-064-4
  • Ranin, Matti: Käsi otsalla!: näyttelijän maailma niin kuin hän sen muistaa – eli ei auta itku markkinoilla. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-008-3

Aiheesta muualla

muokkaa