Matti Ranin
Matti Helge Ranin (21. marraskuuta 1926 Tampere[1] – 24. marraskuuta 2013 Helsinki[2]) oli suomalainen näyttelijä, joka esiintyi teatterissa, elokuvissa ja televisiosarjoissa. Hänelle myönnettiin ansioistaan teatterineuvoksen arvonimi vuonna 2001[3].
| Matti Ranin | |
|---|---|
 Matti Ranin Kasper-käsinukkensa kanssa vuonna 1964. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Matti Helge Ranin |
| Syntynyt | 21. marraskuuta 1926 Tampere |
| Kuollut | 24. marraskuuta 2013 (87 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Vanhemmat |
Helge Ranin Saara Ranin |
| Puoliso |
Irja Ranin ( 1950; 1995) Vuokko Ranin ( 2000; 2013) |
| Lapset | Matti Olavi Ranin |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1946–2013 |
| Merkittävät roolit |
|
| Palkinnot | |
|
Parhaan miessivuosan Jussi |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
Varhainen elämä
muokkaaMatti Raninin vanhemmat Helge Ranin ja Saara Ranin (o.s. Muinonen) olivat molemmat näyttelijöitä.
Ranin asui lapsuutensa ensin Tampereella ja vuodesta 1934 alkaen Porissa, jossa hänen isänsä Helge Ranin oli teatterinjohtajana ja äitinsä näyttelijänä.[4][5] Vuonna 1940 perhe muutti Kotkaan, jossa Raninin vanhemmat johtivat sinne perustettua maakuntateatteria.[4] He asuivat tukkukaupantalossa Kotkansaaressa.[6] Kotkassa asuessaan Ranin lauloi Kotkan lyseon poikakuorossa.[6] Toisen maailmansodan aikana Ranin toimi sotilaslähettinä 13-vuotiaana, ja Kotkassa hän liittyi myöhemmin kavereidensa kanssa sotilaspoikajärjestöön, joka hoiti ilmapuolustukseen kuuluvaa valvontaa Kotkan edustalla olevalla Pirköyrin saarella. Vuoden 1944 keväällä Ranin kutsuttiin viimeisten joukossa armeijaan.[5][6]
Ura
muokkaaHän toimi näyttelijänä Suomen Kansallisteatterissa 1948–1975 sekä johtajana Intimiteatterissa 1975–1987 ja sen seuraajassa Teatteri Pienessä Suomessa 1987–1988. Lisäksi Matti Ranin ja hänen vaimonsa Irja pyörittivät vuosina 1961–1988 Kasperteatteria, lapsille suunnattua nukketeatteria, joka esiintyi sekä television lastenohjelmissa että yleisön edessä. Teatterissa Matti Ranin esiintyi Kasper-nuken kanssa, joka sai ideansa saksalaisesta Kasperl-nukketeatterista.[7] Radiossa Raninin ääntä on kuultu esimerkiksi kuunnelmassa Jouluilta Impivaarassa.
Ensimmäisen elokuvaroolinsa Matti Ranin teki 1946, ja kaikkiaan niitä kertyi yli kolmekymmentä – tosin Ranin näyttäytyi jo alle yksivuotiaana elokuvassa Ei auta itku markkinoilla (1927). Hänen tunnetuimmat roolinsa olivat vänrikki Kariluoto Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955), kirkkoherra Salpakari Laineen elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970), sekä Virta Matti Kassilan neljässä Komisario Palmu -elokuvassa (1960–1969).[1] Television puolella Ranin esiintyi viime vuosikymmeninä Elina Halttusen kirjoittamissa televisiosarjoissa Blondi tuli taloon (1994–1995), Ihmeidentekijät (1996–1998) ja Parhaat vuodet sekä sarjoissa Kotikatu (2004–2009) ja Taivaan tulet (2011).[8][9][10]
Matti Raninia voidaan pitää suomalaisen jälkiäänityksen uranuurtajana, sillä hän teki jälkiäänityksiä vuodesta 1967 lähtien. Hän oli mukana äänenä kymmenissä lastenelokuvissa, ja hänen työtään olivat monet Disney-elokuvien suomenkieliset ääninauhat. Hän on ohjannut muun muassa Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvan vuonna 1982 valmistuneen toisen suomenkielisen version sekä vuonna 1990 Pieni merenneito -elokuvan ensimmäisen suomenkielisen jälkiäänityksen.[11][12]
Yksityiselämä
muokkaaVuonna 1950 Ranin avioitui Irja Raninin kanssa. Heidän poikansa on Matti Olavi Ranin.
Irja Ranin kuoli vuonna 1995. Vuonna 2000 Matti Ranin avioitui sisustusarkkitehti Vuokko Laakson kanssa. Pariskunta asui viimeiset vuotensa Helsingin Munkkiniemessä.[13]
Ranin kuoli 87-vuotiaana Helsingissä.[2] Hänet on haudattu Raninien sukuhautaan Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon Helsinkiin.[14] Samassa haudassa ovat myös Raninin vaimo Irja Ranin ja tämän äiti Kerttu Hämeranta sekä Raninin vanhemmat Saara ja Helge Ranin.[15]
Filmografia
muokkaa- Ääninäyttelijänä
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Palkintoja
muokkaa- Jussi-palkinto (1962), paras miessivuosa elokuvasta Tähdet kertovat, komisario Palmu
- Pro Finlandia (1988)
- Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki 1993[16]
- Kirkkotaiteen Engel-palkinto (2000)
- Teatterineuvoksen arvonimi (2001)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Matti Ranin Elonetissä. Viitattu 29.9.2012.
- ↑ a b Nissinen, Kari: Näyttelijä Matti Ranin kuollut Yle Uutiset. 24.11.2013. Yleisradio Oy. Viitattu 24.11.2013.
- ↑ Matti Ranin teatterineuvokseksi. Turun Sanomat, 24.11.2001, s. 24. TS-Yhtymä Oy.
- ↑ a b Suku Ranin Biografiasampo. Viitattu 6.1.2020.
- ↑ a b Teider, Hannu: Matti Raninin viimeinen haastattelu Seura. 25.11.2013. Helsinki: Otavamedia Oy. Viitattu 6.1.2020.
- ↑ a b c Matti Ranin – Kotkassa nuoruutensa viettänyt teatterineuvos. Finnica Kymenlaakso. Arkistoitu 24.11.2020. Viitattu 6.1.2020.
- ↑ Himberg, Petra: Kasper-nukke Tallinnassa Yle Elävä arkisto. 22.10.2008 (päivitetty 30.1.2018). Viitattu 30.3.2011.
- ↑ Ilta Sanomat Plus 2009
- ↑ Kaartinen-Koutaniemi, Jaakko: Tyyntä ja aurinkoa vanhuudenpäivillä. Vantaan Lauri. 27.1.2005. Vantaan seurakunnat. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 12.12.2011.
- ↑ Taivaan tulet Kuvauspäiväkirja 2009. Yle TV2. 2009. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 19.8.2020.
- ↑ Lumikki Suomeksi, sivu 1. KenNetti. Arkistoitu 24.3.2008. Viitattu 30.3.2017.
- ↑ Ihalainen, Jokke: Pieni merenneito Film-o-holic. 1.1.1998. Viitattu 30.3.2017.
- ↑ IL: Näyttelijä Matti Raninin leski on kuollut MTV Uutiset. 29.6.2015. Helsinki: MTV Oy. Viitattu 21.9.2016.
- ↑ Helsingin seurakunnan hautahaku Hautahaku. Viitattu 6.12.2023.
- ↑ Raninien sukuhauta Silviisii. Viitattu 6.12.2023.
- ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947. (PDF) 2014. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 27.2.2016.
Kirjallisuutta
muokkaa- Ranin, Matti: Vohveleita ja tillinvarsia. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-064-4
- Ranin, Matti: Käsi otsalla!: näyttelijän maailma niin kuin hän sen muistaa – eli ei auta itku markkinoilla. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-008-3
Aiheesta muualla
muokkaa
- Sommar, Heidi: Ensimmäisessä lastenohjelmassa nähtiin Raninien tv-perhe ja Kasper Yle Elävä arkisto. 26.10.2012.
- Jutila, Niko: Matti Ranin 84 vuotta valkokankaalla Elokuvauutiset.fi. 22.09.2013.