Madeirankeiju
Madeirankeiju (Hydrobates castro) on ulappakeijujen heimoon kuuluva lintulaji, jota tavataan Atlantilla ja Tyynellämerellä. Lajin nimesi Edward William Vernon Harcourt vuonna 1851.
| Madeirankeiju | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
| Heimo: | Ulappakeijut Hydrobatidae |
| Suku: | Ulappakeijut Hydrobates |
| Laji: | castro |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hydrobates castro |
|
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaLinnun pituus on 20 cm, siipien kärkiväli 43–46 cm ja paino 44–49 g. Olemukseltaan se muistuttaa suuresti myrskykeijua, eroina hieman erimuotoinen valkoinen yläperä ja vielä syvempään haaroittunut pyrstö. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Esiintyminen
muokkaaMadeirankeiju pesii Atlantin ja Tyynenmeren lämpimän vyöhykkeen saarilla, kuten Madeiralla, Azoreilla, Kanariansaarilla, Selvagenssaarilla, Kap Verdellä, Ascensionilla, Saint Helenalla, Galápagossaarilla, Japanin itärannikolla ja Havaijilla. Mahdollisesti se pesii myös São Tomélla.[2] Maailmanpopulaation koko on 20 000–200 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Madeirankeiju on tavattu kerran Suomessa, 19. tammikuuta 1993 Suonenjoella.lähde?
Elinympäristö
muokkaaLajin elinympäristöä ovat louhikkoiset kalliosaaret.
Lisääntyminen
muokkaa
Madeirankeijut pesivät suurina yhdyskuntina kallion- ja kivenkoloissa lähellä vesirajaa. Naaras munii yhden valkoisen munan. Haudonta-aika on 38–42 päivää ja molemmat hautovat vuorollaan 2–6 päivän välein. Poikanen on lentokykyinen 68–73 päivän ikäisenä.[3] Emot käyvät pesällä vain yöllä eivätkä mielellään edes kirkkaalla kuutamolla, sillä siten ne välttävät lokkien ja kihujen ryöstelyn.
Azoreilla on havaittu madeirankeijujen pesivän kahdesti vuodessa, ensin kesä-heinäkuussa ja myöhemmin marras-joulukuussa. Tarkkojen tutkimusten perusteella on esitetty, että kesä- ja talvipesijät ovat eri lintuja, sillä muna on talvella selvästi suurempi, ja kesäpesijät ovat massaltaan 10 prosenttia kevyempiä ja niillä on keskimäärin pidemmät siivet ja pyrstö kuin talvipesijöillä. Talvipesintä on mahdollisesti sopeutuma siihen, että merivirrat tuovat alueelle talvella runsaasti ravintoa, eikä poikasten ravinnonsaanti ole populaatiota rajoittava tekijä. Toistaiseksi on avoin kysymys, pesivätkö talvipesijät kesällä jossakin muualla.[2]
Ravinto
muokkaaMadeirankeijut syövät merenpinnalle nousevaa planktonia, kuten äyriäisiä, pieniä mustekaloja ja muita pieniä selkärangattomia sekä kaloja ja myös raatoja.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b BirdLife International: Hydrobates castro IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b L.R. Monteiro 1998: Speciation through temporal segregation of Madeiran storm petrel (Oceanodroma castro) populations in the Azores?
- ↑ Madeirabirds