Lars Sackleen
Lars Sackleen (vuoteen 1837 Sacklén; 5. helmikuuta 1788 Vehmaa – 16. maaliskuuta 1870 Helsinki)[1] oli suomalainen senaattori ja korkea virkamies.
Sacklén suoritti tuomarintutkinnon Turun akatemiassa 1807 ja toimi hallituskonseljin virkamiehenä vuodesta 1809, aloittaen vain kuukauden kuluttua sen perustamisesta.[2] Vuodesta 1817 hän toimi oikeusosastossa isojakoasioista vastaavana esittelijäsihteerinä ja oli vuonna 1826 komissaarina valvomassa Suomen ja Venäjä välisen rajan käyntiä Oulun läänissä. Sacklén oli 1829–1831 Savon ja Karjalan läänin varamaaherra ja sen jälkeen Kuopion läänin vakituinen maaherra 1831–1837. Hän kuului senaatin talousosastoon vuosina 1833–1854, josta vuodet 1833–1840 hän oli valtiovaraintoimituskunnan päällikkö ja 1840–1854 kansliatoimikunnan päällikkö. Tämän jälkeen hän oli 1854–1865 senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja. Sacklén aateloitiin vuonna 1837 nimellä Sackleen ja korotettiin 1859 vapaaherraksi. Hän sai 1830 valtioneuvoksen ja 1854 salaneuvoksen arvonimen.[1] Hän kuului useisiin tärkeisiin komiteoihin. Ensimmäisillä valtiopäivillä 1863–1864 Sackleen oli aatelittomien edustajien valtakirjojen tarkastaja, saneli valan säätyjen puhemiehille ja luki keisarin avajaispuheen suomenkielisen käännöksen.[2]
Lars Sackleenin setä oli senaattori Clas Johan Sacklén, joka aateloitiin vuonna 1818 nimellä Edelskiöld. Lars Sackleenin poika, kenraalikuvernöörinkanslian toimituspäällikkö Lars August Sackleen, sai isänsä tavoin valtioneuvoksen arvonimen.[2] Lars Sackleenista polveutuu Sackleenin vapaaherrallinen aatelissuku.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Kotivuori, Yrjö: Lars Sackleen. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ a b c Raimo Savolainen: Sackleen, Lars (1788 - 1870) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Sackleen, vapaaherrallinen. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.