Lahden helluntaiseurakunta
Lahden helluntaiseurakunta on Lahdessa toimiva helluntaiseurakunta. Seurakuntaan kuuluu noin 1 200 jäsentä. Seurakunnan johtava pastori on Waltteri Haapala. Muitakin palkattuja työntekijöitä on, mutta seurakunta toimii vahvan vapaaehtoistyön pohjalla.
| Lahden helluntaiseurakunta | |
|---|---|
 |
|
| Suuntautuminen | Helluntaiherätys |
| Kirkkokunta | Suomen Helluntaikirkko |
| Perustettu | 1926 |
| Johtava pastori | Waltteri Haapala |
| Pääkirkko |
Lahden helluntaikirkko Kiveriönkatu 1 15140 Lahti |
| TV | UskoTV[1] |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Lahden helluntaiseurakunta lähettää tilaisuuksistaan suoria lähetyksiä muun muassa UskoTV-palvelun kautta.[1]
Historia
muokkaaHelluntaiherätyksen saapuminen Lahteen
muokkaaHelluntaiherätys saapui Lahteen 1910-luvun vaihteessa. Alkuvaiheesta lähtien liike sai aikaan kannatusta Lahden alueella. Alkuvaiheessa toimintaa kuvasivat raamattukurssien nimellä pidetyt helluntaijuhlat, joita pidettiin kansanopiston tiloissa vuosina 1913 ja 1914. Keskeisiä kokouksien johtajia olivat Pekka Brofeldt ja Gerhard Smidt. Ensimmäisten vuosien juhliin osallistui satoja kuulijoita Lahdesta ja lähiympäristöstä. Seurakunta kokoontui vuokratiloissa. Ensimmäiset seurakunnan kastetilaisuudet järjestettiin Möysän järven rannalla 1910-luvun puolivälissä. Luterilaisuudesta helluntailaiseksi kääntynyt pastori Väinö Pfaler vieraili lahdesssa vuosina 1920–1921. Helluntilaiset pitivät alkuvaiheessa yhteyttä yllä veljesliiton välityksellä.[2]
Seurakunnan perustaminen ja alkuvaiheet
muokkaaLahden helluntaiseurakunta perustettiin 2. joulukuuta 1926. Järjestäytymiskokous pidettiin Akseli Puhakaisen kokoussarjan yhteydessä. Seurakunnan johtajaksi valittiin Vilho Hartonen. Seurakunnan nimettiin ajan käytännön mukaisesti raamatullisesti Siion-seurakunnaksi. Ensimmäisen vuoden aikana seurakunnan jäsenmäärä kasvoi 60:een, minkä jälkeen jäsenmäärä kasvoi tasaisesti. Myöhemmin seurakunnan nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa.[3][4]
Vuonna 1933 seurakunnan saarnaajaksi tuli vaatturi Eino Kokkonen. Kokkosen aika oli seurakunnan kannalta toimelista, joka näkyi muun muassa tilavan kokouskiinteistön vuokraamisena.[3] Ennen talvisodan puhkeamista kesällä 1939 Lahdessa pidettin valtakunnalliset telttajuhlat, joihin osallistui noin 2 000–3 000 osanottajaa. Näillä juhlilla järjestettiin ensimmäisen kerran myös lastenkokouksia.[5]
Kehitys toisen maailmansodan jälkeen
muokkaaLahden helluntaiseurakunta kasvoi Talvisodan päättymisen jälkeen merkittävästi, kun Viipurista muutti Lahteen suuri joukko helluntaiherätyksen jäseniä. Sotavuosien jälkeen seurakunnan toiminta levisi ympäryskuntiin. Ympäristön maalaisseurakunnat harjoittivat julistustyötä paikkakunnillaan, millä oli huomattava vaikutus helluntaiherätyksen leviämiseen Päijät-Hämeen alueella. Sotavuosien jälkeen helluntaiseurakunta oli Lahden suurin vapaakirkollinen yhteisö. 1940-luvun alussa jäsenmäärä oli 200, jolloin se oli hieman lestadiolaisuutta pienempi liike. Helluntaiherätyksen vaiktuus näkyi kuitenkin Lahden katukuvassa aktiivisesti ja kastetilaisuudet herättivät suurta median kiinnostusta.[3]
Lahden helluntaiseurakunta on ollut koko sotienjälkeisen ajan voimakkaimmin kasvava vapaakirkko Lahdessa. Sodanjälkeisen muuttoliikkeen lisäksi jäsenmäärä on karttunut myös paikallisen herätyskokoustoiminnan ansiosta. Seurakunnan oman jäsenluettelon mukaan helluntaiseurakuntaan kuului 1980-luvun puolivälissä vajaat 2 000 henkilöä. Lahden helluntaiseurakunnan jäsenrakenteelle on ollut tyypillistä, että seurakunnassa on ollut aktiivisia nuoria jäseniä mukakana koko sotienjälkeisen ajan.[6]
Toimintakeskukset
muokkaaSeurakunta kokoontui alkuvaiheessa kodeissa ja vuokratiloissa. Ensimmäinen kokouskiinteistö sijaitsi Hämeenkatu 28:ssa, joka kuitenkin siirtyi pelastusarmeijan omistukseen talvisodan alla. Sotavuosien aikana pitkäaikaisin kokoushuoneisto sijaitsi Kauppakatu 14:ssä. Oman toimintakeskuksen hankkiminen toteutui 1951, kun seurakunta rakensi oman tilan Harjukatu 15:een.[3] Harjukadun kiinteistö osoittautui suhteelisen pian kuitenkin pieneksi kasvavan jäsenmäärän vuoksi. Uusi tontti hankittiin kaupungin keskustasta Kiveriönkadun alkupäästä.
Helluntaiseurakunnan nykyinen helluntaikirkko on rakennettu vuosina 1971–1972. Rakennus perustuu arkkitehti Jukka Salokarin ja rakennusarkkitehti Veikko Gröhnin avaraan suunnitelmaan. Kiinteistön pääsalissa on 750 istumapaikkaa ja alasalissa 200 istumapaikkaa. Lisäksi kirkossa on muita toiminta- ja kokoustiloja. Kokoustiloihin on sijoitettu useita taideteoksia.[6]
Villähteen leirikeskus
muokkaaLahden helluntaiseurakunta omistaa myös leirikeskuksen Villähteellä, Nastolan kunnassa. Se sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä seurakuntarakennuksesta. Siellä pidetään kesäisin leirejä kaikenikäisille. Sitä käyttävät myös lähiseutujen seurakunnat, ja kauempanakin sijaitsevat seurakunnat.
Toiminta
muokkaaViikko-ohjelmaan kuuluvat varhaisnuorten ilta, lapsikuoro, Kids' Club -ilta, nuortenillat, iltajumalanpalvelus, päiväseurat, perhepiiri sekä sunnuntain suomenkielinen ja englanninkielinen kv-jumalanpalvelus.[7]
Lahden helluntaiseurakunta on julkaissut vuonna 1975 äänitteen Pauhatkoonpa elon meri. Äänite on julkaistu myös C-kasettina. Äänittellä on 10 kappaletta ja sen on kustantanut Ristin Voitto[8]
Seurakunnan johtajat
muokkaaSeuraavat henkilöt ovat toimineet Lahden helluntaiseurakunnan johtajina:[9]
- 1926–1932: Vilho Hartonen
- 1933–1934: Eino Kokkonen
- 1935–1938: Sulo Salo
- 1938: Eino Kokkonen
- 1939–1941: Arvid Böhm
- 1941–1962: Eino Vesa
- 1962–19XX: Uuno Palonen
- 19XX–1986: Matti Villikka
- 1986–1999: Olavi Kokkonen
- 2008–2017: Petri Viinikkala
- 2018–2022: Pekka Toivainen
- 2022–2024: vt. Tino Varjola
- 2024–: Waltteri Haapala
Lähteet
muokkaa- Toimituskunta: Lahden helluntaiseurakunta 1926-1976. Lahden helluntaiseurakunta, 1976.
- Heinonen, Jouko & Siikaniemi, Päivi: Lahden historia 2. Lahden kaupunki, 1992. ISBN 951-849-340-5
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Tuottajat UskoTV. Viitattu 4.8.2024.
- ↑ Heinonen & Siikaniemi 1992, s. 303
- ↑ a b c d Heinonen & Siikaniemi 1992, s. 304
- ↑ Lahden Helluntaiseurakunta :: Historia www.lahdenhelluntaisrk.fi. Viitattu 23.10.2015.
- ↑ Sopanen, Tapio: Yhteys kantaa: juhannuskonferenssi 70 vuotta, s. 22. Aikamedia, 2016. ISBN 978-952-252-217-7
- ↑ a b Heinonen & Siikaniemi 1992, s. 366–367
- ↑ Lahden Helluntaiseurakunta :: Ohjelma www.lahdenhelluntaisrk.fi. Viitattu 23.10.2015.
- ↑ Pauhatkoonpa elon meri Finna.fi. Viitattu 11.10.2024.
- ↑ Lahden helluntaiseurakunta 1976