Laajasalo

Helsingin 49. kaupunginosa

Laajasalo (ruots. Degerö) on saari, peruspiiri ja Helsingin 49. kaupunginosa Kaakkois-Helsingissä. Kaupunginosan osa-alueita ovat Kruunuvuorenranta, Yliskylä, Jollas, Hevossalmi ja Tullisaari.

Laajasalo
Degerö
Kruunuvuorenselän rantaa Laajasalon luoteisosassa Tullisaaressa
Kruunuvuorenselän rantaa Laajasalon luoteisosassa Tullisaaressa
Kaupungin kartta, jossa Laajasalo korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Laajasalo korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Kaakkoinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 49
Pinta-ala 8,39 km² 
Väkiluku 22 419[1] (31.12.2022)
Osa-alueet Hevossalmi, Jollas, Kruunuvuorenranta, Tullisaari, Yliskylä
Postinumero(t) 00590 (Kruunuvuorenranta ja Tullisaari), 00840 (suurin osa Yliskylästä), 00850 (Jollas), 00870 (Hevossalmi ja Yliskylän luoteisosa)
Lähialueet Herttoniemenranta, Kulosaari, Santahamina, Tammisalo, Vartiosaari, Villinki

Laajasalon peruspiiri

muokkaa

Helsingin peruspiirin numero 603:n nimi on sama kuin kaupunginosan eli myös Laajasalo. Peruspiiriin kuuluvat Laajasalon kaupunginosan lisäksi Santahaminan, Vartiosaaren ja Villingin kaupunginosat.

Osa-alueet

muokkaa
Laajasalon peruspiirin aluejako (tiedot vuodelta 2022)
Osa-alue Väkiluku Postinumero Pinta-ala (km²)
Yliskylä 13 449 00840, 00870 3,39
Jollas 3 066 00850 2,19
Tullisaari 1 373 00590 0,65
Kruunuvuorenranta 2 894 00590 1,42
Hevossalmi 1 637 00870 0,74
Yhteensä 22 419 8,39

Historia

muokkaa

Esihistoria ja Ruotsin vallan aika

muokkaa

Laajasalo on ollut alkujaan lappalaisten ja hämäläisten kalastusaluetta. Paikannimien perusteella alueella on mahdollisesti ollut esihistoriallisella ajalla Hämäläisen Hauhon Vitsiälän Puupon vanhan kantatalon omistuksia. Alueella on saattanut sijaita myös pysyvää asutusta.[2]

Ruotsalaiset tulivat alueelle keskiajalla, jonka seurauksena myös alueen paikannimet ruotsalaistettiin. Muutamia suomalaisnimiä kuitenkin säilyi (esim. Mustajärvi) ja osa jäi kertomaan alueen aiemmasta käytöstä, esimerkiksi lappalaisiin viittaava Lappvik ja suomalaisiin viittaava Finsviks Ängen.[2]

Ruotsin vallan aikana saarelle perustettiin kartanoita, muun muassa Degerö (1600-luvun puolivälissä), Stansvik (erotettiin Degeröstä 1798) ja Turholm (oli olemassa ainakin jo 1500-luvulla). Stansvikin kartanon mailla toimi useaan otteeseen rautakaivos vuodesta 1776 alkaen, viimeksi vuonna 1839. Sieltä on löydetty muitakin arvokkaita mineraaleja, kuten ametisteja.[3] Kaitalahdessa toimi vuosina 1787–1789 pieni hopeakaivos, josta saatiin myös lyijyä ja sinkkiä.[3] Jollaksen ”kartano” ei ole koskaan ollut varsinainen säteritila, toisin kuin Uppbyn tila, jonka päärakennus on kuitenkin kartanoksi hyvin vaatimaton.

1800- ja 1900-luvut

muokkaa
 
Laajasalon kanava on edelleen veneliikenteen käytössä.
 
Kruunuvuoren huvila-alueella sijaitsi kymmenkunta huvilaa, joista osa rakennettiin jo 1800-luvulla. Vuonna 2021 tuhoutunut Villa Hällebo oli alueen viimeinen historiallinen huvilarakennus.

Alkujaan Laajasalon erotti manteresta nykyisen Tammisalon kanavan kohdalla sijainnut salmi. Se kuitenkin maatui umpeen jo 1700-luvulla, jolloin alue tuli niemeksi. Kun etelämmäksi 1800-luvulla rakennettiin nykyinen Laajasalon kanava, Laajasalo tuli jälleen saareksi, mutta siihen alkujaan kuulunut Tammisalo jäi kanavan toiselle puolelle ja siten osaksi mannerta.

 
Degerö, eli Laajasalo Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Krimin sodan aikana Laajasalon lävitse Herttoniemestä Santahaminaan rakennettiin tie sotilaallisia tarkoituksia varten. Tällä tiellä oli myöhemmin ratkaiseva merkitys Etelä-Laajasalon huvila-asutuksen synnylle. Osa tiestä on nykyään nimeltään Vanha sotilastie. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa monilla varakkailla helsinkiläisillä oli kesähuviloita Laajasalossa. Kieltolain aikana saari oli yksi pirtun salakuljetusreiteistä Virosta Suomeen – paikalliset kalastajat käyttivät tähän tarkoitukseen veneitään. Jatkosodan aikana saarella toimi läheistä pääkaupunkia suojaamassa 101:s raskas ilmatorjuntapatteri ”Itä”, jolla oli neljä 75 millimetrin Škoda-ilmatorjuntatykkiä. Tykkiasemat ovat yhä näkyvissä Aake Pesosen puistossa. Ilmatorjuntapatteri osallistui muun muassa Helsingin puolustustaisteluun helmikuussa 1944.

Laajasalo kuului Helsingin maalaiskuntaan, kunnes se liitettiin Helsinkiin vuoden 1946 alussa toteutetussa suuressa alueliitoksessa. Vuonna 1922 se oli muodostettu taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Alueliitokseen saakka saaresta käytettiin vain ruotsinkielistä nimeä Degerö, mutta vuonna 1946 otettiin käyttöön suomennos Laajasalo (vanh. ruots. deger = suuri). Degerön täsmällinen suomennos olisi Isosaari, mutta koska tämä nimi oli jo käytössä Helsingin alueella, Laajasalo vahvistettiin vuonna 1946 kylän ja vuonna 1959 kaupunginosan nimeksi.[4]

Satama- ja nykyaika

muokkaa
 
Entisen sataman öljylaituri Kruunuvuorenrannassa. Öljy-yhtiöt poistuivat uuden asuinalueen tieltä vuonna 2010.[5]

Laajasalon öljysatama perustettiin vuonna 1951.[5] Laajasalon ensimmäisiä 12 kerrostaloa alettiin rakentaa saaren luoteisosaan Yliskylään joulukuussa 1963. Taloihin tuli runsaat 700 asuntoa, jotka oli tarkoitettu lähinnä eri pankkien asuntosäästäjille.[6]

1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa saarelle rakennettiin runsaasti kerrostaloja. Vilkkain rakennustoiminta pääsi käyntiin, kun Uppbyn tilan omistaja myi noin sata hehtaaria maitaan rakennusliike Wuoriolle. Uppbyn tilan päärakennus tunnetaan nykyään Ylistalona. Satamatoiminta päättyi vuonna 2010, ja sen tilalle alettiin uutta Kruunuvuorenrannan asuinaluetta. Pienempää yritystoimintaa edustavat kaksi venealan yritysten keskittymää Sarvaston venesatamassa ja Puuskaniemessä.

Liikenne

muokkaa

Herttoniemestä Laajasaloon johtaa nelikaistainen Laajasalontie, jonka reilun kilometrin pituinen osuus Tilliruukinlahden ylittävältä sillalta Kuvernöörintien ja Koivusaarentien risteykseen on melko moottoritiemainen ja sillä on kaksi eritasoliittymää. Tie on tarkoitus muuttaa kaupunkibulevardiksi vuosina 2020–2022.[7]

Julkinen liikenne hoidetaan metron liityntälinjoin Herttoniemen metroasemalle. Lisäksi Laajasaloon kulkee yöbusseja Rautatientorilta aikoina, jolloin metro ei kulje.

Kruunusillat

muokkaa

Elokuussa 2016 päätettiin toteuttaa Kruunusillat-hanke, joka sisältää kymmenen kilometrin mittaisen raitiotieyhteyden Laajasalosta siltoja pitkin päärautatieasemalle. Kolme uutta siltaa rakennetaan välille Kruunuvuorenranta–Korkeasaari, Korkeasaari–Nihti ja Nihti–Merihaka. Siltojen myötä reitti Kruunuvuorenrannasta päärautatieasemalle lyhenee 5,5 kilometrillä[8] ja pyöräilymatka keskustaan lyhenee 40 minuutista 20 minuuttiin.[9] Reitille suunniteltuja merkittäviä vaihtoyhteyksiä ovat Nihti (Kalasatama–Pasila-raitiotie) ja Hakaniemi (metro). Laajasalossa raitiotie kulkee kahteen eri päätepisteeseen, Yliskylään ja Haakoninlahdelle.

Palvelut ja toimintaa

muokkaa
 
Marraskuussa 2018 avattu kauppakeskus Saari korvasi 1970-luvulla rakennetun ostoskeskuksen.

Suurin osa Laajasalon kaupallisista palveluista on keskittynyt Yliskylään, jossa on myös kirkko ja terveyskeskus. Marraskuussa 2018 Yliskylään avattiin Kauppakeskus Saari, jossa sijaitsee myös kauppakeskuksen tiloissa toimiva kirjasto.[10]

Laajasalossa on kaksi suomenkielistä peruskoulun ala-astetta (Tahvonlahden ja Poikkilaakson ala-asteet) ja yksi yhtenäinen peruskoulu (Laajasalon peruskoulu). Peruspiirissä on lisäksi Santahaminan ala-aste. Lukio lakkautettiin vuonna 2009, jolloin se yhdistettiin Etu-Töölön lukioon. Ruotsinkielinen ala-aste Degerö lågstadieskola on nimestään huolimatta Herttoniemessä, tosin erittäin lähellä Laajasalon siltaa. Helsingin kristillinen opisto, Suomen vanhin kristillinen kansanopisto, toimii saaren pohjoisosassa.

Laajasalossa toimii myös yksityinen Snellman-korkeakoulu, joka kouluttaa opettajia steinerkouluihin ja varhaiskasvattajia steinerpäiväkoteihin. Snellman-korkeakoulu sijaitsee Jollaksessa ja sen rakennukset edustavat pääosin orgaanista arkkitehtuuria. Snellman-korkeakoulu on Suomen ainut virallisesti tunnustettu yksityinen korkeakoulu.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. {{Verkkoviite | Osoite = https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/22_12_19_Helsingin_tilastollinen_vuosikirja_2022.pdf | Nimeke = Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2022
  2. a b Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 75. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
  3. a b Sigbritt Backman ym.: Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, Minnen och sevärdheter i Östra Helsingfors, s. 100–101. Itä-Helsingin kulttuuriseura r.y., 2000.
  4. Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 221. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
  5. a b Kun öljysäiliöt muuttivat Laajasalosta - Charlotta Bouchtin kuvia Kruunu - Kronan -valokuvanäyttelyssä Uutta Helsinkiä. 6.9.2011. Helsingin kaupunki. Viitattu 15.9.2021.
  6. Helsingin suurimmasta saaresta lähiö. Ilta-Sanomat 31. joulukuuta 1963, s. 1. Helsinki: Sanoma Oy.
  7. Laajasalontie bulevardisointi Helsingin kaupunki. 3.6.2020. Viitattu 1.9.2020.
  8. Tietoa hankkeesta Helsingin kaupunki (hel.fi). 08.04.2021. Viitattu 10.4.2021.
  9. Kruunusillat | Raitiotieyhteys Laajasaloon | Yleissuunnitelma (s.50, 3.5 Osuus Nihti–Kruunuvuorenranta) Uutta Helsinkiä. 2016. Helsingin kaupunki. Viitattu 10.4.2021.
  10. Salomaa, Marja: Ensimmäistä kertaa Helsingissä: Kirjasto avattiin Laajasalon uudessa kauppakeskuksessa Helsingin Sanomat. 22.11.2018. Viitattu 22.11.2018.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Halén, Harry: Venäläisten toimista Degerön saarella 1577–1917. Unholan aitta, 2004, nro 21. ISSN 1795-4657
  • Strang, Jan: Laajasalolaiset punakukkoa kurittamassa: Degerö FBK – Laajasalon VPK 100 vuotta 1913–2013 (ja siinä sivussa hieman Laajasalon vanhan kyläyhteisön historiaa). Helsinki, 2013. ISBN 978-952-93-2673-0.
  • Strang, Jan: ”Laajasalon lähisaaret”, Saaristounelmia Helsingissä: Vartiosaaren ja Helsingin itäsaariston pienten saarten historia, s. 246–275. Helsinki: Antiikki-Kirja, 2016. ISBN 978-951-98135-2-3

Aiheesta muualla

muokkaa