Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 1980

Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 1980 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 30. maaliskuuta 1980 Long Beachin katuradalla Yhdysvalloissa. Kilpailun voitti Brabhamilla ajanut Nelson Piquet, jolle voitto oli hänen uransa ensimmäinen.[1]

Ratapiirros Long Beachin radasta.

Clay Regazzoniin Ensign-autosta hajosi jarrupoljin suoran lopussa, jolloin hän törmäsi pysäköityyn autoon. Regazzoni kimposi törmäyssuojiin ja hän halvaantui vyötäröstä alaspäin onnettomuudessa. Hänen F1-uransa päättyi onnettomuuden johdosta.[2]

Tulokset

muokkaa

[3]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 5   Nelson Piquet Brabham-Ford 80 1.50.18,550 1 9
2 29   Riccardo Patrese Arrows-Ford 80 + 49,212 8 6
3 20   Emerson Fittipaldi Fittipaldi-Ford 80 + 1.18,563 24 4
4 7   John Watson McLaren-Ford 79 + 1 krs. 21 3
5 1   Jody Scheckter Ferrari 79 + 1 krs. 16 2
6 25   Didier Pironi Ligier-Ford 79 + 1 krs. 9 1
7 30   Jochen Mass Arrows-Ford 79 + 1 krs. 17
8 4   Derek Daly Tyrrell-Ford 79 + 1 krs. 14
9 16   René Arnoux Renault 78 + 2 krs. 2
10 15   Jean-Pierre Jabouille Renault 71 + 9 krs. 11
Kesk. 21   Keke Rosberg Fittipaldi-Ford 58 Ylikuumeneminen 22
Kesk. 14   Clay Regazzoni Ensign-Ford 50 Halvaantumiseen johtanut ulosajo 23
Kesk. 23   Bruno Giacomelli Alfa Romeo 49 Ulosajo 6
Kesk. 27   Alan Jones Williams-Ford 47 Ulosajo 5
Kesk. 2   Gilles Villeneuve Ferrari 46 Voimansiirto 10
Kesk. 22   Patrick Depailler Alfa Romeo 40 Jousitus 3
Kesk. 26   Jacques Laffite Ligier-Ford 36 Rengasrikko 13
Kesk. 31   Eddie Cheever Osella-Ford 11 Voimansiirto 19
Kesk. 28   Carlos Reutemann Williams-Ford 3 Voimansiirto 7
Kesk. 3   Jean-Pierre Jarier Tyrrell-Ford 3 Ulosajo 12
Kesk. 12   Elio de Angelis Lotus-Ford 3 Ulosajo 20
Kesk. 9   Jan Lammers ATS-Ford 0 Voimansiirto 4
Kesk. 11   Mario Andretti Lotus-Ford 0 Ulosajo 15
Kesk. 6   Ricardo Zunino Brabham-Ford 0 Ulosajo 18
DNQ 18   Dave Kennedy Shadow-Ford
DNQ 17   Geoff Lees Shadow-Ford
DNQ 8   Stephen South McLaren-Ford

[4]

Lähteet

muokkaa
  1. Alan Jones beats Nelson Piquet to the title ESPN. Arkistoitu 30.9.2015. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
  2. Clay Regazzoni grandprix.com. Viitattu 12.2.2023. (englanniksi)
  3. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 29. elokuuta 2007. (englanniksi)
  4. Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 29. elokuuta 2007.