Kuningasmagnolia[3] (Magnolia grandiflora) on melko isokokoinen magnoliakasvien heimoon kuuluva ainavihanta puu, jota kasvaa luonnonvaraisena Yhdysvaltain kaakkoisosissa.

Kuningasmagnolia
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Streptophyta
Luokka: Embryopsida
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Magnolianae
Lahko: Magnoliales
Heimo: Magnoliakasvit Magnoliaceae[2]
Suku: Magnoliat Magnolia
Laji: Magnolia
Kaksiosainen nimi

Magnolia grandiflora
L.

Katso myös

  Kuningasmagnolia Wikispeciesissä
  Kuningasmagnolia Commonsissa

Ulkonäkö

muokkaa
 
Kuningasmagnolian kukka.

Kuningasmagnoliat kasvavat 18–27 metriä korkeiksi ja niiden runko kasvaa yleensä melko suoraan ylöspäin. Oksisto muodostaa tiheän hieman pyramidin muotoisen kuvion. Lajin lehdet ovat suuria 13–20 senttimetriä pitkiä ja ne ovat päältä kiiltäväpintaisia ja tummanvihreitä sekä alta ruosteenvärisiä ja samettipintaisia.[4]

Kuningasmagnolia kukkii keväällä ja kesällä. Kukat ovat lumenvalkoisia ja miellyttäväntuoksuisia. Ne ovat halkaisijaltaan jopa 30 senttimetriä. Hedelmät ovat punaruskeita ja kartiomaisia sekä ovat kooltaan 5–10 senttimetriä pitkiä. Syksyllä hedelmistä roikkuu punaisia, munuaisenmuotoisia siemeniä.[4]

Levinneisyys

muokkaa
 
Kuningasmagnolian hedelmä.

Kuningasmagnolian luonnollinen levinneisyysalue käsittää Yhdysvaltain kaakkoisosat. Sitä kasvaa pohjoisimpana Pohjois-Carolinan itäosissa, josta levinneisyys alue jatkuu rantatasankoja aina Texasin kaakkoiskulmaan asti. Etelässä kuningasmagnolioita kasvaa Floridassa Peace River -joelle.[5]

Elinympäristö

muokkaa

Kuningasmagnolia kasvaa parhaiten ravinteikkailla ja kosteilla savimailla jokien varsilla tai suoalueiden lähellä. Sitä tavataan myös kosteilla ylämailla, joissa ei esiinny erityisen paljon metsäpaloja. Kuitenkin korkeimmillaan puuta tavataan vain 150 metrissä, mutta tavallisesti levinneisyysalue kattaa vain alankoalueet alle 60 metrissä.[5]

Samoilla alueilla kuningasmagnolian kanssa kasvaa usein amerikanpyökkiä, lännenambrapuuta ja tammilajeja[4].

Käyttö

muokkaa

Kuningasmagnolia on suosittu koristepuu Yhdysvalloissa. Sitä käytetään teiden varsilla, yksittäisinä koristepuina esimerkiksi tuottamaan varjoa.[4] Sen suosio perustuu näyttävään ulkonäköön valkoisine kukkineen ja runsaine ainavihantine lehtineen, mutta sitä voidaan käyttää myös kaupungeissa, joissa muut lajit eivät välttämättä viihdy. Kuningasmagnolia pystyy vastustamaan rikkidioksidin aiheuttamia tuhoja.[5]

Metsäteollisuudessa kuningasmagnoliaa käytetään vain marginaalisesti puuviiluna, josta tehdään vaneria tai puulaatikoita[4]. Lehdistä, hedelmistä, kaarnasta ja puuaineesta saadaan aineita, joilla on mahdollisesti farmaseuttisia käyttötarkoituksia[5].

Kasvintuhoojat

muokkaa

Nuoret kuningasmagnoliayksilöt ovat erityisen herkkiä metsäpalojen aiheuttamille vahingoille. Kuivat talvet saavat aikaan jopa yksilöiden kuolemisen[5].

Monet sienilajit aiheuttavat lehtilaikkutautia, mutta se on hyvin harvoin vaarallista, tosin Mycosphaerella milleri -lajin tartuttama lehtilaikkutauti voi olla vahingollinen taimistojen siemenpuille. Lisäksi eräät sienilajit aiheuttavat sydänlahoa.[5]

Kilpikirvalajit saattavat vahingoittaa puita ja Neolecanium cornuparyum -laji voi suurena esiintymisenä tappaa jopa kokonaisia yksilöitä. Myös tietyt kirva-, villakilpikirva-, typpykärsäkäs-, töyhtökoi- ja kehrääjäpunkkilajit syövät kuningasmagnoliaa.[5]

Lähteet

muokkaa
  1. Khela, S.: Magnolia grandiflora IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.9.2016. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Magnoliaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 20.3.2021.
  3. ONKI, Kassu: Magnolia grandiflora yso.fi. Viitattu 24.7.2012.
  4. a b c d e Magnolia grandiflora floridata.com. Viitattu 31. maaliskuuta 2008. (englanniksi)
  5. a b c d e f g Outcalt, Kenneth W.: Southern Magnolia USDA Forest Service, Northeastern Area State & Private Forestry. Arkistoitu 30.4.2008. Viitattu 31. maaliskuuta 2008. (englanniksi)